Itsemurha

Wikipedia

Édouard Manet'n Itsemurha

Itsemurha tarkoittaa itsensä tarkoituksellista surmaamista. Itsemurhana ei yleensä pidetä tekoa, jonka seurauksena teon tekijä kuolee varomattomuuden, uhkarohkeuden tai huonojen valmisteluiden takia mikäli hänen tarkoituksenaan oli selvitä tilanteesta hengissä. Itsemurhaa yrittävät jättävät joskus itsemurhaviestin.

[muokkaa] Yleisyys

Maailman terveysjärjestön mukaan itsemurhan teki vuonna 2000 maailmassa noin 815 000 ihmistä, Suomessa noin 1200. ^[1] Miehillä suurin riski itsemurhaan on 41–45-vuotiaana ja naisilla 46–50 vuoden iässä. Suomessa itsemurhat ovat yleisiä myös nuoremmilla ja 20–34-vuotiailla miehillä se on yleisin yksittäinen kuolinsyy. ^[2].

Tilastojen mukaan itsemurhavälineiden helppo saatavuus lisää itsemurhia. Iso-Britannia kärsi korkeista itsemurhaluvuista vuosina 1945–1965, ennen kuin hiilikaasu korvattiin maakaasulla – tällöin hään saatavuus kotitalouksissa väheni.

Uskomus, että itsemurhat yleistyvät joulunpyhien aikana on myytti, jota vahvistaa tiedotusvälineiden uutisointi joulun aikaan. Yhdysvaltain kansallinen terveystietovirasto kertoo, että itsemurhat vähenevät joulun lähestyessä ja kasvavat huippuunsa vasta keväällä^[3]. Suomessa yleisin kuukausi tehdä itsemurha on toukokuussa^[4]

Itsemurha on Suomessa kansainvälisillä mittapuilla erittäin yleinen ilmiö. Ongelma koskettaa jossakin määrin myös lapsia ja nuoria, joilla laukaisevia tekijöitä saattavat olla mm. koulukiusaaminen, masennus, huonot kotiolot sekä monenlaiset sosiaaliset ongelmat.^[5]

Vakavista itsemurha-ajatuksista kärsii peräti 10 % ihmisistä, mutta hyvin pieni osa heistä toteuttaa aikeitaan. Riski kasvaa kuitenkin itsemurha-ajatusten pitkittyessä ja suunnitelmien yksityiskohtaistuessa.^[6] Itsemurha-ajatukset ovat yleisiä jo nuorilla: noin 20–25 % yläasteikäisistä tytöistä ja 15 % pojista on kärsinyt niistä viimeksi kuluneen vuoden aikana. Myös itsemurhayritykset ovat yleisiä, ja ne myös ovat erittäin tärkeä myöhempää itsemurhaa ennakoiva tekijä.^[7]

[muokkaa] Itsemurhaprosessi

Itsemurhaan ajautuminen on prosessi. Itsemurhaa edeltää usein ihmisen elämän tukala olotila. Hän ei näe enää muuta ulospääsyä. Ihminen voi hautoa itsemurhaa pitkän aikaa. Kun päätös itsemurhasta on valmis, ihminen saattaa silminnähden helpottua.

Itsemurhariskiä kasvattavat suuret elämänmullistukset kuten avioero tai läheisen kuolema. Myös rahallisten vaikeuksien, seksuaalisen väkivallan ja pitkäaikaisten sairauksien on huomattu kasvattavan itsemurhariskiä. Kerran itsemurhaa yrittäneistä jopa 10 prosenttia tekee lopulta itsemurhan^[1]. Myös läheisen itsemurhan on todettu kasvattavan itsemurhariskiä^[8].

Mielenterveyden häiriöiden on todettu liittyvän usein itsemurhaan. Tutkimusten perusteella on huomattu että jopa 93 prosenttia itsemurhan suorittaneista kärsi jonkin asteisesta mielenterveyden häiriöstä. Yleisin oli mielialahäiriöihin lukeutuva masennus, joka todettiin jonkinasteisena 66 prosentilla itsemurhan tehneistä. Vain kahdella prosentilla tutkituista ei todettu minkäänlaisia mielenterveydellisiä ongelmia. Kyseisessä tutkimuksessa viiden prosentin mielentilaa ei kyetty määrittämään. Muita huomattavia itsemurhariskin kasvattajia ovat skitsofrenia ja alkoholismi.^[9]. Myös ahdistuneisuushäiriöt aiheuttavat itsemurha-alttiutta.^[10] Itselleen vaaraksi olevat potilaat saatetaan lain mukaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon.^[11]

