Jumalanpalvelus
Wikipedia
Jumalanpalvelus on kristillisen seurakunnan viikoittainen pääkokoontuminen. Kristinuskossa selitetään, että jumalanpalveluksessa kokoonnutaan yhtä lailla palvelemaan Jumalaa kuin olemaan Jumalan palveltavina. Sanaa jumalanpalvelus käytetään joskus muidenkin kuin kristillisen uskontojen yhteenkokoontumisista ja kokouksista.
Tavallisesti jumalanpalvelus järjestetään sunnuntaina aamupäivällä seurakunnan pyhäkössä eli kirkossa. Jumalanpalveluksessa lauletaan uskonnollisia lauluja, ja joku seurakunnan pappi puhuu uskonnosta. Tällaista puhetta kutsutaan saarnaksi. Jumalanpalveluksessa esitetään myös pyyntöjä Jumalalle tai jumalille. Tällaisia pyyntöjä kutsutaan rukouksiksi.
Puheen ja musiikin tarkoituksena on muun muassa vahvistaa seurakunnan jäsenten uskoa seurakunnan oppeihin. Seurakunnan jäsenet saattavat uskoa jumalan olevan jossain muodossa (näkymättöminä) läsnä jumalanpalveluksessa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sisältö
[muokkaa] Evankelis-luterilaisen kirkon käytäntö
Jumalanpalvelus, jossa vietetään ehtoollista on nimeltään messu. Jumalanpalveluksen johtaa aina virkaansa vihitty pappi. Koko seurakunta toimittaa sen kuitenkin yhdessä. Evankelis-luterilaisessa kirkossa on erityinen koroke, alttari, jonka äärellä pappi esittää yksinlaulua.
Luterilainen kirkko painottaa Raamatun sanaa ja opetusta eli saarnaa jumalanpalveluksen perusosana. Musiikkina käytetään yleensä virsiä sekä urkumusiikkia, mutta viime aikoina myös muunlainen musiikki on nostanut päätään, erityisesti nuorten esittämänä. Jumalanpalvelus jakaantuu kolmeen perusosaan.
Evankelis-luterilaisessa kirkossa on käytössä neljä sävelmäsarjaa, joissa liturgisille lauluille on eri säveliä, sekä joissain tilanteissa kaavan järjestys on hiukan erilainen. On olemassa myös paljon niin sanottuja erikoismessuja, jotka voivat poiketa monellakin tavalla normaalista (yleensä musiikin avulla, esimerkkinä Tuomasmessu, teknomessu ja hevimessu).
[muokkaa] Johdanto-osa
Liturgi, eli johtava pappi, on puettu valkoiseen albaan ja usein myös messukasukkaan. Johdanto-osa alkaa alkusiunauksella, jossa liturgi laulaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Hän myös siunaa seurakunnan ristinmerkillä. Tähän seurakunta vastaa kolminkertaisella Aamenella. Liturgi laulaa: Herra olkoon teidän kanssanne, ja seurakunta vastaa Niin myös sinun henkesi kanssa.
Tämän jälkeen liturgi pitää johdantopuheen, jonka jälkeen on vuorossa synnintunnustus ja -päästö. Synninpäästön jälkeen pappi johtaa kiitosrukouksen, jonka jälkeen lauletaan yhdessä Kyrie-hymni. Hymnin jälkeen on Gloria, eli Kunnia: Kunnia Jumalalle korkeuksissa. Seurakunta nousee ja vastaa yhdessä Maan päällä rauha ihmisillä, joita Hän rakastaa ja laulaa virren.
[muokkaa] Sanaosa
Sanaosassa luetaan yleensä kaksi Raamatuntekstiä, yksi Vanhasta sekä yksi Uudesta Testamentista (epistola). Tämän jälkeen luetaan evankeliumi, jota ennen ja jonka jälkeen voidaan laulaa halleluja-hymni. Evankeliumi kuunnellaan seisten. Sitä seuraa yleensä saarna, jonka voi pitää pappi tai lehtori tai kuka tahansa, jolle seurakunnan kirkkoherra on antanut luvan. (Aikaisemmin piispa antoi kirkkokohtaisen luvan.) Saarnan jälkeen seurakunta nousee yhdessä tunnustamaan yhteisen uskon, yleensä Apostolisen ja joskus Nikean-Konstantinopolin uskontunnustuksen mukaan, seurakunnasta riippuen.
[muokkaa] Ehtoollisosa
Ehtoollisosa alkaa uhrivirrellä sekä kolehdilla, joka kerätään virren aikana. Uhrivirsi muistuttaa siitä uhrista, jonka Jeesus teki ristinkuolemalla sekä siitä uhrilahjasta, jonka seurakuntalaiset antavat palvelemalla lähimmäistä. Uhrivirren teemoja voivat olla esim. Jeesuksen ristinkuolema, kristittyjen yhteys, lähimmäisen rakkaus ja palveleminen. Uhrivirren aikana ehtoollisviinimalja eli kalkki sekä ehtoollisleipälautanen eli pateeni nostetaan esiin ja ehtoollispöytä katetaan.
