Martti Luther
Wikipedia
Martti Luther (ˈmɑrtːi ˈlutːer/, saks. Martin Luther, sukunimi alkujaan Luder, 10. marraskuuta 1483 Eislebenissä — 18. helmikuuta 1546 Eislebenissä) oli saksalainen pappi ja teologi, jonka opetukset käynnistivät uskonpuhdistuksen katolisessa kirkossa ja johtivat protestanttisen luterilaisen kirkkokunnan syntymisen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
[muokkaa] Varhainen elämä
Martti Luther syntyi Hans ja Margaretha Luderin poikana. Hänet kastettiin Touloisen Pyhän Martin päivänä, jonka mukaan hän sai nimensä. Isä Hans omisti kuparikaivoksen läheisessä Mansfeldissä ja noustuaan näin talonpoikaistosta toivoi pojastaan virkamiestä tuomaan perheelle lisää kunniaa. Nuori Martti lähetettiin opintielle Mansfeldiin, Madgeburgiin ja Eisenachiin. Vuonna 1501 Martti kirjoittautui sisään Erfurtin yliopistoon opiskelemaan lakia. Nuori oppilas saavutti kandidaatin arvon vuonna 1502 ja valmistui maisteriksi 1505.
Jo nuorena Luther tunsi erityistä kiinnostusta hengellisiin asioihin pohtien varsinkin omaa suhdettaan Jumalaan. Ratkaisevan käänteen aiheutti ukkosmyrsky kesällä 1505, kun salama iski Lutherin viereen, kun hän oli matkalla kotoansa opiskelukaupunkiinsa. Säikähtäneenä hän huusi "Auta, Pyhä Anna! Ryhdyn munkiksi!". Koska Lutherin henki säästyi, hän piti lupauksensa, erosi oikeustieteellisestä ja meni kaupungin augustinolaisluostariin isänsä vastustuksesta huolimatta.
[muokkaa] Kamppailu rauhasta Jumalan kanssa
Nuori veli Martti omistautui täysin luostarielämälle. Hän pyrki tekemään hyviä töitä miellyttääkseen Jumalaa ja palveli toisia rukoillen heidän sielujensa puolesta. Rauha Jumalan kanssa osoittautui hänelle kuitenkin vaikeaksi saavuttaa. Luther paastosi, piinasi ruumistaan piiskaamalla sitä, vietti pitkiä aikoja rukoillen ja ripittäytyen jatkuvasti. Luostarissa hän luki myös paljon Raamattua.
Lutherille oli suurena apuna hänen rippi-isänsä Johann von Staupitz, joka neuvoi nuorta munkkia luottamaan Kristukseen. Hän tutustutti Lutherin saksalaisen mystiikan nimellä kulkevaan hengellisen kirjallisuuden suuntaukseen ja tuki hänen teologianopintojaan. Luther vihittiin papiksi vuonna 1507. Staupitz myös lähetti Lutherin matkalle Roomaan selvittämään augustinolaissääntökunnan sisäisiä erimielisyyksiä. Myöhemmin Staupitz määräsi Lutherin luennoimaan Wittenbergin yliopistossa ja jatko-opiskelemaan siellä teologiaa: tohtorin tutkinnon tämä suorittikin vuonna 1512. Samana vuonna Lutherista tuli Wittenbergin yliopiston professori.
[muokkaa] Lutherin teesit
Martti Luther julkaisi kuuluisat 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon edustalla vuonna 1517. Lutherin käyttämässä Uudessa testamentissa on kohta: "Tohtori Martin Luther julkisti vuonna 1517 teesinsä kirkon oveen". Kirjoittajaksi arvellaan Lutherin uskottua Georg Röreriä. Teesejä jäljennettiin ja levitettiin ahkerasti kautta valtakunnan. Tästä alkoi hänen ja katolisen kirkon välinen julkinen taistelu, joka johti katolisen kirkon hajaannukseen ja protestanttisten kirkkojen syntyyn.
