Justinianus I

Wikipedia

Justinianus I (lat. Flavius Petrus Sabbatius Iustinianus^[1], s. 11. toukokuuta 483 - k. 13./14. marraskuuta 565) oli Itä-Rooman keisari 1. elokuuta 527 lähtien aina kuolemaansa saakka. Justinianus lasketaan yleisesti yhdeksi myöhäisantiikin merkittävimmistä hallitsijoista.

Hänen hallituskautensa aikana Bysantti valloitti takaisin barbaareille menetettyjä alueita Afrikassa ja Italiassa. Justinianus uudisti myös hallintoa ja lainsäädäntöä merkittävästi. Hänen aloitteestaan koottiin lakikokoelma Corpus iuris civilis, joka levisi myöhemmin myös Länsi-Eurooppaan jossa siitä tuli länsimaisten oikeusjärjestelmien perusta. Justinianus aloitti myös suuren rakennusohjelman, jonka kuuluisin aikaansaannos oli Hagia Sofian kirkko Konstantinopolissa.

Justinianuksen hallituskaudesta tiedetään paljon etupäässä historioitsijoiden Prokopioksen ja Agathiaksen ansiosta.

Sisällysluettelo 1 Nuoruus 2 Theodora 3 Keisarina 4 Justinianuksen uudistukset 4.1 Verotuksen uudistaminen 4.2 Lainsäädännön uudistukset 4.3 Justinianus ja uskonto 4.4 Justinianuksen rakennusohjelma 5 Sota Persiaa vastaan 6 Nika-kapina 7 Valloitukset lännessä 8 Rutto 9 Lähteet 10 Viitteet 11 Aiheesta muualla

[muokkaa] Nuoruus

Justinus, synnyinnimeltään Petrus Sabbatius, syntyi vaatimattomiin oloihin Illyriassa^[2] vuonna 483. Justinianusken eno, josta tuli myöhemmin keisari Justinus I, adoptoi hänet ja huolehti hänen koulutuksestaan. Kunnioituksesta setäänsä kohtaan Petrus vaihtoi nimensä Justinianukseksi. Keisari Anastasiuksen kuollessa vuonna 518 Justinianus oli upseerina Scholaessa, yhdessä keisarin palatsikaarteista. Anastasius ei ollut nimittänyt itselleen seuraajaa, vaikka hänellä olikin kolme veljenpoikaa. Kronikoitsija Joannes Malalas kertoo miten Justinus pääsi keisariksi. Korkea-arvoinen eunukki Amantius, joka ei itse olisi voinut päästä keisariksi, yritti saada tukea omalle ehdokkaalleen. Amantius antoi Justinukselle rahaa joilla hänen tuli lahjoa kaartin sotilaat kannattamaan Amantiusta. Justinus lahjoikin sotilaat, mutta kannattamaan itseään.

10. heinäkuuta vuonna 518 senaatti, armeija ja kansa julistivat Justinuksen uudeksi keisariksi. Justinus antoi siskonpoikansa heti arvonimen comes. Seuraavien vuosien aikana Justinianuksen arvovalta kasvoi suunnattomasti. Prokopioksen mukaan Justinianus oli sekaantunut vuoden 520 konsulin Vitalianuksen murhaan. Vitalianus oli myös magister militum praesentalis, pääkaupungin tärkein sotilaskomentaja. Tämän jälkeen Justinus nimitti Justinianuksesta uudeksi magister militum praesentalikseksi. Hän oli myös konsuli vuonna 521. Justinianus järjesti konsulivuotenaan suurenmoiset ajot jotka kasvattivat hänen suosiotaan entisestään.

[muokkaa] Theodora

Vuonna 522 Justinianus tapasi tulevan vaimonsa, näyttelijätär Theodoran. Theodora oli tällöin yli 30-vuotias, mutta ilmeisesti hyvin kaunis ja voimakastahtoinen. Tähän aikaan näyttelijöitä ei arvostettu vaan heidät laskettiin prostituoituihin, ja Justinianus ei olisi itse asiassa voinut mennä Theodoran kanssaan naimisiin, ellei keisari Justinus olisi säätänyt lakia, joka mahdollisti korkeasäätyisten ja näyttelijättärien väliset avioliitot. Theodoran isä oli toiminut hippodromissa "vihreän puolueen" karhujen kesyttäjänä. Theodora alkoi vihata vihreitä, koska he eivät olleet auttaneet hänen äitiään isän kuoltua. Theodora oli tästä lähtien, samoin kuten Justinianuskin, sinisten kannattaja. Suurin uhka Justinianuksen ja Theodoran liitolle oli Justinuksen vaimo keisarinna Euphemia, joka ei voinut sietää Theodoraa. Euphemia kuoli kuitenkin vuonna 524 ja vuonna 525 Justinianus ja Theodora menivät naimisiin.

Theodora oli monofysitismin kannattaja. Monofysitismi oli tuomittu harhaoppina Khalkedonin kirkolliskokouksessa jo vuonna 451. Justinianus kannatti enonsa tapaan Khalkedonin kokouksen päätöksiä. Theodora ei pitänyt monofysitismiään salassa ja pariskunta riiteli usein uskonnollisista asioista. Toisaalta valtakunnan monofysitistien uskollisuus keisaria kohtaan pysyi lujana kun he tiesivät keisarinnan olevan monofysitisti.

