Euro

Wikipedia

Euro (valuuttatunnus EUR tai €) on Euroopan unionin yhteinen valuutta.

Yksi euro vastaa 5,94573 Suomen markkaa (eli 1 markka vastaa 0,1681879 euroa). Euron sadasosa on nimeltään sentti.

Sisällysluettelo 1 Euron syntyhetki ja kansainvälinen asema 2 Eurojen käyttöalue 2.1 Euroja käyttävät maat 2.2 Euroopan unionin maat, jotka eivät käytä euroja 3 Euron merkitseminen 4 Setelit 5 Kolikot 5.1 Tavalliset käyttökolikot 5.2 Kahden euron erikoiskolikot 5.3 Juhlarahat 5.4 Pienkolikoiden käyttö 6 Viitteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Euron syntyhetki ja kansainvälinen asema

Eurokolikot ja -setelit otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2002. Virallinen raha eurosta tuli jo kuitenkin 1. tammikuuta 1999, jolloin sitä alettiin käyttää tilivaluuttana. Euron edeltäjä oli ecu.

Euro on kelluva valuutta, eli sen kurssi suhteessa maailman muihin valtavaluuttoihin määräytyy kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla (katso tarkemmin: Valuuttajärjestelmä). Euroopan keskuspankki harjoittaa jäsenmaista riippumatonta rahapolitiikkaa ja määrää peruskoron, joka on sama kaikissa euromaissa. Korkotaso vaikuttaa rahan hintaan eli lainojen kustannuksiin markkinoilla, ja sitä kautta sillä on vaikutusta myös euron arvoon suhteessa muihin valuuttoihin.

[muokkaa] Eurojen käyttöalue

Pääartikkeli: Euroalue

[muokkaa] Euroja käyttävät maat

Euroja käytetään muissa ennen vuotta 2004 EU:iin liittyneissä jäsenmaissa, paitsi Isossa-Britanniassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Euroja käytetään myös neljässä EU:n ulkopuolisessa kääpiövaltiossa eli Andorrassa, Monacossa, San Marinossa ja Vatikaanissa, ja lisäksi mm. Montenegrossa ja YK:n hallitsemassa Kosovossa. Uusin tulokas varsinaiseen euroalueeseen 1. tammikuuta 2007 alkaen oli Slovenia.

Euroopan unioniin kuuluvat euromaat ja niiden entiset kansalliset valuutat ovat

• Alankomaat (aiemmin Alankomaiden guldeni, lyh. NLG)
• Belgia (aiemmin Belgian frangi, lyh. BEF, sekä samanarvoinen Luxemburgin frangi)
• Espanja (aiemmin Espanjan peseta, lyh. ESP)
• Irlanti (aiemmin Irlannin punta, lyh. IEP)
• Italia (aiemmin Italian liira, lyh. ITL)
• Itävalta (aiemmin Itävallan šillinki, lyh. ATS)
• Kreikka (aiemmin Kreikan drakma, lyh. GRD)
• Luxemburg (aiemmin Luxemburgin frangi, lyh. LUF, sekä samanarvoinen Belgian frangi)
• Portugali (aiemmin Portugalin escudo, lyh. PTE)
• Ranska (aiemmin Ranskan frangi, lyh. FRF)
• Saksa (aiemmin Saksan markka, lyh. DEM)
• Slovenia (aiemmin Slovenian tolar, lyh. SIT)
• Suomi (aiemmin Suomen markka, lyh. FIM)

EU:hun kuulumattomilla kääpiövaltioilla on euron käyttöä koskevat sopimukset euroalueen kanssa. Sopimukset ovat jatkoa euroa edeltäneen ajan järjestelyille, joiden myötä kääpiövaltioissa olivat käytössä niitä ympäröivien maiden valuutat. Kun ympäröivät maat vaihtoivat euroon, myös kääpiövaltioiden valuutaksi oli luonnollista tulla euro. Näistä muilla paitsi Andorralla on myös oikeus lyöttää jonkin verran omia eurokolikoita, jotka ovat käypää rahaa siinä missä EU:hun kuuluvienkin euromaiden kolikot, mutta päätyvät vähäisen lyöntimääränsä vuoksi lähes yksinomaan keräilijöiden kokoelmiin.