Eräänä näkyvimmistä epäkohdista oli katolisen kirkon anekysymys herättänyt kysymyksiä jo aikaisemmin. Englannissa Wycliffe arvosteli aneita jo 1300-luvulla. Jan Hus oli päätynyt roviolle vuonna 1415. Lutheria varoiteltiin Husin kohtalosta. Domikaanimunkki Tetzel oli saarnannut anekaupan puolesta sanoin:" Kun raha kirstuhun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.".
Luther tuomitsi anekaupan sanoen: "Paavillinen ane ei saavuttaa Kristuksen sanassa uskon kautta." Nämä sanat aloittivat protestanttisen uskonpuhdistuksen.
[muokkaa] Lutherin väittely Johann Eckin kanssa
Luther kutsuttiin väittelyyn Johann Eckin kanssa Leipzigin yliopistoon heinäkuussa 1519. Eck syytti Lutheria hussilaisuudesta. Luther myönsi löytäneensä Jan Husin kirjoituksista kristillisiä ja evankelisia totuuksia, joita yleinen kirkko ei voi tuomita. Luther sanoi: "Raamatun tähden meidän täytyy hyljätä paavi ja konsiilit. Minä tahdon uskoa omasta tahdosta enkä olla minkään auktoriteetin orja, oli se sitten konsiili, yliopisto tai paavi." Hän myös puhui uskovien yleisen pappeuden puolesta. Leipzigin väittely oli Lutherin voitto. Lutherin kirjoituksia voitiin kehittyneen kirjapainotekniikan avulla koota kirjoiksi ja uskonpuhdistus alkoi saada kannatusta kaikkialla Euroopassa.
Seuraavana vuonna, lokakuussa 1520, Luther vastaanotti paavin bullan, jonka poltti julkisesti.
[muokkaa] Luther Wormsin valtiopäivillä
Kun keisari Kaarle V avasi Wormsin valtiopäivät 10. tammikuuta 1521, Luther oli saanut käskyn tulla selittämään näkemyksiään myös siellä. Luther kysyi: "Onko meidän aloitettava tämän kiistan selvittäminen tuomitsemalla Jumalan sana?". Lutheria vaadittiin perumaan näkemyksiään, mutta hän jatkoi: "Ellei minua Pyhän Raamatun todistuksilla ja selvillä järkisyillä saada vakuuttuneeksi, sillä yksinomaan paavia ja kirkolliskokoustakaan en voi uskoa. Olen sidottu omaantuntooni ja Jumalan sanaan. Sen vuoksi en voi perua mitään." Keisari julisti Wormsin ediktin, jonka mukaan Luther oli paholainen munkinkaapuun puetun ihmisen hahmossa. Luther tuomittiin myös valtionkiroukseen ja kerettiläiseksi ja hänen kirjansa määrättiin poltettaviksi. Lutherin suojelija vaaliruhtinas Fredrik Viisas antoi kuitenkin luvan "siepata" Luther, ja viedä hänet turvaan Wartburgin linnaan. Siellä piileskellessään Luther omistautui kirjalliseen työhön, muun maailman luullessa hänen kuolleen.
[muokkaa] Raamatunkäännös
Lutherin saksankielinen raamatunkäännös lukeutuu kristikunnan tärkeimpiin. Myös ennen Lutheria Raamatusta oli olemassa käännöksiä saksaksi, mutta niiden kieli oli epäyhtenäistä ja osin vaikeasti ymmärrettävää.
Luther käänsi Uuden testamentin yhdessätoista viikossa vuonna 1522 ollessaan Wartburgin linnassa. Vanhan testamentin kääntämiseen häneltä kului työryhmän avustamanakin 12 vuotta. Täydellinen saksankielinen Raamattu ilmestyi vuonna 1534.