[muokkaa] Keisarina

Prokopioksen mukaan Justinianuksella oli todellinen valta jo ennen Justinuksen kuolemaa. 4. huhtikuuta 527 Justinus antoi kruunata Justinianuksen ja Theodoran keisariksi ja keisarinnaksi. Neljä kuukautta myöhemmin Justinus kuoli ja Justinianuksesta tuli yksinvaltias.

[muokkaa] Justinianuksen uudistukset

[muokkaa] Verotuksen uudistaminen

Rahoittaakseen kaikki haluamansa uudistukset Justinianus antoi Johannes Kappadokialaiselle tehtäväksi uudistaa valtakunnan verotusta. Johanneksen johdolla byrokratiaa karsittiin ja uusia veroja säädettiin. Verotus iski niin aristokratiaan kuin talonpoikiin. Pian Johannes olikin valtakunnan vihatuin mies.

[muokkaa] Lainsäädännön uudistukset

Pääartikkeli: Corpus iuris civilis

Justinianus antoi kirjoittaa uudestaan vanhat roomalaiset lait Tribonianuksen johdolla. 8. huhtikuuta 529 valmistui Codex Iustinianus ja viikkoa myöhemmin se syrjäytti kaikki vanhat lait tuomiostuimissa kautta valtakunnan. Vuonna 530 alettiin koota vanhojen lakimiesten teksteistä yhtenäinen Digesta. Kolmas lakeihin liittyvä kirja oli Institutiones joka oli tarkoitettu oppikirjaksi lakia opiskeleville. Nämä kolme teosta tunnetaan nimellä Corpus iuris civilis.

[muokkaa] Justinianus ja uskonto

Justinianus kannatti enonsa tapaan Khalkedonin kirkolliskokouksen päätöksiä. Vuonna 553 Justinianus kutsui koolle viidennen ekumeenisen kirkolliskokouksen käsittelemään mm. monofysitismia.

[muokkaa] Justinianuksen rakennusohjelma

Keisariksi päästyään Justinianus aloitti kunnianhimoisen rakennusohjelman. Valtakunnan suojaksi hän antoi rakennuttaa uusia linnoituksia ja kunnostaa vanhoja. Konstantinopoliin hän rakennutti maanalaisia vesisäiliöitä. Pääkaupunkiin Justinianus antoi myös rakennuttaa valtavan Hagia Sofian kirkon. Oman synnyinkaupunkinsa Justinianus rakennutti uudelleen ja antoi sille nimeksi Justiniana Prima. Justinianuksen aikaan rakennettiin myös San Vitalen basilikan Ravennassa, jossa sijaitsevat kuuluisat Justinianusta ja Theodoraa esittävät mosaiikit.

[muokkaa] Sota Persiaa vastaan

Pääartikkeli: Bysantin-Sassanidien sota

Pari kuukautta Justianuksen valtaan nousemisesta alkoi sota Persiaa vastaan. Idässä olleia joukkoja johti entisen keisari Anastasiuksen veljenpoika Hypatius. Justinianus nimitti kuitenkin aikaisemmin omaan henkivartioonsa kuuluneen Belisarioksen Hypatiuksen tilalle magister militumiksi. Belisarios kukisti persialaiset Daran taistelussa kesäkuussa vuonna 530. Seuraavana vuonna käyty Callinicumin taistelu loppui kuitenkin tasapeliin. Sota loppui vuonna 531 kuningas Kavadh I:n kuoltua. Bysantti sai rauhanneuvottelussa vuonna 532 vuosittaisena maksuna 10000 paunaa kultaa.

Samana vuonna Justinianus lähetti mahtavan 30 000-päisen armeijan valtaamaan Armeeniaa Persialta. Persialaiset löivät kuitenkin tämän armeijan helposti ja Justinianuksen oli solmittava rauha vuonna 545. Sota jatkui kuitenkin Lazicassa, Mustanmeren itäpäässä. Persialaiset jäivät täällä alakynteen ja joutuivat lopulta luopumaan alueesta. Vuonna 561 solmittiin uusi rauha jonka piti kestää 50-vuotta.

[muokkaa] Nika-kapina

Pääartikkeli: Nika-kapina

11. tammikuuta 532 Konstantinopolissa käynnistyi kapina jota johtivat Hippodromissa eli hevosradalla toimivat vihreä ja sininen "puolue". Justinianus oli sinisten kannattaja mutta he kääntyivät häntä vastaan. Kapinoitsijat vaativat keisaria erottamaan Johannes Kappadokialaisen, Tribonianuksen ja kaupunkiprefektin Eudaimonin. Heidät vaihdettiin keisarin määräyksestä, mutta sen jälkeen kapinoitsijat halusivat syöstä itse keisarin vallasta. 17. tammikuuta Justinianus ei enää voinut hallita tilannetta, koko kaupungin mellakoidessa, eikä hän voinut luottaa edes keisarilliseen kaartiinsa. Kapinalliset hakivat Hypatiuksen, keisari Anastasiuksen veljenpojan, aikoen kruunata hänet keisariksi. Keisari määräsi Belisarioksen, joka oli juuri palannut Persiasta, ja Munduksen, jolla oli vielä komennossaan uskollisia heruleja, kukistamaan kapinan. Belisarioksen ja Mundon joukot tappoivat Hippodromissa olevat kapinalliset ja veivät Hypatiuksen keisarin luo. Hypatius ja toinen Anastasiuksen veljenpoika, Pompeius, tapettiin ja heidän ruumiinsa heitettiin mereen. Jopa 30 000 henkilöä sai surmansa kapinan aikana.

