Italian ja Turkin sota 1911–1912
Wikipedia
Italia-Turkki sota | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
|||||||||
Taistelijat | |||||||||
Italia | Osmanien valtakunta | ||||||||
Komentajat | |||||||||
Italia Luigi Caneva |
Osmanien valtakunta İsmail Enver |
||||||||
Vahvuudet | |||||||||
100 000 | 25 000 | ||||||||
Tappiot | |||||||||
Sotilaita kuoli: 3 380 4 220 haavoittunnutta |
Sotilaita kuoli: 14 000 5 3370 haavoittunutta |
Italian ja Turkin sota (tunnetaan Italiassa myös nimellä guerra di Libia, "Libyan sota", ja Turkissa nimellä Trablusgarp Savaşı) käytiin osmanien valtakunnan ja Italian välillä 29. syyskuuta 1911 – 18. lokakuuta 1912. Myös nimitystä Tripolin sota on käytetty.
Italian pääministeri Giovanni Giolittin johtama hallitus Roomassa julisti 29. syyskuuta 1911 Konstantinopolille sodan. Tätä ennen umpeutui 24 tunnin uhkavaatimus, jossa Rooma peräsi osmanien valtakunnalta suostumusta Tripolin ja Kyrenikan miehitykseen. Italian 12 aluksen laivue avasi 30. lokakuuta tulen Tripolin linnaketta vastaan.
Italian armeija hyökkäsi Tripoliin ja onnistui valtaamaan kaupungin. Tämän jälkeen Italia valloitti Kyrenikan ja rannikkoseudut, mutta ei onnistunut sisämaan valtauksessa Omar Mukhtarin joukkojen vastarinnan vuoksi. Ouchyn rauhansopimuksessa Libya liitettiin Italiaan.
Italian marssittua Tripoliin se järjesti verilöylyn, jossa satoja arabeja ammuttiin ja vangittiin heidän noustuaan vastarintaan. Tripolin verilöyly lisäsi muiden valtioiden arvostelua Italian siirtomaapolitiikkaa kohtaan. Libyan miehitys oli kallis hanke Italialle. Sen arvioitiin käyttäneen 30 miljoonaa liiraa joka kuukausi.
1920- ja 1930-luvulla Italia harjoitti Libyassa kovaotteista siirtomaapolitiikkaa. Sen armeija kukisti beduiinien kansannousun Fezzanissa. Tänä aikana Italiasta muutti paljon ihmisiä Libyaan töihin ja maahan rakennettiin nykyaikainen tieverkosto ja myös muuta infrastruktuuria kehitettiin.
Italia valtasi osmanien valtakunnan provinssit Tripolitanian ja Kyrenaikan, joista muodostuu myös nykyinen Libyan valtio, sekä Rodoksen saaren ja kreikkaa puhuvan Dodekanesian saariston Anatolian lähellä.
Vaikka sota olikin suhteellisen vähäpätöinen, se oli merkittävä ensimmäisen maailmansodan esinäytös sytyttäessään nationalismin kipinän Balkanilla.
Sodassa nähtiin myös merkittäviä sotateknologian kehitysaskelia varsinkin sotilasilmailussa. 23. lokakuuta 1911 italialainen lentäjä lensi turkkilaisten linjojen yllä tiedustelulennolla, ja 1. marraskuuta 1911 Libyassa pommitettiin ensimmäistä kertaa maailmassa lentokoneesta turkkilaisia joukkoja italialaisen luutnantti Giulio Gavottin pudottaessa Taube-yksitasostaan neljä kahden kilon kranaattia 185 metrin korkeudesta. Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut tässä historiallissa tapahtumassa, ja vahingotkin jäivät vähäisiksi.