ISO 8859-1

Wikipedia

ISO 8859-1 on kahdeksanbittinen ASCII-merkistön laajennos johon on otettu mukaan useimmat länsieurooppalaiset merkit. Merkistö tukee virallisesti seuraavia kieliä: albania, baski, englanti, espanja, fääri, gaeli, hollanti, iiri, islanti, italia, katalaani, norja, portugali, retoromaani, ruotsi, saksa, suomi ja tanska. Lisäksi sitä voi käyttää ainakin afrikaansin, eteläsaamen ja swahilin kirjoittamiseen.

Merkistön seuraaja on ISO 8859-15, joka täydentää ranskan ja suomen tukea sekä lisää merkistöön euron merkin. ISO 8859-1 on kuitenkin niin laajasti käytetty, ettei sen korvaaminen ole realistisesti ollut mahdollista.

Sisällysluettelo

1 Historia ja standardointi
2 ISO 8859-1 -merkit
- 2.1 Katso myös
- 2.2 Lisätietoja

[muokkaa] Historia ja standardointi

ISO 8859-1 perustuu DEC Multilanguage Character Set -merkistöön jota käytettiin ensimmäisen kerran VT220 ja VT240-päätteissä vuonna 1982. DEC MCS eroaa ISO 8859-1 -merkistöstä islantilaisten merkkien osalta.

Virallisempi nimi merkistölle on ISO/IEC 8859-1 ja se tunnetaan myös nimellä Latin1 (Latinalainen 1). IANA:n standardoinnissa merkistö tunnetaan ISO-8859-1 -nimellä. IANA määrittelee myös merkitykset kontrollimerkeille 0-31 (vastaavat ASCII-merkistön merkityksiä), joihin ISO ei ota kantaa.

Maaliskuussa 1985 ECMA (European Computer Manufacturer's Association) standardoi nykyisin nimillä ISO 8859-1:stä ISO 8859-4:aan tunnettavat merkistöt ECMA-94 nimellä. ISO-standardointia saatiin kuitenkin odottaa vuoteen 1987.

Vuonna 1987 julkaistiin MS-DOS 3.30 jossa oli mukana koodisivu CP850, joka sisältää samat merkit kuin ISO 8859-1, kuitenkin eri järjestyksessä. PC-koneissa ISO-merkistöä muistuttava Windows koodisivu-1252 tuli käyttöön lopulta Windows-ympäristön mukana 1990-luvulla. UNIX-puolella siirtymistä hidasti erilaisten päätelaitteiden kirjavuus, kattavaan 8-bittisen merkistön käyttöön päästiin vasta kun vanhat päätteet korvattiin itsenäisillä työasemakoneilla ja pääasialliseksi yhteydeksi UNIX-koneisiin tuli Windowsista otettu telnet- tai ssh-yhteys.

ISO 8859-1 laajentaa ISO 646-IRV -merkistöä kahdella lohkolla; ASCIIn kontrollimerkkien ja latinalaisen perusosan lisäksi merkistöön on lisätty laajennetut kontrollimerkit ja Latinalaisen merkistön täydennys Latin-1:ksi osa. Laajennetuille kontrollimerkeille ei ole keksitty käyttöä ja merkkipaikat ovat käyttämättä.

[muokkaa] ISO 8859-1 -merkit

ISO/IEC 8859-1
	x0	x1	x2	x3	x4	x5	x6	x7	x8	x9	xA	xB	xC	xD	xE	xF
0x	ei käytössä
1x	ei käytössä
2x	SP	!	"	#	$	%	&	'	(	)	*	+	,	-	.	/
3x	0	1	2	3	4	5	6	7	8	9	:	;	<	=	>	?
4x	@	A	B	C	D	E	F	G	H	I	J	K	L	M	N	O
5x	P	Q	R	S	T	U	V	W	X	Y	Z	[	\	]	^	_
6x	`	a	b	c	d	e	f	g	h	i	j	k	l	m	n	o
7x	p	q	r	s	t	u	v	w	x	y	z	{		}	~
8x	ei käytössä
9x	ei käytössä
Ax	NBSP	¡	¢	£	¤	¥	¦	§	¨	©	ª	«	¬	SHY	®	¯
Bx	°	±	²	³	´	µ	¶	·	¸	¹	º	»	¼	½	¾	¿
Cx	À	Á	Â	Ã	Ä	Å	Æ	Ç	È	É	Ê	Ë	Ì	Í	Î	Ï
Dx	Ð	Ñ	Ò	Ó	Ô	Õ	Ö	×	Ø	Ù	Ú	Û	Ü	Ý	Þ	ß
Ex	à	á	â	ã	ä	å	æ	ç	è	é	ê	ë	ì	í	î	ï
Fx	ð	ñ	ò	ó	ô	õ	ö	÷	ø	ù	ú	û	ü	ý	þ	ÿ

Merkistössä merkki 20 (32 desimaalisena) on tavallinen välilyönti ja A0 sitova välilyönti. Merkki AD, SOFT HYPHEN, on määritelty HTML-kielessä tavutusvihjeeksi, eikä sen pitäisi olla näkyvissä (vaikkakaan useimmat selaimet eivät tue tavutusta). Merkkiä 7F ei ole määritelty, mutta ASCII:ssa se on kontrollimerkki, joka saadaan BackSpace-näppäimestä.