Luxemburg (kaupunki)

Wikipedia

Luxemburg
Lëtzebuerg


vaakuna	sijainti

Luxemburg (kantoni)

Perustamisvuosi

86 009 (2007)

51,73 km²

1662 as/km²

Kaupunkinäkymää

Luxemburg on Luxemburgin suurherttuakunnan suurin kunta, jolla on kaupungin asema ja se on samalla pääkaupunki. Luxemburg sijaitsee Alzette- ja Pétrusse-jokien yhtymäkohdassa.

Sen asukasluku on noin 86 000 ihmistä (2007), mikä on noin 19 % koko valtion väkiluvusta ja lähes kolme kertaa enemmän kuin toiseksi väkirikkaimman kunnan asukasluku. Suurkaupunkialueen, joka käsittää Hesperangen, Sandweilerin, Strassenin ja Walferdangen kunnat, väkiluku on 103 973 ihmistä. Luxemburg sijaitsee Länsi-Euroopan sydämessä 188 km:n päässä Brysselistä, 289 km:n päässä Pariisista ja 190 km:n päässä Kölnistä.

Luxemburg on yksi maailman rikkaimmista kaupungeista ja siitä on kehittynyt pankkitoiminnan ja hallinnon keskus. Luxemburgin kaupunki on lukuisien Euroopan unionin instituutioiden kotipaikka mukaan lukien Euroopan investointipankki, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin. Vuonna 2007 Luxemburg on Euroopan kulttuuripääkaupunki. Luxemburgin vanhat kaupunginosat ja linnoitukset on UNESCOn maailmanperintökohde.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Maantiede ja ilmasto
- 2.1 Kaupunginosat
- 2.2 Ilmasto
3 Väestö
- 3.1 Kielet
- 3.2 Uskonto
4 Lähteet

[muokkaa] Historia

Rooman valtakunnan aikoihin linnoitettu torni suojasi tärkeää kahden roomalaistien risteyskohtaa aivan Luxemburgin kohdalla. Vuonna 963 Siegfried I sai kaupungin maat vaihtokaupassa Trierin apotti Maximinilta. Siegfried rakensi linnansa Lucilinburhucin (pieni linna) Bock Fielsiin.

Vuonna 987 Trierin arkkipiispa Egbert (977–993) siunasi Katumuksen kirkon (nyk. Pyhän Mikaelin kirkko) viisi alttaria. Roomalaisteiden risteyksessä olevasta kauppapaikasta alkoi kehittyä kaupunki.

Kaupungilla on ollut historiansa ajan ollut merkittävä geopoliittinen merkitys maantieteellisen sijaintinsa vuoksi. Ensimmäiset linnoitukset rakennettiin jo 900-luvulla. 1100-luvun lopulle tultaessa kaupunki oli laajentunut länteen Pyhän Nikolaksen kirkon ympärille, ja uudet muurit täytyi rakentaa. Ne suojasivat sisäänsä 50 000 m² kokoisen alueen.

Noin vuonna 1340 John Sokean hallintokaudella rakennettiin uudet linnoitukset, jotka seisoivat vuoteen 1867 asti.

1443 burgundit valloittivat Filip Hyvän johdolla Luxemburgin. Luxemburgista tuli osa Burgudian, myöhemmin Espanjan ja Itävallan valtakuntia. 1500-luvulla Luxemburg oli yksi Euroopan vahvimmista linnoituksista. Vuorotellen, burgundilaiset, espanjalaiset, ranskalaiset, espanjalaiset jälleen, itävaltalaiset, uudestaan ranskalaiset ja lopulta preussilaiset valloittivat Luxemburgin.

1600-luvulla ensimmäiset katakombit rakennettiin. Espanja rakennutti 23 km tunneleita vuodesta 1644 lähtien. Niitä laajennettiin Ranskan vallan alla Marshal Vaubanin johdolla ja uudelleen Itävallan hallitessa 1730- ja 1740-luvuilla. 1700-luvun lopulla Luxemburgia kutsuttiin valloittamattomaksi linnoitukseksi, ”Pohjoisen Gibraltariksi”.

Ranska miehitti Luxemburgin vuonna 1795. Vuonna 1815 solmittiin Pariisin sopimus, jossa lopetettiin Napoleonin sodat, ja Luxemburg päätyi Preussin armeijan hallittavaksi osana Saksaa.

Luxemburgin kriisin jälkeen 1867 Lontoon sopimus vaati Luxemburgin linnoitteita purettaviksi. Purkaminen kesti 16 vuotta, maksoi 1,5 miljoonaa frangia ja vaati 24 km maanalaisten puolustusten ja 40 000 m² paraakkien, bunkkereiden ynnä muiden purkamista. Niinpä Preussin joukkojen oli jätettävä kaupunki.

Kun 1890 suurherttua William III kuoli ilman miespuolisia perillisiä, herttuakunta päätyi hollantilaisten käsiin ja uuden hollantilaisen suurherttua Adolphen hallintokausi alkoi. Tosin Luxemburg, joka oli ollut itsenäinen vain teoriassa, tuli itsenäiseksi ja Luxemburgin kaupungista tuli pääkaupunki, ja se sai osan siitä merkityksestä takaisin, mikä menetettiin 1867.

