Mihail Suslov
Wikipedia
Mihail Andrejevitš Suslov (s. 21. marraskuuta 1902, Saratov, Venäjä – k. 25. tammikuuta 1982, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen valtiomies ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) pääideologi. Suslov oli NKP:n politbyroon ja sihteeristön jäsen.
Suslov liittyi 16-vuotiaana NKP:n nuorisojärjestö Komsomoliin ja itse puolueeseen vuonna 1921. Hän opiskeli taloutta Plehanovin instituutissa ja Punaprofessoreiden instituutissa, myöhemmin hän opetti Moskovan yliopistossa ja Teollisuusakatemiassa. Suslov valittiin puoluekoneiston kouluttajaksi 1931. Suslov valittiin keskuskomitean valvoman komission tarkastajaksi. Hänen tehtävänään oli keskittyä lukuisiin "henkilökysymyksiin" ja puuttua poikkeamiin puolueen yleisestä linjasta ja tarvittaessa erottaa henkilöitä puolueesta. Suslov ohjasi komission aloittamaa puhdistusta puolueessa Uralin ja Chernigovinin provinseissa vuosina 1933-34. Lazar Kaganovitš oli Puoluevalvontatoimikunnan puheenjohtajana 1930-luvun alkupuolella ja eikä hän koskaan ottanut huomioon tiedostavia työntekijöitä komissiossaan. Suslovin roolia uusiutuvissa puhdistuskampanjoissa 1937 ja 1938 ei ole dokumentoitu vaikkakin on selvää että puhdistukset, jotka poistivat suurimman osan puolueaktivisteista, avasi tien hänen nopealle ylenemiselle. Suslovista tuli Stavropolin puoluekomitean ensimmäinen sihteeri ja jäsen keskuskomitean tarkastuskomiteassa (GPSU) vuonna 1939. Hän oli ehdolla keskuskomitean täysjäseneksi 1941.
Toisen maailmansodan aikana Suslov oli toteuttamassa tšetšeenien ja muiden muslimivähemmistöjen karkoitusta Kaukasukselta. Vuosina 1944–1946 Suslov oli perustamassa neuvostohallintoa Liettuaan. Suslov karkotti kokonaisia kyliä vankileireille Siperiaan. Stalin antoi Susloville viran Orgbyrossa 1946 ja asetti hänet työskentelemään keskuskomiteaan. Suslov valittiin puolueen sihteeristöön 1947 ja politbyroon jäseneksi vuonna 1949. Hän oli keskeyksettä politbyroon jäsen kuolemaansa 1982 asti. Suslov toimi puoluelehden Pravdan päätoimittajana vuosina 1949–1951. Suslov oli hetkellisesti epäsuosiossa Stalinin kuoleman jälkeen ja hänet erotettiin politbyroon täysjäsenyydestä 1953. Hänet valittiin Neuvostoliiton ulkoministeriön komission puheenjohtajaksi 1954.
Suslov valittiin uudelleen politbyroon täysjäseneksi 1955. Suslov ryhmittyi Nikita Hruštševin taakse kesäkuussa 1957 vastustaakseen "puolueenvastaista ryhmää", jota johtivat Georgi Malenkov, Vjatšeslav Molotov, Lazar Kaganovitš. Suslov oli myöhemmin merkittävässä roolissa Hrutševin poistamisesta vallasta ja Leonid Breznevin nostamisessa valtaan lokakuussa 1964. Suslovia kutsuttiin usein "harmaaksi eminenssiksi". Hän oli muotoilemassa NKP:n ideologiaa suurimmastaan osastaan ajastaan sihteeristössä. Hänen kuolemansa oli alkua valtataistelulle Breznevin seuraajan Juri Andropovin, joka turvasi Suslovin ideologian jatkuvuuden, vastustajien Andrei Kirilenkon ja Konstantin Tsernenkon välille.
Suslov oli poliittinen esikuva Juri Andropoville ja Mihail Gorbatšoville ja vähemmän tunnetuille kommunisti virkamiehille Boris Ponomareville ja Aleksei Yepisheville.
Suslov asui 26. Kutuzovsky prospektilla, Moskovassa samassa rakennuksessa Breznevin ja Andropovin kanssa. Suslovilla oli myös datsa Gosdacha Sosnovka-1, 11.5 hehtaarin maatila ja yksityinen ranta Moskva-joen rannalla. Hänellä oli myös vaimo ja kaksi lasta, poika ja tytär, jotka ovat asuneet Itävallassa vuodesta 1990 lähtien.
Suslov kuoli aivoveren vuotoon 25. tammikuuta 1982. Hänet haudattiin valtiollisin kunniamenoin Stalinin viereen Kremlin muuriin.
[muokkaa] Lähteet
- englannin kielinen wikipedia