Itsemurhan vaarasta viestivät aiemmat itsemurhayritykset, itsemurhasta puhuminen ja vaikea-asteinen masennus. Myös itsemurhien aiempi esiintyminen suvussa, itsetuhoinen käyttäytyminen, tarpeeton riskienotto ja voimakas kiinnostus kuolemaa kohtaan saattavat olla riskitekijöitä.^[12]

[muokkaa] Tekotavat

Suomessa yleisin itsemurhatapa on hirttäytyminen; USA:ssa, jossa tuliaseiden saaminen on vapaampaa, yleisin tapa on ampuminen^[3]. Seuraavaksi yleisimmin itsemurhaa yritetään lääkkeillä tai myrkyillä. Miehet tekevät enemmän onnistuneita itsemurhia kuin naiset (noin 5:1), joskin miehet myös onnistuvat lähes aina yrityksissään. Naiset yrittävät noin kymmenen kertaa useammin itsemurhaa kuin onnistuvat siinä: pääasiassa miesten käyttämät menetelmät ovat väkivaltaisempia ja "varmempia" kuin naisten. Suomessa naiset esimerkiksi vain ani harvoin ampuvat itsensä, kun taas USA:ssa se on tavallista.^lähde? Itsemurhan tyypilliset tekotavat riippuvat suuresti ympäristöstä ja kulttuurista.

Hukuttautuminen on hidas tapa tehdä itsemurha, ja jos itsemurhaa yrittävä saadaan pelastetuksi ennen kuin hän ennättää kuolla, pysyvä aivovaurio on mahdollinen.

Lääkkeiden yliannostelu itsemurhatarkoituksessa on varsin yleistä, mutta usein tämä jää yritykseksi. Esimerkiksi masennuksen hoidossa käytettävät SSRI:t ovat mietoa ainetta, jota itsemurhan tekemiseen vaaditaan erittäin suuri määrä. Yliannostusitsemurhaa saatetaan yrittää myös huumausaineilla, vaikka ne tyypillisesti ovat vaikeammin saatavilla. Myös myrkkyjä saatetaan käyttää, vaikkakaan tällöin ei puhuta yliannostusitsemurhista. Myrkyt ovat lääkkeiden yliannostuksia vaarallisempia, mutta hankalammin saatavilla.

On yleistä, että yliannoksina otetut lääkkeet oksennetaan pian pois. Epäonnistunut itsemurhayritys yliannostuksella voi lääkkeestä riippuen aiheuttaa myös erilaisia oireita, kuten rytmihäiriöitä tai pysyviä elimellisiä vaurioita, mutta ei kuolemaa.

Toisinaan itsemurhaa yrittävä saattaa hypätä mm. parvekkeelta maahan tai sillalta veteen tai jonkin kulkuneuvon alle. Hyppäämisessä on riski jäädä eloon vaikeasti halvautuneena.

Tietyissä uskonnoissa, ainakin hindulaisuudessa ja jainalaisuudessa, tunnetaan myös itsensä näännyttäminen kuoliaaksi. Kyseessä on hidas ja länsimaalaisittain harvinainen itsemurhatapa.

Polttoitsemurha tehdään monesti poliittiseksi protestiksi. Tunnettuja tapauksia ovat mm:

Thích Quảng Đức, buddhalaismunkki, poltti itsensä 1963 protestiksi Ngo Dinh Diemin politiikkaa vastaan.
Norman Morrison, yhdysvaltalainen, joka poltti itsensä protestiksi Vietnamin sotaa vastaan.
Malachi Ritscher, protestoi polttoitsemurhallaan vuonna 2006 Yhdysvaltain toimintaa Irakin sodassa.

Mm. Yhdysvalloissa on uutisoitu lukuisista tapauksista, joissa itsemurhaa yrittävä on tarkoituksellisesti aiheuttanut yleistä vaaraa tai hämännyt poliisia niin, että tätä on jouduttu esimerkiksi ampumaan.

[muokkaa] Muuta

Joissakin lainsäädännöissä itsemurhan yrittäminen on rikos. Tällöin syyttäjän on yleensä todistettava henkilön aie tappaa itsensä.
Useimmissa uskonnoissa, mukaan lukien kristinuskossa itsemurha on synti. Tämä perustuu siihen, että elämää pidetään Jumalan lahjana ihmiselle.^[13] Joissakin kulttuureissa, esimerkiksi japanilaisessa, se on kunniallinen tapa välttää häpeällinen tai toivoton tilanne. Eri kulttuureissa tyypilliset tavat tehdä itsemurha vaihtelevat.
Jotkut pitävät itsemurhapommitusta pikemmin pommi-iskun tai marttyyriyden tyyppinä kuin itsemurhana.
Avustettua itsemurhaa kutsutaan eutanasiaksi.