Ironia
Wikipedia
Ironia, eli epäsuora iva, on huumorin laji. Sana juontuu kreikan sanasta είρωνεία, teeskentely. Itseen kohdistuvaa ivaa kutsutaan itseironiaksi.
Ironia on ilmaisumuoto, jossa todellinen merkitys ja käytetyt sanat ovat ristiriidassa. Ironiaan sisältyy ajatus siitä, että asiat eivät ole sitä miltä ne näyttävät tai mitä niiden väitetään olevan. Ironia on tyypillisesti tilannesidonnaista, eikä ironia sen vuoksi paljastu, ellei ymmärrä asiayhteyttä. Esimerkiksi lause "Onpa kaunis ilma" on ironinen huomautus, jos ulkona on myrsky.
Vaikka ironia on huumorin alalaji, se ei ole yksinomaan hauskaa, eikä ironian päätarkoituksena ole huvittaa tai viihdyttää. Ironia on monesti katkeraa, ja usein ironinen huomautus on tarkoitettu peitellyksi hyökkäykseksi tai loukkaukseksi.
Ironian alalajeja ovat sokraattinen, dramaattinen, historiallinen ja tilanteeseen liittyvä ironia.
Draamallinen ironia taas on ilmaisua, jossa jännite syntyy siitä, että yleisö tietää enemmän kuin draaman henkilöhahmot: esimerkiksi kuningas Oidipuksen tarinaa seuraava yleisö tietää oraakkelin ennustaneen Oidipuksen vääjäämättömän kohtalon.
[muokkaa] Katso myös