• Monaco (käytti ennen euroa Ranskan frangia ja Italian liiraa)
• San Marino (käytti ennen euroa Italian liiraa)
• Vatikaani (käytti ennen euroa Italian liiraa)
• Andorra (käytti ennen euroa Ranskan frangia ja Espanjan pesetaa)

Lisäksi euroa käytetään eräissä muissa EU:n ulkopuolisissa maissa, katso tarkemmin Euroalue. Tämä käyttö, jota on kutsuttu euroistumiseksi, on vastaavan tyyppistä kuin eräissä muissa maissa tapahtunut niin sanottu dollarisoituminen eli maan oma-aloitteinen päätös lopettaa oman valuuttansa käyttö ja alkaa käyttää sen sijaan Yhdysvaltain dollaria.

[muokkaa] Euroopan unionin maat, jotka eivät käytä euroja

Useat EU-jäsenvaltioista eivät käytä euroa vaan kansallisia valuuttojaan. Maat voidaan jakaa kolmeen luokkaan sen mukaan, mistä syystä ne eivät käytä euroa:

1. Maat, joilla on oikeus olla ottamatta euroa käyttöön: Iso-Britannia ja Tanska

Iso-Britannia oli EU:n jäsen jo ennen Maastrichtin sopimusta, ja neuvotteli sopimukseen itselleen oikeuden olla ottamatta yhteisvaluuttaa käyttöön. Ison-Britannian euroskeptikkojen mukaan yhteisvaluutta lähentää liikaa mahdollisuutta syntyä liittovaltiomuotoinen EU, joka alkaisi pian muistuttaa Yhdysvaltoja. Euroskeptikkojen mukaan euron myötä Ison-Britannian talouselämä kärsisi, jos sen pitäisi kehittyä euroalueen raha- ja talouspolitiikan tahtiin, mutta punnan aikana Iso-Britannia voi määrätä itse kehittymisnopeutensa.

Ison-Britannian tapaan Tanska oli EU:n jäsen jo ennen Maastrichtin sopimusta ja neuvotteli itselleen oikeuden olla ottamatta yhteisvaluutaa käyttöön. Vuoden 2000 kansanäänestyksessä 53,2 % vastusti liittymistä yhteisvaluuttaan. Toisin kuin Ruotsi ja Iso-Britannia, Tanska on kuitenkin kiinnittänyt kruununsa arvon euroon ja on ERM II -vaiheessa. Siten Tanskan voi sanoa olevan muodollisesti askelta lähempänä euron käyttöönottoa kuin Ruotsi ja Iso-Britannia.

2. Maa, jonka pitäisi EU-sitoumustensa mukaan vaihtaa euron käyttöön, mutta joka ei ainakaan toistaiseksi ole halunnut tehdä vaihtoa: Ruotsi

Ruotsissa pidettiin 2003 kansanäänestys kruunujen vaihtamisesta euroihin. 55,9 % vastusti ehdotusta ja 42,0 % kannatti. Toisin kuin Iso-Britannia ja Tanska, Ruotsi liittyi mukaan EU:iin Maastrichitin sopimuksen ollessa voimassa, mikä periaatteessa velvoittaisi sen vaihtamaan yhteisvaluuttaan. Ruotsi on pyytänyt EU:lta, että se saisi säilyttää oman valuuttansa. Muodollisena, joskin keinotekoisena pidettynä syynä on, että Ruotsi ei täytä Maastrichtin sopimuksen määrittämiä euron käyttöönottokriteereitä. Ruotsissa keskustelu euroista oli kansanäänestyksen aikaan ajoittain hyvin kiivasta, ja ulkoministeri Anna Lindhin puukotus saattoi osin johtua hänen näkyvästä kampanjoinnistaan eurojen käyttöönoton puolesta.

