Mithralaisuus

Wikipedia

Mithra ja härkä. Dura-Europos, n. 168–256.

Mithralaisuus oli muinaisessa Lähi-idässä ja Rooman valtakunnassa vaikuttanut hellenistinen pelastususkonto, joka oli ensimmäisinä vuosisatoina ajanlaskun alun jälkeen kristinuskon pahin kilpailija. Mithralaisten palvonnan kohde Mithra oli alun perin persialainen jumala, ja uskonto oli saanut vaikutteita muun muassa zarathustralaisuudesta.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Mithran kultti ja yhtäläisyydet kristinuskoon
3 Mithralaisuuden tutkimus
4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Kun Persian imperiumi kutistui, roomalaiset sotilaat levittivät Mithran palvontaa kaikkialle Roomaan. Mithralaisia jäännöksiä on tavattu niinkin kaukaa kuin Englannista. Northcumberlandissa on mithralainen monumentti, joka sisältää veistoksia ja kirjoituksen: "Auringon Jumalalle, näkymättömälle Mithralle, aikojen herralle."

Vanhimmat maininnat Mithrasta löytyvät Rigvedasta, jossa hän esiintyy taivaallisen valon jumalana. Erityisesti muinaisessa Persiassa tämä vanha arjalainen jumala kohosi arvossa. Myös zarathustralaisten pyhä kirja Avesta kertoo Mithrasta, vaikka alun perin mithralaisuus ja zarathustralaisuus ovat olleet eri uskontoja. Persiankielen sana mihr tarkoittaa sekä Aurinkoa että ystävää. Professori Armas Salonen sanoi Mithran merkitsevän sopimusta. Mithra esiintyy jopa persialaisessa hallitsijannimessä Mithradates (Mithran oikeus).

Yllä olevan perusteella on selvää, että Mithran tie muinaisarjalaisten valon Jumalasta Rooman sotilaiden ja orjien vapahtajaksi on ollut pitkä, eikä alkuperäisen zarathustralaisen Mithran ja mithralaisuuden Mithran välillä ole paljonkaan yhteistä. Vuorovaikutukset mithralaisuuden ja muiden uskontojen välillä ovat olleet varmasti huomattavia. Zarathustralaisuus on varmasti vaikuttanut voimakkaasti mithralaisuuteen, ja mahdollisesti myös juutalaisuuteen ja kristinuskoon.

Mithralaisuuden kuvaaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Tuskin minkään muun uskonnon jäänteitä kristityt tuhosivat yhtä suurella vimmalla kuin mithralaisuuden. Kristinuskon ja mithralaisuuden samankaltaisuudet ärsyttivät alkuaikojen kristittyjä niin paljon, että mm. Tertullianus ja Justinus Marttyyri sanoivat paholaisen varastaneen kristilliset sakramentit ja antaneen ne etukäteen mithralaisille, jotta ihmisten sielut eivät pelastuisi. Muisto mithralaisuudesta hävisi kristityistä maista täydellisesti. Kun mithralaisia muistomerkkejä uudella ajalla löydettiin, ei aluksi tiedetty, mitä ne olivat. Myös mithralaisuudesta paljon vaikutteita saaneet lahkot tuhottiin.

Kun ns. myyttiteoria, joka väitti, ettei Jeesusta ole ollut koskaan olemassakaan, vaan kristinusko on koottu muista vanhoista uskonnoista, oli 1900-luvun alussa laajalle levinnyt, kristityt ryhtyivät kehittelemään teorioita historiallisesta Jeesuksesta ja olivat valmiit tinkimään Uuden testamentin kertomusten totuudesta paljonkin säilyttääkseen uskon Jeesuksen olemassaoloon. Myös mithralaisuuden ja kristinuskon yhtäläisyydet pyrittiin esittämään epäolennaisina ja näennäisinä.

