Kalvinismi

Wikipedia

Kalvinismi on protestanttisen kristinuskon oppisuunta, joka sai nimensä sveitsiläisen Jean Calvinin mukaan. Laajemman merkityksen mukaan kalvinismia käytetään synonyyminä reformoidulle kirkolle.

Protestantismin merkitys laajentui 1500-luvulla pian koskemaan myös muitakin kuin kirkkoa ja Lutheria, esimerkiksi Sveitsissä uskonpuhdistus oli Saksaa enemmän poliittinen ja yhteiskunnallinen liike. Sveitsin uskonpuhdistajana tunnetun Ulrich Zwinglin ja Lutherin yhteistyön rapautuessa kehittyi protestantismin toinen haara, reformoitu kirkko, joka nojaa Zwinglin ja Calvinin oppeihin. Riippuen kansallisesta ja teologisesta traditiosta, reformoidun kirkon edustajista käytetään nimitystä reformoidut, kalvinistit tai presbyteerit.

Lutherin ja Calvinin erona on, että Luther säästi katollisesta kirkosta suurimman osan siitä, mitä Raamattu ei suoranaisesti kieltänyt, Calvin ja Zwingli taas poistivat kirkosta kaiken, jota Raamattu ei määrännyt.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että kaikki protestanttisten uskonsuuntien, pois lukien anglikaaniset ja luterilaiset kirkot, kirkkokunnat pohjautuvat kalvinistiseen traditioon, perinteeseen, erityisesti seurakuntamuodon sekä opin armonvälineiden (sakramentit) osalta. Esim. helluntailaisuus, vapaakirkko, baptismi ja metodismi (anglikaani perusta) ovat tavalla tai toisella saaneet alkunsa kalvinistisesta perinteestä.

Kalvinistiseen perinteeseen kuuluu vahvasti Jumalan kaikkivaltiuden korostaminen. Raamatun Jumala on kaikkivaltias jonka tahtoa, tekoja, ei voida kyseenalaistaa eikä muuttaa. Eräällä tavalla suomalainen "körttiläisyys" (Paavo Ruotsalaisen aloittama evankelisluterilainen herätysliike) on filosofialtaan sukua alkuperäiselle kalvinismille. Oppi ihmisen vapaasta tahdosta on eräs tärkeimpiä filosofisia kiistakapuloita. Ns. uskoontulo edellyttää ihmisen vapaan tahdon ratkaisua jonka Luther kirjassaan "Sidottu ratkaisuvalta" kieltää. Suomen eri herätysliikkeet ovat saaneet siemenensä reformoidusta teologiasta ja niitä yhdistävä tekijä on ihmisen "uskoon tuleminen".

[muokkaa] Kalvinismin oppeja

• Raamattu on kristinuskon ainoa perusta, joka tarjoaa myös ohjeita yhteiskuntaelämää varten.
• Viiden kohdan Kalvinismin teologia perustuu TULIP-periaatteelle:

• T = Total depravity (täydellinen turmelus). Ihminen on täydellisen turmeltunut ja paha jo syntymästään, ja joka ainoa ihminen oletusarvoisesti on helvetin ansainnut jo pelkästään olemassaolollaan.
• U = Unconditional election (ehdoton armonvalinta). Jumalan predestinaatio (ennaltamääräämisoppi - toiset ihmiset ovat ennaltamäärättyjä pelastukseen ja toiset helvettiin eikä ihminen itse voi mitenkään vaikuttaa pelastukseensa) on ehdoton.
• L = Limited atonement (rajallinen sovitus). Kristuksen sovitustyö koskee vain niitä, jotka ovat predestinoituja pelastukseen, ei heitä, jotka ovat predestinoituja helvettiin. Ilman Kristuksen sovitustyötä jopa pelastukseen predestinoidutkin joutuisivat syntiensä takia helvettiin.
• I = Irresistible grace (vastustamaton armo). Pelastukseen predestinoidut ovat sitä vastustamattomasti ja vastaansanomattomasti, tekivätpä he mitä tahansa syntejä, ja Jumalan armoa ei pelastukseen predestinoitu voi mitenkään menettää.
• P = Perseverance of the saints (ainainen pyhitys). Jumalan pyhät ovat jatkuvassa yhteydessä Jumalaan ja Jumala pitää omistaan huolen.

Suomeksi doktriinikohtien alkukirjaimista muodostuu TERVA. Monin osin kalvinistit eivät usko hyperkalvinismin kaksinkertaiseen valintaan, vaan ainoastaan Jumalan kaikkitietävyyteen perustuvaan valintaan pelastukseen. Myös sovituksen kaiken kattavuus 1 Joh 2:2 mukaisesti hyväksytään pääosin.

• Predestinaatio- eli ennaltamääräämisoppi (sekä yksinkertainen että kaksinkertainen).
• Pelastukseen predestinoidut tekevät hyviä tekoja luonnostaan jokapäiväisessä elämässään.
• Helvettiin predestinoidut eivät joudu helvettiin siksi, että he tekevät syntiä, vaan he tekevät syntiä siksi, että heidät on predestinoitu helvettiin.
• Sakramentit tunnustus- ja muistotapahtumia; ne eivät synnytä uskoa, mutta vahvistavat sitä.
• Ei kahden regimentin oppia.
• Maallikoilla tärkeä rooli, piispanvirat lakkautettiin ja pappien merkitys väheni.
• Raamattukeskeinen ja pelkistetty jumalanpalvelus.
• Vaatimattomat kultit eli näkyvät uskonnolliset toimitukset.
• Jumala on kaikkien asioiden suunnittelija ja toteuttaja, kaikkivaltias Herra.
• Menestyksen teologia: pelastukseen predestinoidut voi tunnistaa jo tässä elämässä siitä, että Jumala siunaa heitä taloudellisella, yhteiskunnallisella ja sosiaalisella menestyksellä.