3. Maat, jotka eivät vielä ole täyttäneet euron käyttöönottokriteereitä: Bulgaria, Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Romania, Slovakia, Tšekki, Unkari ja Viro

Euron käyttöönotto EU-maassa edellyttää tiettyjen taloudellisten kriteerien täyttymistä (ks. lähentymiskriteerit ja Maastrichtin sopimus). Lähentymiskriteerien tarkoituksena on ohjata uudet euroa tavoittelevat maat laittamaan taloutensa riittävän hyvään kuntoon sekä maiden itsensä hyvinvoinnin kannalta että euroalueen suojaamiseksi.

EU:hun liittyi 1.5.2004 kymmenen uutta jäsenmaata, joista ainoastaan Slovenia on tähän mennessä täyttänyt lähentymiskriteerit ja siirtynyt käyttämään euroa 1.1.2007 alkaen. Vanhoja kansallisia valuuttojaan käyttävät toistaiseksi loput yhdeksän, eli Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Tšekki, Unkari ja Viro. Millään näistä maista ei ole EU-liittymissopimuksessaan neuvoteltuna oikeutta pidättäytyä euron käyttöönotosta, joten mailla on velvoite pyrkiä taloutensa saattamiseen eurokuntoon ja ottaa euro käyttöön niin pian kuin mahdollista.

Seuraavaksi euroa siirtynevät käyttämään 1.1.2008 alkaen Malta Maltan liiran (MTL) ja Kypros Kyproksen punnan (CYP) sijaan, jos täyttävät lähentymiskriteerit ja saavat siirtymiseen luvan toukokuussa 2007 EU:n ministerineuvostolta. Tällä hetkellä lupaa pidetään todennäköisenä.

Muissa seitsemässä maassa rahan vaihtaminen euroksi on vielä määrittelemättömässä tulevaisuudessa, koska maiden talous ei täytä euron käyttöönottokriteerejä. Oman lisävärinsä tilanteeseen tuovat poliittisen tahdon erot eri maissa. Osa maista haluaisi euron käyttöön heti kun mahdollista. Viro ja Liettua suunnittelivat alun perin ottavansa euron käyttöön jo niinkin aikaisin kuin vuoden 2006 lopulla tai vuoden 2007 alusta, mutta ne joutuivat lykkäämään rahan vaihtoa ainakin vuoden 2008 alkuun mm. liian korkean inflaationsa vuoksi. Tällä hetkellä vuoden 2008 alkukin näyttää kuitenkin epärealistiselta tavoitteelta. Myös Latvia toivoo saavansa euron mahdollisimman pian käytöön. Eräissä muissa uusissa jäsenmaissa, kuten Puolassa, hallitusvallassa olevien poliitikkojen kanta on tällä hetkellä vähemmän euromyönteinen tai jopa eurovastainen. Tällaisessa tilanteessa maassa ei toistaiseksi aktiivisesti pyritä kohti euron käyttöönottoa.

1.1.2007 EU:hun liittyi kaksi maata lisää, Bulgaria ja Romania. Nämäkään eivät alkaneet käyttää euroa heti liityttyään, vaan niillä on mahdollisuus vaihtoon teoriassakin aikaisintaan kahden vuoden kuluttua (ERM II -aika), taloustilanteensa vuoksi käytännössä vasta huomattavasti myöhemmin.

[muokkaa] Euron merkitseminen

Euron kansainvälinen kolmikirjaiminen tunnus (ISO-standardin mukaan) on EUR, jota käytetään pääasiassa kansainvälisessä rahaliikenteessä. Lisäksi on olemassa erityinen euro-symboli €, jota käytetään muun muassa hintamerkinnöissä. Jos symboli ei ole käytettävissä, euron lyhenteenä käytetään joskus e-kirjainta.

Jos euron symbolia käytetään, se kirjoitetaan suomen kielessä aina rahamäärän perään välilyönnillä erotettuna: 10 €. Mahdollinen taivutuspääte liitetään symboliin kaksoispisteellä: "Sain tingittyä hinnan 10 €:oon." Usein yksinkertaisinta ja luontevinta on kuitenkin välttää symbolia ja kirjoittaa rahayksikön nimi sellaisenaan: "Sain tingittyä hinnan 10 euroon."

