Joachim von Ribbentrop
Wikipedia
Ullrich Friedrich Willy Joachim Ribbentrop, vuodesta 1925 von Ribbentrop (s. 30. huhtikuuta, 1893, Wesel - k. 16. lokakuuta, 1946) oli kansallissosialistisen Saksan ulkoministeri 1938–1945.
[muokkaa] Perhe
Joachim Ribbentropin isä oli yliluutnantti Richard Ribbentrop ja äiti Johanne Sophie synt. Hertwig. 15. toukokuuta 1925 hänen kaukainen sukulaisensa Gertrud von Ribbentrop (1863-1943), jonka isä Karl Ribbentrop oli saanut aatelisarvon 1884, otti Joachim Ribbentropin ottopojakseen. Tästä lähtien Joachim sai käyttää sukunimensä edessä aatelisarvoa osoittavaa von-etuliitettä.
Ribbentrop meni 5. heinäkuuta 1920 Wiesbadenissa naimisiin Anna Elisabeth (Annelies) Henkellin (s. 12. tammikuuta 1896 Mainz; k. 5. lokakuuta 1973), kuohuviinitehtailija Otto Henkellin tyttären kanssa. Avioliiton myötä Ribbentrop siirtyi johtamaan yhtiön Berliinin edustustoa. Avioparille syntyi viisi lasta:
- Rudolf von Ribbentrop (s. 10. toukokuuta 1921 Wiesbaden)
- Bettina von Ribbentrop (s. 20. heinäkuuta 1922 Berliini)
- Ursula von Ribbentrop (s. 19. joulukuuta 1932 Berliini)
- Adolf von Ribbentrop (s. 2. syyskuuta 1935 Berliini)
- Barthold von Ribbentrop (s. 27. joulukuuta 1940 Berliini)
[muokkaa] Elämä
Vuosien 1908 ja 1914 välisenä aikana Ribbentrop vietti useita vuosia ulkomailla, vuodesta 1910 pääasiassa Kanadassa. Tuona aikana hän pelasi jääkiekkoa Kanadan maajoukkueessa. Kanadan vuosinaan hän oppi myös puhumaan erinomaista ranskaa ja englantia. Vuonna 1914 hän palasi kotimaahansa astuakseen Saksan armeijaan ensimmäisessä maailmansodan puhjettua. Hänelle myönnettiin yliluutnantin arvo sekä 1. luokan Rautaristi. Haavoituttuaan sodassa hänestä tuli diplomaatti, asemapaikkanaan Konstantinopoli.
Vuonna 1930 hän tapasi Adolf Hitlerin, johon teki vaikutuksen ulkoasian tietämyksellään. Kaksi vuotta myöhemmin von Ribbentrop liittyi natsipuolueeseen. Hänestä tuli Hitlerin ulkopolitiikan asiantuntija ja Führerin suuri ihailija. Hänen yhteiskunnalliset suhteensa auttoivat Hitleriä saavuttamaan aseman Berliinin poliittisissa piireissä. 1933 hänelle myönnettiin SS-Standartenführerin arvo.
Hitlerin tultua 30. tammikuuta 1933 valtakunnankansleri, von Ribbentrop ei saanutkaan hänen valtakunnahallituksessaan toivomaansa valtakunnanulkominsterin salkkua. Hitler oli kaavaillut tähän virkaan vanhaa puoluetoveriaan Alfred Rosenbergiä, toisaalta myös hallituksen konservatiivit vaativat salkkua itselleen. Valtakunnaulkoministeriksi tulikin konservatiivien Konstantin von Neurath. Vuonna 1934 von Ribbentropista tuli "ulkopoliittinen neuvonantaja ja valtakunnanhallituksen valtuutettu aseriisuntakysymyksissä".
Kesäkuussa 1935 hän sai "Saksan valtakunnan täysivaltaisen erikoislähettilään" arvon. Tässä asemassa hän solmi Ison-Britannian kanssa 18. kesäkuuta 1935 englantilais-saksalaisen laivastosopimuksen, jossa Iso-Britannia antoi Saksalle vastoin Versaillesin rauhansopimuksen pykäliä oikeuden pitää yllä laivastoa, joka oli kooltaan kolmasosa Britannian laivastosta. 25. marraskuuta 1936 hän solmi Japanin kanssa Neuvostoliiton johtamaa Kominterniä vastaan suunnatun n.k. Antikomintern-sopimuksen.
Elokuussa 1936 von Ribbentrop nimettiin Britannian suurlähettilääksi, jossa tehtävässä hän toimi kunnes seurasi Konstantin von Neurathia Saksan ulkoministerinä 1938. Hän oli tärkeässä roolissa Böömin ja Määrin liittämisessä Saksaan seuraavana vuonna.
23. elokuuta 1939 hän allekirjoitti Moskovassa Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotovin kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen, joka tunnetaan Molotovin-Ribbentropin sopimuksena. Sen salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi oli Puolan itäosan ja Baltian maiden ohella luvattu Neuvostoliiton etupiiriin. Myöhemminkin sodan puhjettua ja Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon von Ribbentrop piti Stalinista ja välitti tälle venäläisen diplomaatin kautta viestin: "kertokaa Stalinille, että minä olin tätä sotaa vastaan ja tiedän, että se tuo suuren epäonnen Saksalle".
Toisen maailmansodan lopussa amiraali Karl Dönitz erotti von Ribbentropin. Nürnbergin oikeudenkäynnissä hän oli syytettynä rikoksista rauhaa vastaan, rikoksista ihmisyyttä vastaan, sotarikoksista ja salaliitosta rauhaa vastaan. Oikeuskäsittelyn aikana von Ribbentrop ei osoittanut vähäisintäkään katumusta. Hänet katsottiin syylliseksi kaikkiin neljään syytekohtaan ja ja tuomittiin kuolemaan. Koska Hermann Göring teki itsemurhan muutamaa tuntia ennen aioittua teloitusta, von Ribbentrop hirtettiin ensimmäisenä 16. lokakuuta, 1946, klo 1.12 yöllä.
Setisemän vuotta von Ribbentropin kuoleman jälkeen hänen leskensä Anna Elisabeth von Ribbentrop julkaisi miehensä muistiinpanojen ja muistelmien pohjalta teoksen "Zwischen London und Moskau" ("Lontoon ja Moskovan välissä"). Myöhemmin hänen jäämistöstään koottiin vielä teos "Die Kriegsschuld des Widerstandes" ("Vastarinnan sotasyyllisyys"). Teoksen julkaisi hänen poikansa Rudolf von Ribbentrop.