[muokkaa] Valloitukset lännessä

Pääartikkeli: vandaalisodat

Vuonna 533 Justinianus lähetti valtakunnan lupaavimman upseerin, Belisarioksen valtaamaan takaisin Pohjois-Afrikan rannikon vandaaleilta. Belisarios valtasi Karthagon 15. syyskuuta.

Justinianus lähetti Belisarioksen valloittamaan Italian ostrogooteilta vuonna 534. Hän nousi maihin Sisiliassa ja valtasi saaren vaikeuksitta. Rooma vallattiin vuonna 536 ja Milano ja Ravenna vuonna 540. Justinianus ehdotti nyt gooteille rauhaa ja olisi antanut heidän säilyttää oman valtakuntansa Pohjois-Italiassa, mutta Belisarios vastusti tätä. Gootit olisivat tässä vaiheessa halunneet Belisarioksen omaksi kuninkaakseen. Belisarios otti kruunun vastaan, mutta päästyään Ravennaan hän vangitsi goottien johtajat ja valtasi koko goottivaltakunnan Bysantille. Justinianukselle tämä ei kelvannut, hän olisi halunnut neutraalin valtion Bysantin ja frankkien välille, koska persialaiset olivat taas alkaneet vaivata itärajalla. Justinianus lähetti Belisarioksen sotimaan persialaisia vastaan ja asetti eunukki Narseksen hänen tilalleen Italiassa.

[muokkaa] Rutto

Vuonna 542 rutto iski Konstantinopoliin. Yksinomaan Konstantinopolissa kuoli arviolta 300 000, ehkä jopa 2/5 kaupungin asukasluvusta. Justinianus sairastui ja vähän aikaa näytti siltä että hänkin menehtyisi. Tavan mukaan armeija valitsi seuraavan keisarin. Idässä oleva armeija kokoontui ja päätti ettei se hyväksyisi uutta keisaria, jos sellainen valittaisiin armeijan poissa ollessa. Justinianus kuitenkin parani taudista. Theodora, joka ei ollut ikinä pitänyt Belisarioksesta, näki tilaisuutensa ja sai Justinianuksen erottamaan tämän itäisen armeijan johdosta. Belisarioksen omaisuus takavarikoitiin ja hänen henkilökohtainen kaartinsa lakkautettiin.

Justinianus armahti Belisarioksen vuonna 543, ja tämä sai takaisin omaisuutensa. Belisarioksen ainut lapsi Joannina meni naimisiin Theodoran lapsenlapsen Anastasiuksen kanssa. Theodora hyväksy tämän ehkä siksi, että oli hyvä ystävä Belisarioksen vaimon Antonianan kanssa. Antoninalla oli samanlainen tausta kun Theodoralla.

Vuonna 544 Justinianus lähetti Belisarioksen jälleen Italiaan. Belisarioksen poissa ollessa gootit olivat lyöneet Italiaan jääneet joukot. Belisarios ei kuitenkaan pystynyt estämään ostrogoottien johtajaa Totilaa valtaamasta Roomaa vuonna 546. Totila kuitenkin jätti Rooman ja Belisarios valtasi sen takaisin. Vuonna 549 Belisarios kutsuttiin takaisin Konstantinopoliin ja Totila sai taas vallattua Rooman. Vuonna 550 Justinianus aikoi lähettää armeijan serkkunsa Germanuksen johdolla, mutta tämä kerkesi kuolla ennen lähtöä.

Vuonna 551 Bysantti valtasi Etelä-Espanjan visigooteilta.

Edeltäjä Justinus I

Bysantin keisari

Seuraaja Justinus II

[muokkaa] Lähteet

• John Julius Norwich (1991): Byzantinium: The Early Centuries. Viking. ISBN 0394537785.
• Averil Cameron et al. (2000): The Cambridge Ancient History, Second Edition, Volume XIV: Late Antiquity, Empire and Successors. Cambridge University Press. ISBN 0-521-32591-9.
• Prokopios (2000): Vandalkrigen Hemlig historia (kääntänyt ruotsiksi Sture Linnér). Wahlström & Widstrand klassikerserie. ISBN 91-46-20209-9.

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Roman Emperors - Justinian (englanniksi)
• Medieval Sourcebook: Procopius of Caesarea: The Secret History Prokopioksen Anekdota (englanniksi)
• Lacus Curtius, Procopius - Buildnings (englanniksi)