Euron symboli on mukana Unicode-merkkijärjestelmässä, ja sen esittämiseksi voi käyttää myös niin sanottua Latin 9 -merkistöä, joka on Latin 1:stä eurokelpoiseksi muokattu versio. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että sen paremmin Unicode- kuin Latin 9 -merkistö ei ole käytössä kaikissa tietokoneissa eivätkä ne €-symbolin osalta ole keskenäänkään yhteensopivia, joten esimerkiksi sähköpostiviestiin kirjoitettu euron symboli saattaa vastaanottajalle näyttää joltain ihan muulta.

Sentin virallinen lyhenne suomen kielessä on snt. Sen rinnalla saatetaan käyttää myös muissa kielissä yleistä lyhennettä c, jota on kuitenkin arvosteltu siksi, että se voi sekaantua euron symboliin: useimmissa fonteissa € näyttää lähinnä C-kirjaimelta, jonka poikki on vedetty kaksi vaakaviivaa, ja toisinaan poikkiviivat ovat niin huomaamattomia, että erityisesti heikkonäköisten ihmisten voi olla vaikea erottaa, mistä merkistä on kyse. Yleensä sentinkin lyhentämistä on viisainta välttää, ja senttihinnat kannattaa merkitä euron kymmenyksinä: 0,70 €.

[muokkaa] Setelit

Päätös euroseteleiden ulkomuodosta tehtiin joulukuussa 1996. Toisin kuin kansallisissa rahoissa, euroseteleissä ei ole kansallisia tunnisteita, vaan niissä korostetaan sitä, mikä eurooppalaisille on yhteistä. Pääasiasiallisena kuvituksena ovat eri aikakausien ja tyylisuuntien ikkunat ja sillat, jotka kuvastavat avautumista kohti muita ihmisiä ja yhteyksiä heihin. Setelit ovat suuruudeltaan 5, 10, 20, 50, 100, 200 ja 500 euroa ja niiden koko vaihtelee siten, että pieniarvoiset setelit ovat pienimpiä ja koko suurenee mitä suurempiarvoinen seteli on kyseessä.

Liikkellelaskevan kansallisen keskuspankin symboli on setelin sarjanumeron ensimmäinen kirjain:

• L Suomi
• M Portugali
• N Itävalta
• P Hollanti
• S ltalia
• T Irlanti
• U Ranska
• V Espanja
• X Saksa
• Y Kreikka
• Z Belgia

Seteleitä painetaan eri EU-maiden setelipainoissa. Ennen käteiseurojen käyttöönottoa 1. tammikuuta 2002 useimmissa painoissa painettiin kaikkia setelien nimellisarvoja, koska käyttöönottoa varten seteleitä tarvittiin valtava määrä. Nykyisin vuosittain tarvitaan paljon pienempiä määriä uusia seteleitä (korvaamaan käytössä loppuun kuluneita seteleitä tai lisäämään liikkeellä olevan setelirahan kokonaismäärää), ja sen vuoksi kussakin setelipainossa painetaan vain yhtä tai muutamaa nimellisarvoa, esimerkiksi vain 20 euron seteleitä. Setelien etupuolella näkyy pienenä tekstinä painopaikan kuusimerkkinen koodi, mutta sen sijainti vaihtelee eriarvoisissa seteleissä. Esimerkiksi 20 euron setelissä koodi on vasemmanpuoleisimman EU-tähden sisällä. Suomessa sijaitsevan setelipaino Setecin painamissa seteleissä koodin ensimmäinen merkki on D. Setec ei tosin nykyään enää paina seteleitä, vaan kaikki Suomessa liikkeelle laskettavat käyttämättömät setelit ovat joko vanhaa varastoa Setecin taannoin painamasta määrästä tai ulkomailla painettuja.