Luther vältti versiossaan aiempien Raamattujen sanantarkkoja käännöksiä. Sen sijaan hän paneutui tarkemmin asiasisältöön sekä ajatukseen, jonka kukin raamatunkohta halusi välittää. Näin Lutherin käännöksestä tuli myös muiden protestanttisten kansankielille käännettyjen Raamattujen esikuva. Muun muassa Ruotsin uskonpuhdistaja Olaus Petri ja Suomen uskonpuhdistaja Mikael Agricola käyttivät hänen käännöstään työnsä apuna.
Raamatunkäännöksen lisäksi Lutherin merkittävimpiä tuotoksia ovat katekismukset Iso katekismus sekä Vähä katekismus.
Vuonna 1522 Luther vaihtoi saksan latinan tilalle jumalanpalveluskieleksi. Hän arvosteli paavin ja kirkkoruhtinaiden vallankäyttöä ja piti Raamattua kirkon ylimpänä auktoriteettina.
1524 ja 1525 Luther väitteli Erasmuksen kanssa: tämä kun korosti tahdon vapautta ja sen merkitystä ihmisen pelastukselle. 1525 Luther arvosteli kovin sanoin Saksan talonpoikaiskapinallisia. Pari vuotta aiemmin hän oli antanut "herrojen" kuulla kunniansa muun muassa näiden talonpojille sälyttämien kovien verojen vuoksi. Talonpoikia hän kehotti kuuliaisuuteen, mutta lopulta kumpikaan osapuoli ei kuunnellut uskonpuhdistajaa.
[muokkaa] Perhe
Vuonna 1525 hän nai entisen nunnan Katharina von Boran. Naimattomuuslupauksen rikkominen oli jatkoa katolisten käytäntöjen kritiikille. Pari sai kuusi lasta.
[muokkaa] Augsburgin valtiopäivät vuonna 1530
Keisari Kaarle V kutsui koolle valtiopäivät ja kaikkien oli esitettävä uskontunnistuksensa. Philipp Melanchthonin laatima ja luterilaisten allekirjoittama tunnustus erotti heidät lopullisesti katolisesta kirkosta. Luther ei voinut osallistua valtiopäiville koska hän joutui valtakunnankirouksen vuoksi pelkäämään henkensä puolesta.
[muokkaa] Luther ja paavin Nuntius Vergerio
Paavi Paavali III kutsui koolle Trenton kirkolliskokouksen ja paavi lähetti Nuntius Vergerion Lutherin luokse marraskuussa 1535. Luther lupasi saapua kokoukseen ja jos paavi halusi tulla Wittenbergiin, niin hän olisi tervetullut.
[muokkaa] Lutherin kuolema
Luther kuoli 18. helmikuuta 1546 syntymäkaupungissaan. Hänet haudattiin Wittenbergin linnankirkkoon.
Luther vaikutti myös teologian ulkopuolella. Hänen raamatunkäännöksensä ja muu kirjoitustyönsä kehitti saksan kirjakieltä ja hän oli tunnettu myös aktiivisena yhteiskunnallisena vaikuttajana. Luther oli myös hyvin musikaalinen; hän sepitti itse useita sävelmiä, joista tunnetuin on protestanttisissa kirkoissa tunnettu koraali Ein feste Burg ist unser Gott (Jumala ompi linnamme).
[muokkaa] Näkemyksiä
[muokkaa] Luther ja juutalaiset
Alun perin Luther oli hyvin suopea juutalaisia kohtaan ja uskoi, etteivät he olleet kääntyneet kristinuskoon lähinnä kristittyjen harjoittaman syrjinnän takia. Tästä on esimerkkinä hänen nuoruuden tuotannostaan Dass Jesus Christus eyn geborener Jude sey (Että Jeesus Kristus oli syntyperältään juutalainen). Kun hänen Vanhan testamentin messiasprofetioita hyödyntävä julistuksensa ei kuitenkaan onnistunut käännyttämään suuremmin juutalaisia, hänen mielipiteensä joidenkin tutkijoiden mukaan hiljakseen muuttuivat. Tämän katsannon mukaan Luther olisi uskonut, että Jumala oli hylännyt tämän uskonnon kannattajat. Hylkäämisen merkkinä olisi ollut juutalaisten jo 1400 vuotta kestänyt maanpako.
