Lepakot

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee eläintä. Wikipediassa on artikkelit Lepakko-rakennuksesta sekä Lepakko-operetista.

Lepakot

Macrotus californicus

Tieteellinen luokittelu

Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka:	Theria
Lahko:	Lepakot Chiroptera

Alalahkot ja heimot

Suurlepakot (Megachiroptera)
- Hedelmälepakot (Pteropodidae)
Pienlepakot (Microchiroptera)
- Hautalepakot (Emballonuridae)
- Hiirenhäntälepakot (Rhinopomatidae)
- Siankuonolepakot (Craseonycteridae)
- Hevosenkenkäyököt (Rhinolophidae)
- Kaviokuonoyököt (Hipposideridae)
- Valkopäälepakot (Nycteridae)
- Valevampyyrit (Megadermatidae)
- Siipat (Vespertilionidae)
- Doggilepakot (Molossidae)
- Pitkäjalkalepakot (Natalidae)
- Madagaskarinimujalkalepakot (Myzopodidae)
- Imujalkalepakot (Thyropteridae)
- Raivotarlepakot (Furipteridae)
- Kalastajalepakot (Noctilionidae)
- Lyhythäntälepakot (Mystacinidae)
- Lehtiposkilepakot (Mormoopidae)
- Leikot (Phyllostomidae)

Lepakot (Chiroptera) ovat ainoita lentäviä nisäkkäitä. Niitä tunnetaan kaikkiaan noin 1100 lajia, joista kymmenkunta esiintyy Suomessa. ^[1] Arvioidaan, että joka neljäs nisäkäs on lepakko, mihin nähden lepakoista tiedetään hyvin vähän.

Lepakon pahin vihollinen on ihminen, mutta Suomessa suoranainen häirintä on vähentynyt. Kotikissa on Pohjolassa niiden suurin vihollinen; myös pöllöjen oksennuspalloista on tavattu lentävien nisäkkäiden jäännöksiä. ^[1]

Lepakko on varsin epähierarkkinen eläin. Laumoissa ei ole nokkimisjärjestystä tai johtajuutta. Yhdyskuntia muodostavat lähinnä naaraat, kun koirat puuhaavat niiden ulkopuolella omiaan. Koiraat eivät vaali jälkeläisiään tai ruoki niiden emoja, kuten lintumaailmassa on tapana. Naaraat vievät jälkeläisensä eräänlaiseen "lastentarhaan" yölentojensa ajaksi. ^[2]

Pienin lepakko on puolentoista gramman painoinen kimalaislepakko ja suurin samoanlentäväkoiras, jonka siipien kärkiväli voi venyä kahteen metriin. ^[1]

Lepakon pitkien sormien välille on muodostunut ihopoimu, jonka avulle se pystyy lentämään. Lepakot syövät pääsääntöisesti hyönteisiä tai hedelmiä. Kaksi kolmesta lepakkolajista on hyönteissyöjiä. Ne ovat ensi sijassa yöeläimiä ja saalistavat öisin erityisen kaikuluotauksen avulla. Lepakon saalistusmekanismia ei tunneta tarkkaan, mutta ne paikallistavat saaliin ilmasta ja ottavat sen kiinni takaraajoillaan.

Lepakkojen lahko Chiroptera jaetaan kahteen alalahkoon, suurlepakoihin (Megachiroptera) ja pienlepakkoihin (Microchiroptera). Alalahkojen lajit eroavat paitsi kokonsa puolesta niin myös suunnistuskykynsä takia. Suurlepakot käyttävät enemmän silmiä hyväkseen, kun taas pienlepakot suunnistavat suurimmaksi osaksi kaikuluotauksen avulla. Suurlepakot jaetaan vain yhteen heimoon hedelmälepakoihin (Pteropodidae), mikä on saanut nimensä niiden ruokavaliosta. Hedelmälepakoita ei esiinny ollenkaan Euroopassa, vaan ne ovat levittäytyneet Afrikkaan, Aasian eteläosiin ja Australian pohjois- ja länsiosiin. Pienlepakoista löytyy monenlaista ruokavaliota, osa syö hyönteisiä ja osa on erikoistunut hedelmiin. Alle prosentti kaikista lepakoista käyttää ravintonaan lihaa tai verta.^[3]

[muokkaa] Lepakko myyttinä

Lepakko yhdistetään usein pahaan, mutta historian aikana on myös ollut muita uskomuksia. "Lentävä rotta" on yhdistetty laajalti Euroopassa pahaan mm. paholaiseen, demoniin ja vampyyriin. Euroopassa on aikaisemmin käytetty lepakkoa noitien ja henkien karkotukseen.

Espanjassa lepakolla on hyvänonnen symboli, myös Karibialla lepakko yhdistetään hyvään ja sen tappaminen katsotaan erittäin pahaksi. Amerikassa lepakkoihin suhtaudutaan ristiriitaisesti. Jotkin Amerikan intiaanit pitivät lepakkoa sateen merkkinä. Afrikassa lepakon pyydystämistä pidetään parantamisen symbolina.

[muokkaa] Vampyyrilepakko

Useiden lajien nimessä esiintyy vampyyri (esim. isovampyyri, keihäsvampyyri, päästäisvampyyri), mutta toisin kuin nimeen yleensä mielikuvissa virheellisesti liitetään, kyseiset lajit eivät käytä ravinnokseen verta vaan lähinnä hedelmiä ja vähäisissä määrin hyönteisiä.

Ainoat lajit jotka käyttävät ravinnokseen verta kuuluvat leikkojen heimon (Phyllostomidae) vampyyrien alaheimoon (Desmodontidae), johon kuuluu ainoastaan kolme lajia. Kyseisiä lajeja tavataan vain Keski- ja Etelä-Amerikassa. Ne laskeutuvat muutaman metrin päähän saaliistaan ja kävellen tai hyppien tarttuvat saaliiseen ja tekevät saaliseläimeen terävillä etuhampaillaan viillon ja ruiskuttavat siihen veren hyytymistä estävää ainetta, mikä mahdollistaa veren nauttimisen. Se on harvoin suoranaisesti vaarallista saaliseläimille (verimäärän ollessa hyvin pieni), saatikka ihmisille. Suurin vaara saaliseläimille tulee lepakon syljen mukana mahdollisesti leviävistä taudeista (esim. vesikauhu). Vampyyrejä pidetään näin ollen myös ainoina tunnettuina nisäkäsloisina.