Euroseteleissä on suuri määrä ns. turvatekijöitä, joiden tarkoituksena on vaikeuttaa seteleiden väärentämistä. Tutuimpia näistä ovat mm. vesileima, hologramminauha tai -kuvake ja varmuuslanka setelipaperin sisällä. Vähemmän tunnettuja ovat mm. setelin ultravioletti- ja infrapunavalossa näkyvät ominaisuudet, magneettiset ominaisuudet, mikrokokoiset tekstit sekä monet muut, joiden havaitseminen vaatii erikoisvälineitä ja joista useita ei ole edes julkistettu yleisölle. Mitä pidempään setelit ovat käytössä, sitä paremmiksi kehittyvät niiden väärennystekniikat ja väärentäjien taidot. Sen vuoksi kaikki maailman valtiot joutuvat uusimaan setelisarjansa muutaman vuoden välein ja lisäämään seteleihin uusia turvatekijöitä. Myös Euroopan keskuspankilla on jo suunnitteilla uusi eurosetelistö nykyisen ensimmäisen sarjan tilalle, mutta toisen sarjan setelimallistoa ja käyttöönottoajankohtaa ei ole vielä julkistettu.

[muokkaa] Kolikot

[muokkaa] Tavalliset käyttökolikot

Kolikkojen nimellisarvot ovat 2 euroa, 1 euro ja 50, 20, 10, 5 ja 2 senttiä sekä 1 sentti. Kolikkojen yhteiset puolet on suunnitellut belgialainen Luc Luycx^[1].

Eurokolikoissa käytetyt materiaalit ovat:

• 1, 2 ja 5 senttiä: kuparipinnoitettu teräs
• 10, 20 ja 50 senttiä: Nordic Gold
• 1 euro: rengas alumiinipronssia, keskusta kuparinikkeliä ja nikkeliä
• 2 euroa: rengas kuparinikkeliä, keskusta alumiinipronssia ja nikkeliä

Kolikkojen arvopuoli on yhteinen kaikissa jäsenmaissa. Arvopuolella on rahan nimellisarvo sekä kartta-aihe, joka 1, 2 ja 5 sentin kolikoissa esittää Eurooppaa osana maapalloa ja suuremmissa kolikoissa koko Eurooppa ^[2].

1.5.2004 tapahtuneen EU:n laajentumisen vuoksi kartta-aihe on 10 sentin ja sitä suuremmissa kolikoissa kuitenkin jo vanhentunut ja tulee myöhemmin entisestään jäämään jälkeen todellisesta EU:n kartasta, kun EU laajentuu lisää. Siksi 10 sentin ja sitä suuremmissa kolikoissa korvattiin vuoden 2007 alussa pelkkiä EU-maita esittävä kartta koko maantieteellistä Eurooppaa esittävällä kartalla. Alle 10 sentin kolikoihin muutosta ei tarvita. Vanhoja kolikoita ei kuitenkaan vedetty pois käytöstä, vaan ne säilyttävät arvonsa ja niiden käyttö maksuliikenteessä jatkuu. ^[2]

Toisen puolen eli ns. kansallisen puolen aiheen päättää kukin kansallinen keskuspankki. Kansallisella puolella on kuitenkin aina oltava EU:n 12 tähteä sekä kolikon lyöntivuosi (poikkeuksena käteiseuron käyttöönottoa edeltänyt 3 vuoden siirtymäaika, jolloin kolikoihin sai lyödä joko lyöntivuoden tai käyttöönottovuoden 2002). Uusimpien päätösten mukaan ainakin euroalueeseen tulevaisuudessa liittyvien uusien jäsenmaiden kolikoissa on kansallisella puolella oltava myös valtion nimi tai sen lyhenne. Joidenkin nykyistenkin jäsenmaiden kolikoissa valtion nimi on jo ilmaistu, esim. España tai RF (République Française), mutta tämä on pohjautunut vapaaehtoisuuteen. Lisäksi kansallisella puolella ei tule toistaa rahan arvoa ja nimeä; tähän kuitenkin sallitaan poikkeus, jos maassa on käytössä eri kirjainmerkistö, esimerkkinä Kreikka nykyisine kolikoineen. Nykyisistä kolikoista kreikkalaisten lisäksi ainoastaan itävaltalaisissa on ollut arvomerkinnät myös kansallisella puolella.