Toisten Luther-tutkijoiden mukaan taas Lutherin suhde juutalaisiin on ollut johdonmukainen ja varsin muuttumaton. Antisemitismistä ei kuitenkaan voida puhua, sillä hän ei vastustanut seemiläistä juutalaista kansaa vaan juutalaista uskontoa ja hyökkäsikin viimeisten elinvuosiensa aikana kirjoituksissaan tätä uskontoa vastaan. Hän saarnasi juutalaisten noudattavan pahoja epäkristillisiä tapoja, sillä juutalaiset olivat mm. herjanneet Neitsyt Mariaa huoraksi ja Jeesusta äpäräksi. Koska Jeesus on Raamatun mukaan Jumala, juutalaiset syyllistyivät Lutherin mielestä jumalanpilkkaan. Lisäksi juutalaiset pyrkivät käännyttämään kristittyjä juutalaiseen uskontoon ja katsoivat, ettei kristittyä esivaltaa tarvitse kunnioittaa. Kirjassaan Juutalaisista ja heidän valheistaan hän tuo esiin näitä ajatuksiaan juutalaista uskontoa ja sen kannattajia vastaan.
Lutherin kirjaa Juutalaisista ja heidän valheistaan on pidetty Lutherin tuotannon häpeäpilkkuna, sillä kirjaan sisältyy "juutalaisten valheiden" kuulemisesta pääsemiseksi muun muassa kehotus esivallalle polttaa juutalaisten synagogia. Kirjan innoittamana Adolf Hitler toteutti kristalliyöksi nimittämänsä juutalaisten synagogien tuhopolton Saksan valtakunnassa Martti Lutherin syntymäpäivänä kunnioittaakseen tätä aitona saksalaisena profeettana.lähde? Luther oli kuitenkin varsin johdonmukainen kehotuksissaan, sillä Raamatun mukaan esivalta on Jumalan asettama pahojen rankaisemiseksi eikä siksi kanna turhaan miekkaa. Koska Luther katsoi Raamatun nojalla, että muun muassa jumalanpilkka, kristittyjen eksyttäminen pois Kristuksesta ja esivallan halveksiminen ovat vääryyksiä, hän kehotti esivaltaa rankaisemaan vääryyttä tekeviä juutalaisia. Tässä hän ei tehnyt vastoin Raamatun periaatteita.
Vielä tänä päivänä voidaan keskustella siitä, pitäisikö esivallan rangaista jumalanpilkasta. Lutherin ja Raamatun vastaus tähän kysymykseen on, että esivallalla on oikeus puolustaa totuutta ja oikeaa Jumalaa. Nykyisin voidaan Suomessa rangaista sakkoihin jumalanpilkasta, Lutherin aikana saatettiin polttaa roviolla. Luther puolestaan kehotti mm. polttamaan synagogat. Rangaistukset muuttuvat ajan hengen mukaan. Viimeisinä elinvuosina Lutherin on kuvattu olleen ärtyisä, ja jotkut ovat saattaneet nähdä tässä syyn hänen juutalaisia ja uudestikastajia vastaan laatimillensa kirjoituksille. Luther itse sanoi kirjoituksessaan Juutalaisista ja heidän valheistaan, että häneltä on pyydetty kirjoitusta juutalaisista. Joidenkin kristittyjen pelättiin horjuvan kristillisestä uskostaan juutalaisen uskonnon puoleen, koska Luther ei ollut ottanut kovin näkyvästi kantaa sitä vastaan.
[muokkaa] Lutherin kuuluisat sanat uskosta ja elämästä
- "Mihin Jumala rakentaa kirkon, paholainen viereen pystyttää kappelin."
- "Jos saisin tietää että huomenna tulisi maailmanloppu, istuttaisin tänään omenapuun." Uusimman tutkimuksen mukaan tätä lausetta ei kuitenkaan Lutherin tuotannosta löydy.