Koska kristinusko ja mithralaisuus kehittyivät samoihin aikoihin, on kuitenkin esitetty myös teorioita, joiden mukaan vaikutteiden lainaaminen on saattanut tapahtua yhtä hyvin toisinpäin. Tämä johtuu siitä, että mithralaisuus alkoi muistuttaa kristinuskoa enemmän vasta loppuaikoinaan.

[muokkaa] Mithran kultti ja yhtäläisyydet kristinuskoon

Mithra surmaa härän. Patsas Vatikaanin museossa Roomassa.

Mithrasta on Jeesuksen tavoin monia erilaisia legendoja. Muinaispersialainen tarina kertoo, että Ahura Mazda loi ensin villin härän, joka kuvaa salaperäistä voimaa. Mithra teurastaa pyhän härän, jonka veri hedelmöittää maan, ja muinaisen myytin mukaan hän kantaa härän syntymäluolaansa. Mithralaisten temppelit olivatkin luolia (maailman symboli).

J.M. Robertson selitti härän, karitsan ja kalastajien esiintymisen muinaisissa uskonnoissa seuraavasti. Kevätpäiväntasauksen juhla oli kasvullisuuden heräämisen ja vapahtajien ylösnousemuksen juhla. Noin parituhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua Aurinko oli kevätpäiväntasauksen aikaan Härän tähtikuviossa. Myöhemmin se siirtyi Oinaan tähtikuvioon, jota muinaisessa Persiassa kutsuttiin karitsaksi. Seuraava tähtikuvio tässä sarjassa on Kalat. Härän esiintymistä voidaan selittää myös maanviljelyksen synnyllä (jossain vaiheessa ihmisuhreista siirryttiin nimenomaan härkiin, ja kun ihmisuhri oli kuoleva ja vapahtava jumala, myös härkä sai samoja ominaisuuksia). Persiassa härkä oli myös himon ja pahan symboli, joten härän teurastaminen merkitsi hyvän voittoa pahasta.

Mithra kuvattiin leijonapäisenä jumalana, joka kantoi kahta avainta (taivasten valtakunnan avaimet, toinen sisäänpääsyä, toinen ulospääsyä varten). Legendan mukaan Mithra syntyi luolassa kuten Jeesus. Vanhimpien legendojen mukaan mithralaisten pääjuhlaa, Mithran syntymäpäivää, vietettiin joulukuun 25. päivänä. Jo melko varhain kristinusko sijoitti Jeesuksen syntymäpäivän tähän muinaisten Auringon jumalien syntymäpäivään. (Mm. Justinus Marttyyri uskoi Jeesuksen syntyneen luolassa.)

Kristillinen kertomus Betlehemin tähdestä on myös peräisin mithralaisuudesta. Mithralaiset tietäjät (magoi) kokoontuivat joka vuosi Voiton vuorelle odottamaan maailman kuninkaan syntymistä, vapahtaja Mithran paluuta. Tarinan mukaan tähti olisi vapahtajakuninkaan syntymän merkki, ja vapahtajalapsi ruumiillistuisi tähdestä ja siihen liittyvästä valopatsaasta luolassa. Vapahtajan ensimmäiset ihailijat ovat kertomuksissa paimenia.

Mithraa kutsuttiin myös kalliosta syntyneeksi, ja J. M. Robertson toteaa yhtäläisyyden kristinuskon kalliosymboliikan (Pietari on evankeliumien mukaan kallio, jolle Jeesus perustaa seurakuntansa) ja mithralaisuuden välillä. Legendojen mukaan Pietarilla on myös taivasten valtakunnan avaimet, ja on esitetty, että Vatikaanissa oleva paavin istuin sijaitsee lähellä paikkaa, jossa ennen sijaitsi Mithran temppeli.

Mithraa palvottiin luolissa Auringon päivänä, viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina. Sunnuntaita kutsuttiin jo ammoisista ajoista asti Herran päiväksi. Myös kristityt kokoontuivat aluksi luolissa (eivät katakombeissa).