Eurojen kansalliset puolet ovat:

• Alankomaat Kaikkien kolikkojen kuva-aiheena on kuningatar Beatrixin profiili ja sanat Beatrix, Koningin der Nederlanden, eli Beatrix, Alankomaiden kuningatar.

• Belgia Kaikkien kolikkojen kuva-aiheena on Belgian kuningas Albert II.

• Espanja Yhden ja kahden euron kolikoissa on kuningas Juan Carlos I. Pienemmissä kolikoissa on Miguel de Cervantesin kuva. Viiden sentin ja pienempien kolikoiden kuva-aiheena on Santiago de Compostelan katedraali.

• Italia Kaikkien kolikkojen kuva-aiheet ovat erilaisia: kahden euron kolikossa on Rafaelin tekemä Dante Alighierin muotokuva, yhden euron kolikossa on Leonardo da Vincin piirros ihmisen ruumiinosien suhteesta toisiinsa – Vitruvianuksen ihminen, 50 sentin kolikossa on keisari Marcus Aurelius ratsastamassa, kahdenkymmenen sentin kolikossa esiintyy Umberto Boccionin suunnittelema veistos, kymmenen sentin kolikossa on yksityiskohta teoksesta Venuksen syntymä, viiden sentin kolikossa esiintyy amfiteatteri Colosseum, kahden sentin kolikossa näkyy Mole Antonelliana, vuonna 1863 suunniteltu kupoli ja yhden sentin kolikossa näkyy Castel del Monten linna.

• Itävalta Kahden euron kolikossa rauhannainen Bertha von Suttner, yhden euron kolikossa Wolfgang Amadeus Mozart, 50 sentin kolikossa kuva-aiheena toimii Wienin nykytaiteen museo, kahdenkymmenen sentin kolikossa näkyy Belvederen barokkilinna, kymmenen sentin kolikossa on Pyhän Tapanin katedraali, viiden sentin kolikossa on alppiesikko, kahden sentin kuva-aihe on alppitähti ja yhden sentin kolikossa näkyy katkeronkukka.

• Irlanti Irlannissa päädyttiin siihen tulokseen, että kaikkien kolikkojen kuva-aiheeksi valittiin iiriläisharppu.

• Kreikka Kahden euron kolikossa esiintyy 200-luvulta peräisin oleva yksityiskohta mosaiikista, yhden euron kolikossa näkyy neljän drakman kolikko ennen ajanlaskumme alkua (kuva-aiheena pöllö), 50 sentin kolikossa saamme ihailla Eleftherios Venizelosin (s. 1864 – k. 1936) kuvaa, kahdenkymmenen sentin kolikossa esiintyy vuosina 1776-1831 elänyt Ioannis Capodistrias, kymmenen sentin kolikossa näkyy Rigas Velestinlis-Fereos (1757–1798), viiden sentin kolikossa näkyy kreikkalainen säiliöalus, kahden sentin kolikossa on purjelaivatyyppi korvetti ja yhden sentin kolikossa kuva-aiheena toimii ateenalainen kolmisoutu -sota-alus.

• Luxemburg Kaikissa kuvissa esiintyy ruhtinas Henri ja teksti Lëtzebuerg, joka on Luxemburg maan omalla kielellä. Luxemburgin laki vaatii metallirahoihin hallitsijan kuvan.

• Monaco ei kuulu EU:hun, mutta käyttää silti euroja. Rahat lyödään Ranskan kiintiöstä. Monacon kahden euron kolikossa on edesmennyt ruhtinas Rainier III, yhden euron kolikossa Rainier III ja Monacon nykyinen ruhtinas Albert II, 50 sentin kolikossa kuva-aiheena on ruhtinaan sinetti, samoin kahdenkymmenen ja kymmenen sentin kolikoissa, ja viiden, kahden ja yhden sentin kolikoissa on Monacon vaakuna.