Uhrivirren jälkeen alkaa moniosainen ehtoollisrukous, joka sisältää ehtoollisvuorolaulun, prefaation, pyhä-hymnin, ehtoollisen asetussanat ja Jumalan karitsa-hymnin.
Ehtoollisvuorolaulu on vuoropuhelu seurakunnan ja papin välillä: Pappi: Herra olkoon teidän kanssanne Srk: Niin myös sinun henkesi kanssa Pappi: Ylentäkää sydämenne Srk: Ylennämme sen Herran puoleen Pappi: Kiittäkäämme Herraa, Jumalaamme. Srk: Niin on oikein ja arvollista
Prefaatio on Pyhä-hymniin johdatteleva rukous, jossa kiitetään Jumalan pelastusteoista kautta aikojen. Pyhä-hymnin sanat ovat on peräisin Jesajan kirjan luvusta 6. Siinä seurakunta yhdessä taivaan joukkojen kanssa ylistää Jumalan valtaa ja pyhyyttä, joka ulottuu taivaaseen asti.
Ehtoollisen asetussanat on keskeisin kohta ehtoollisrukouksessa. Niissä toistetaan Raamatun kertomus, jossa Jeesus kiirastorstaina siunasi leivän ja viinin ja sanoi niiden olevan hänen ruumiinsa ja verensä. Jeesuksen oma kehotus viettää ehtoollista hänen muistokseen, on peruste sille, että ehtoollinen on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sakramentti.
Ehtoollisrukouksen jälkeen on yhteen ääneen lausuttu Herran rukous eli Isä meidän -rukous. Sitä voidaan pitää ruokarukouksena ennen ehtoollispöytään astumista.
Jumalan karitsa-hymnin Agnus Dei sanat ovat peräisin Raamatun kohdasta Joh 1:29. Hymni lauletaan Kristukselle, joka on läsnä ehtoollisen viinissä ja leivässä.
Jumalan karitsa -hymnin jälkeen pappi esittää seurakunnalle kutsun tulla alttarille ottamaan ehtoollinen vastaan.
Kun pappi ojentaa ehtoollisvieraalle öylätin, hän sanoo: "Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu." Kun hän ojentaa viinipikarin, hän sanoo: "Herramme Jeesuksen Kristuksen veri, sinun puolestasi annettu."
[muokkaa] Ortodoksisen kirkon käytäntö
Suomen ortodoksisessa kirkossa jumalanpalveluksista käytetään muun muassanimityksiä liturgia ja vigilia. Liturgia on yleensä päiväjumalanpalvelus, jossa on Herran Pyhä Ehtoollinen eli eukaristia. Vigilia on yleensä iltajumalanpalvelus, eikä siellä nautita ehtoollista. Ortodoksisessa kirkossa on myös useita muita pienempiä tai lyhyempiä jumalanpalveluksia kuten esim. ehtoopalvelus tai aamupalvelus, joissa ei myöskään toimiteta eukaristiaa eikä nautita ehtoollista.
[muokkaa] Ajankohta
Suurin osa kristikunnasta kokoontuu jumalanpalvelukseen sunnuntaisin, mutta esimerkiksi Seitsemännen päivän adventistit kokoontuvat lauantaisin. Sunnuntai on kristinuskossa Jeesuksen ylösnousemuksen päivä, viikon ensimmäinen päivä ja sapatin jälkeinen päivä. Nykyään käytössä olevan viikkojärjestyksen mukaan maanantai on viikon ensimmäinen päivä, mutta tämä on varsin myöhään tehty muutos (1900-luvulla muutettu). Aikaisemmin sunnuntai oli viikon ensimmäinen päivä. Evankelis-luterilainen kirkko järjestää seurakunnissaan pääjumalanpalveluksen jossain seurakunnan kirkossa sunnuntaina kello 10. Jumalanpalveluksia järjestetään myös muina ajanhetkinä.
Osa kristikunnasta kutsuu samankaltaista tilaisuutta pelkistetymmin aamu- tai päiväkokoukseksi. Esimerkikiksi helluntailaisuudessa on ollut näin vaikkakin nykyään virallisesti useimmat seurakunnat käyttävät jumalanpalvelus-nimitystä.
[muokkaa] Historia
Jumalanpalveluskäytäntö juontaa juurensa juutalaisesta kulttuurista, jolloin juutalaiset kokoontuivat sapattina synagoogaan lukemaan Tooraa ja keskustelemaan "päivän tekstistä". Oppineiden Talmudin opetuksilla oli myös sijansa.
Jumalanpalvelus on muotoutunut ehtoollisen ympärille. Alkuseurakunta vietti Herransa käskyn mukaista yhteyden ja muiston ateriaa, usein kodeissaan, mutta vainojen aikana myös muualla. Vähitellen ehtoollisen "kaava" muotoutui ja sitä alettiin viettää aina samalla tavalla. Sen ympärille muotoutui olennaisena osana synnintunnustus sekä Raamatun lukua.