Huolimatta Luxemburgin pyrkimyksistä olla puolueeton ensimmäisessä maailmansodassa, Saksa miehitti sen 2. elokuuta 1914. Elokuun 30. päivä Helmuth von Moltke siirsi päämajansa Luxemburgiin, jotta olisi lähempänä joukkojaan Ranskan alueilla. Luxemburgissa oli seuraavat neljä vuotta tärkeitä saksalaisjoukkojen päämajoja. Miehityksen loppupuolella Luxemburgissa syttyi kommunistisen vallankumouksen yritys. Marraskuun 9. päivänä 1918 kommunistit julistavat sosialistisen tasavallan perustetuksi, mutta se kesti vain muutan tunnin.

Vuonna 1921 kaupungin rajat olivat kasvaneet umpeen. Ympäröivät kunnat Eich, Hamm, Hollerich ja Rollingergrund liitettiin Luxemburgin kaupunkiin tehden kaupungista suurimman kunnan maassa (vuoteen 1978 asti).

Vuonna 1940 Saksa miehitti Luxemburgin uudelleen. Natsit eivät olleet halukkaita antamaan luxemburgilaisille itsehallintoa ja Luxemburg liitettiin tiukasti Saksaan, mutta vuonna 1942 siitä tehtiin Saksan sisäinen herttuakunta. Luxemburg vapautettiin 10. syyskuuta 1944.

Sodan jälkeen Luxemburg luopui puolueettomuudestaan ja oli yksi perustajajäsenistä ylivaltiollisissa ja ylikansallisissa järjestöissä. Vuonna 1952 kaupunkiin rakennettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisön päämaja. Vuonna 1967 yhteisö yhdistyi muiden eurooppalaisten yhteisöjen komissioiden kanssa. Vaikka päämajaa ei enää pidettykään Luxemburgissa, oli siellä Euroopan parlamentin kokouksia vuoteen 1981 asti. Monen Euroopan unionin instituutioiden kotipaikka on nykyään Luxemburgissa: esimerkiksi Euroopan investointipankin, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen.

[muokkaa] Maantiede ja ilmasto

[muokkaa] Kaupunginosat

Luxemburgissa on 24 kaupunginosaa:

Beggen
Belair
Pohjoinen Bonnevoie-Verlorenkost
Etelä-Bonnevoie
Cents
Cessange
Clausen
Dommeldange
Eich
Gare
Gasperich
Grund
Hamm
Hollerich
Kirchberg
Limpertsberg
Merl
Muhlenbach
Neudorf-Weimershof
Pfaffenthal
Pulvermuhl
Rollingergrund-North Belair
Ville Haute
Weimerskirch

[muokkaa] Ilmasto

Luxemburgissa vallitsee lauhkea ilmasto. Talvisin lämpötila käy muutaman asteen pakkasenpuolella joulu-, tammi-, ja helmikuussa; kesällä keskimääräiset päivän maksimilämpötilat ovat 20 asteen paikkeilla. Sadetta saadaan keskimäärin noin joka toinen päivä. ^[1]

[muokkaa] Väestö

Luxemburgissa on noin 162 000 maahanmuuttajaa, noin 37 % koko kansakunnan väestöstä. Natiivit kansalaiset ovat sekoitus saksalaista ja ranskalaista perimää. 1900-luvulla alkuperäisväestöön sekoittui paljon muuttajia Saksasta, Ranskasta, Belgiasta, Italiasta ja Portugalista. Entisen Jugoslavian sotien alkaessa Luxemburgiin tuli pakolaisia Balkanin valtioista. Valtiossa oletetaan asuvan noin 5 000 laitonta maahanmuuttajaa.

[muokkaa] Kielet

Luxemburgissa on 3 virallista kieltä: ranska, saksa ja luxemburgin kieli. Kaikkia kieliä käytetään valtiossa melkein yhtä paljon. Luxemburgin kieltä käytetään paljon puheessa, ranskaa valtion kirjallisessa materiaalissa ja saksaa kouluissa. Saksaa käytetään useimmin myös medioissa ja kirkossa.

[muokkaa] Uskonto

Vuodesta 1979 lähtien on ollut kiellettyä tilastoida eri uskontojen harjoittajia. Oletetaan että 87 % prosenttia luxemburgilaisista on katolisia. Loput 13 % ovat enimmäkseen protestantteja, juutalaisia, ortodokseja ja muslimeja. Maassa on uskonnonvapaus, mutta valtio on antanut joillekin uskonnoille virallisen mandaatin, jotta valtiolla on päätäntävaltaa uskontojen hallinnoissa ja virastoissa. Hyvityksenä tästä valtio maksaa osan joidenkin uskontokuntien menoista. Tällä hetkellä näitä uskontokuntia ovat katolilaisuus, juudaismi, ortodoksisuus ja protestanttisuus.