• Portugali Yhden ja kahden euron kolikoissa esiintyy portugalilaisia linnoja ja vaakunoita, 10, 20 ja 50 sentin kolikkoiden keskellä on kuninkaan vuodelta 1142 oleva sinetti, pienemmissä kolikoissa on vuoden 1134 sinetti ja sana Portugal.

• Ranska Kahdessa suurimmassa kolikossa on taiteilija Joaquim Jimenezin suunnittelema elämää symboloiva puu. Pienemmissä kolikoissa (10 snt, 20 snt ja 50 snt) esiintyy tunnettu Kylväjä-aihe, jota on käytetty ennenkin esim. frangeissa. Pienimpiä kolikkoja koristaa Fabienne Courtiaden Marianne.

• Saksa Yhden ja kahden euron kolikoihin on kuvattu perinteinen Saksan valtion symboli, kotka. Aiheen suunnittelivat Heinz ja Sneschana Russewa-Hoyer. Keskisuurissa kolikoissa (10 snt, 20 snt ja 50 snt) kuva-aiheena on Brandenburgin portti. Kuvan on suunnitellut Reinhard Heinsdorff. Pienimmissä kolikoissa (1 snt, 2 snt ja 5 snt) kuva-aihe on tammenlehvä. Kuvan suunnitteli Rolf Lederbogen.

• San Marino Vaikkei San Marino kuulukaan EU:hun, se käyttää silti euroja. Kolikot lyödään Italian kiintiöstä. Kahden euron kolikossa näkyy maan hallintorakennus Palazzo Pubblico, yhden euron kolikossa maan virallinen vaakuna, 50 sentin kolikossa esiintyy kolme linnoitustornia, kahdenkymmenen sentin kolikkoa koristaa Pyhän Marinuksen - San Marinon perustajan - kuva, kymmenen sentin kolikossa esiintyy sanmarinolainen Basilica del Santo -kirkko, viiden sentin kolikossa näkyy il Montale -torni, kahden sentin kolikossa on taiteilija Stefano Gallettin veistos ja yhden sentin kolikkoa komistaa la Guaita -torni.

• Slovenia Slovenian kolikkosarjan joka kolikossa on eri kuva-aihe. Kahden euron kolikossa on kansallisrunoilija France Prešeren ja säe hänen kirjoittamansa kansallishymnin tekstistä. Yhden euron kolikossa on protestanttinen uskonpuhdistaja Primož Trubar ja teksti "stati inu obstati" (seistä ja kestää). Viidenkymmenen sentin kolikossa on Slovenian korkein vuori Triglav, Ravun tähtikuvio ja teksti "Oj Triglav Moj Dom" (Oi Triglav, kotini). Kahdenkymmenen sentin kolikko esittää kahta hevosta ja siinä on kirjoitus "LIPICANEC" (Lipizzanhevonen). Kymmenen sentin kolikossa on kirjoitus "Katedrala Svobode" (Vapauden katedraali) ja kuva rakentamatta jääneestä, arkkitehti Jože Plečnikin suunnittelemasta parlamenttirakennuksesta. Viiden sentin kolikko kuvaa kylväjää kylvämässä tähtiä ja pisteitä. Kahden sentin kolikossa on ns. Prinssin kivi, vanha kruunauskivi. Yhden sentin kolikko esittää haikaraa.

• Suomi Suomalaisissa eurokolikoissa on vain kolme aihetta: Kahden euron kolikossa on hillan marjoja ja lehtiä (kuva-aihetta tosin kuvataan jopa virallisessa määritelmässä virheellisesti lakan kukaksi), yhden euron kolikossa lentävät joutsenet ja pienemmissä kolikoissa on perinteinen vaakunaleijona.

• Vatikaani ei San Marinon ja Monacon tavoin kuulu Euroopan unioniin, mutta käyttää silti euroja. Kolikot lyödään Italian kiintiöstä. Vatikaanin kolikkojen kuva-aiheena on istuva paavi. Edellisen paavin kuoleman jälkeen, ennen nykyisen paavin valintaa, on lyöty vaakunalla varustettuja sede vacante -kolikkoja. Vatikaanin, San Marinon ja Monacon Eurot ovat erityislaatuisuutensa takia keräilijöiden suosiossa.