[muokkaa] Lutherin suosio
Eri aikoina ja eri maissa on Lutheriin suhtauduttu monin tavoin. 1800-luvulla nousevan kansallistunteen Saksassa hänestä tehtiin eräänlainen isänmaan sankari. Esimerkiksi uskonpuhdistajaa esittävät kuvat olivat usein ylistäviä ja kertoivat tämän sankaruudesta.
Kolmannen valtakunnan aikana Saksassa Lutherille annettiin oikeaoppisen uskonpuhdistajan rooli. Juutalaisvastaisten mielipiteidensä takia Luther oli arvostettu mies Hitlerin johtamassa Saksassa. Luther kuvattiin useaan otteeseen juutalaisvihaajaksi: seikka jolle tämän omat tekstit toki antoivat pohjaa.
DDR leimasi Martti Lutherin jahkailijaksi ja aikaansaamattomaksi henkilöksi. Viralliselle DDR:lle tämä oli tosin hyvällä asialla, mutta ei päässyt monestikaan puheitaan pitemmälle asioiden edistämiseksi. Kuitenkin Itä-Saksa järjesti suuret Luther-juhlat 1983 uskonpuhdistajan 500-vuotissyntymäpäivien yhteydessä.
Katolisille kyseessä on ollut perinteisesti yhteisen kirkon hajottaja ja aikaisemmin suorastaan Peto.
Evankelis-luterilaiset pitivät Lutheria pitkään sankarina. Historiantutkimuksen huomiot uskonpuhdistajan juutalaisasenteista ja suhtautumisesta talonpoikaiskapinallisiin ovat sittemmin monipuolistaneet Lutherin kuvaa.
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Lähteet
- Kristina Fernström: Luther - den kristna trons förnyare (Kyrkpressen 24.5.2006)
- Gerhard Prause: Historian harhaluuloja. 1969.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Bainton, Roland H. Here I Stand. A Life of Martin Luther. New York, Penguin, 1995 (1950). ISBN 045 2011469; suom. "Tässä seison. Martti Lutherin elämä". Helsinki, SLEY-Kirjat Oy 1983 (2. painos). ISBN 951-617-528-7
- Brecht Martin, Martin Luther.
- Pinomaa, Lennart Kuka Luther todella oli?.
- Marty, Martin Martti Luther. Luther-tutkija Sammeli Juntusen esipuhe, suomennos Sari-Anne Ahvonen, Ajatus Kirjat 2006. ISBN 951-20-7106-1
[muokkaa] Tallenteita
- Luther CD-ROM (Sley-kirjat)
[muokkaa] Elokuvia
- 1953: Martin Luther, Niall MacGinns Lutherina
- 1973: Luther, Stacy Keach Lutherina
- 1983: Martin Luther Heretic
- 1992: Missä Luther käveli
- 2001: Avoin ovi Lutherille
- 2002: Martin Luther, historiallinen filmi
- 2003: Martin Luther, Joseph Fiennes Lutherina
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Suomen evankelis-luterilainen kirkko: Luther, Martin
- Pertti Julkunen: Armoton herra Luther Martin Martyn kirjoittaman Lutherin elämäkertaan (julk. Ajatus Kirjat 2006) pohjaava artikkeli Voima-lehdessä 10/2006
- Martin Marty: Martti Luther (Ajatus Kirjat, laaja lukunäyte)
- Internet Encyclopedia of Philosophy: Martin Luther (englanniksi)
- www.luther.de - monikielinen sivusto
- Martti Lutherin teoksia ja linkkejä
- Martti Lutherin teoksia (englanniksi)
- Martti Lutherin teoksia (englanniksi)
- [1] Lutherin saarnoja vanhimmista suomalaisista postilloista teksti ja äänitiedostoina vapaasti. Paimenkirje Böömin veljille 1523 tekstinä ja puheena.