Koska Mithra oli sekä Auringon että kasvillisuuden jumala, toinen mithralaisten suuri juhla oli kevätpäiväntasauksen aikaan (maaliskuun 25. pnä), jolloin juhlittiin Mithran kuolemaa ja ylösnousemusta. Mithran kuva vietiin symbolisesti kolmeksi päiväksi luolaan, josta se tuotiin ulos elävänä. Tämän ajan Mithran oletettiin oleskelevan tuonelassa. Itse asiassa itämailla todennäköisesti uskottiin sielun poistuvan ruumiista kolmessa päivässä. Yön aikana Auringon ajateltiin kulkevan tuonelassa tai menevän luolaan. Nämä myytit sopivat tietysti hyvin Auringon jumalan, Mithran tarinaan. Myös kristillinen pääsiäinen sijoittuu lähelle muinaisten vapahtajien ylösnousemusjuhlaa, sen alkuperä tosin on juutalaisuudessa.

Alun perin härän veri antoi mithralaisissa mysteerioissa osallistujille iankaikkisen elämän. Myöhemmin härkä vaihtui karitsaan, ja on arveltu, että karitsan verta olisi vuodatettu myös aikaisimmissa kristillisissa pääsiäisaterioissa. Alun perin mithralainen kaste oli verikaste, myöhemmin (kirkkoisien mukaan) mithralaiset käyttivät vettä kuten kristityt. Muinaisitämaiset elämän leipä ja elämän vesi esiintyivät mithralaisten ehtoollisessa (eräiden tietojen mukaan käytettiin myös orfilaisten ja kristittyjen tapaan viiniä). Mithralaiset käyttivät otsamerkkiä, joka oli eräiden lähteiden mukaan risti, muinainen elämän ja kuolemattomuuden symboli. (Joka tapauksessa ristiä on käytetty ennen kristinuskoa lähes yleismaailmallisesti aina Kiinasta Amerikkaan asti.)

Mithralaisista kuvista on voitu jäljittää uskonnon myöhempiä vaiheita. Mithra esitetään mm. vastasyntyneenä lapsena, jota paimenet ihailevat. On myös voitu päätellä, että Mithra samaistettiin Sanaan eli Logokseen, ja että Ahura Mazda, Sraosha ja Mithra muodostivat eräänlaisen mithralaisen "pyhän kolminaisuuden".

Mithralaisten moraaliset opetukset olivat pitkälle kehittyneitä, ja tämä on ymmärrettävää, sillä mithralaisuus tuli Persiasta, jossa Zarathustran oppi oli jo vaikuttanut vuosisatoja. Monien Rooman parhaimpien keisareiden kerrotaan suosineen mithralaisuutta, mm. vielä Julianus yritti Konstantinuksen jälkeen palauttaa mithralaisuuden Rooman valtionuskonnoksi.

Mithralaisuuden puutteeksi on sanottu, etteivät naiset saaneet osallistua mysteerimenoihin, mutta kun otetaan huomioon joidenkin kristittyjen kielteisen suhtautuminen naisiin (keskiajalla jotkut kristityt jopa kiistelivät siitä, onko naisella sielua vai ei), ero ei kuitenkaan ole suuri.

Kristinuskon voitto Euroopassa saattaa johtua pääasiassa Julianuksen seuraajan keisarillisesta ratkaisusta.

[muokkaa] Mithralaisuuden tutkimus

Ensimmäinen mithralaisuuden tutkimuksen kansainvälinen kongressi pidettiin vuonna 1971 Manchesterissa Englannissa.

Franz Cumont (1868–1947) edusti teoriaa, jonka mukaan mithralaisuus saapui Persiasta. Cumontin oppilas Maarten J. Vermaseren, kirjan Mithras, the Secret God (1963) kirjoittaja, käänsi aktiivisesti mithralaisia kirjoituksia.

Harhakäsityksiä mithralaisuudesta on oikaissut Walter Burkert kirjassaan Ancient Mystery Cults, Harvard University Press, 1987.