[muokkaa] Kahden euron erikoiskolikot

Useissa euromaissa on julkaistu kansallisia kahden euron erikoiskolikoita, jotka ovat laillisia maksuvälineitä koko euroalueella. Jokaisella euromaalla on oikeus laskea liikkeelle yksi aiheeltaan uusi erikoiskolikko vuodessa. Niiden yhteinen arvopuoli on samanlainen kuin kaikissa kahden euron kolikoissa, mutta kansallisen puolen aihe poikkeaa tavanomaisesta. Suomessa tällaisia erikoiskolikoita on julkaistu tähän mennessä kolme:

• Vuonna 2004 ensimmäinen juhlisti EU:n laajenemista kymmenellä uudella jäsenmaalla.
• Vuonna 2005 toinen (Pala palalta) juhlisti 60-vuotiasta YK:ta ja Suomen 50-vuotista jäsenyyttä järjestössä.
• Vuonna 2006 kolmas kunnioitti 100-vuotista yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta Suomessa.

Muissa euromaissa kahden euron erikoiskolikoiden aiheina on ollut mm. erilaisia tapahtumia ja henkilöitä. Saksassa on monien vuosien päähän ulottuva ohjelma, jonka mukaan joka vuosi julkaistaan yhtä Saksan osavaltiota kuvaava erikoiskolikko.

Maaliskuussa 2007 euromaat julkaisevat yhteisen kahden euron erikoiskolikon, joka juhlistaa 50-vuotiasta Rooman sopimusta. Kaikkien maiden kolikossa on kansallisella puolella yhteinen kuvio, mutta mint mark ja tekstin kieli ja maan nimi ovat maakohtaisia.

Nämä erikoiskolikot liikkuvat yleisessä maksuliikenteessäkin, mutta suurin osa niistä päätyy ennemmin tai myöhemmin keräilijöiden kokoelmiin.

Tiedot kansallisista erikoiskaksieuroisista julkaistaan Euroopan komission verkkolehdessä.

[muokkaa] Juhlarahat

Lisäksi jokaisella euromaalla on kansallinen juhlarahaohjelma. Juhlarahat ovat euroarvoisia, mutta ne ovat laillisia maksuvälineitä vain liikkeellelaskumaissaan. Juhlarahan nimellisarvo ei saa olla mikään tavallisten käyttökolikoiden nimellisarvoista. Juhlarahojen myyntihinta on kuitenkin yleensä korkeampi kuin niiden nimellisarvo, ja sen vuoksi ne eivät käytännössä liiku maksuliikenteessä, vaan päätyvät suoraan keräilijöille.

[muokkaa] Pienkolikoiden käyttö

Suomessa päätettiin alusta alkaen olla käyttämättä yhden ja kahden sentin kolikoita. Syynä on pikkukolikoiden epäkäytännöllisyys käteisellä maksettaessa. Tähän oli Suomessa totuttu jo markka-ajan viimeisinä vuosina, jolloin pienin käytetty kolikko oli kymmenpenninen.

Säästösyistä syyskuusta 2004 alkaen Hollannin vähittäiskaupoissa käteisostosten loppusummat alettiin pyöristää lähimpään viiteen senttiin. Yhden ja kahden sentin kolikot kuitenkin säilyttivät asemansa laillisina maksuvälineinä. ^[3]

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ http://www.kunnallislehti.fi/artikkelit/joulukuu01/291201.html
2. ↑ ^{2,0 2,1} HS 27.12.2006: Eurokolikot saavat ensi vuonna uudet kartat
3. ↑ YLEn uutisarkisto

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Euroopan keskuspankki (englanniksi)
• Rahapaja Oy
• Rahapaja Moneta
• Setec
• Kolikot.com
• EuroBillTracker (ks. EuroBillTracker)
• Diagrammit seteleiden jakautumisesta maailmalla
• www.findcoins.eu The best resource for your coins collection