Philippe Lacoue-Labarthe
Wikipedia
Philippe Lacoue-Labarthe (6. maaliskuuta 1940 – 27. tammikuuta 2007, Pariisi) oli ranskalainen filosofi, teatteriohjaaja, kirjallisuuskriitikko ja kääntäjä. Hän toimi Strasbourgin yliopiston estetiikan professorina.
Lacoue-Labarthe kirjoitti laajalti Martin Heideggeristä, Jacques Derridasta, Jacques Lacanista, Paul Celanista, saksalaisesta romantiikasta ja dekonstruktiosta. Hän myös käänsi Heideggerin, Celanin, Friedrich Nietzschen, Friedrich Hölderlinin ja Walter Benjaminin teoksia ranskaksi.
[muokkaa] Teoksia
- Le Titre de la lettre: une lecture de Lacan (1973)
- L'Absolu littéraire: théorie de la littérature du romantisme allemand (1978)
- Portrait de l'artiste, en général (1979)
- Le Sujet de la philosophie: Typographies 1 (1979)
- Les Fins de l'homme à partir du travail de Jacques Derrida: colloque de Cerisy, 23 juillet-2 août 1980 (toim., 1981)
- Retrait de l’artiste en deux personnes (1985)
- L'Imitation des modernes: Typographies 2 (1986)
- La Poésie comme expérience (1986)
- La Fiction du politique: Heidegger, l'art et la politique (19889
- Sit venia verbo (1988)
- Musica ficta: figures de Wagner (1991)
- Le mythe nazi (1991)
- Pasolini, une improvisation : d’une sainteté (1995)
- Métaphrasis; suivi de Le théâtre de Hölderlin (1998)
- Phrase (2000)
- Poétique de l'histoire (2002)
- Heidegger: la politique du poème (2002)
- Agonie terminée, agonie interminable (2004)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Konferenssi Deconstructing Mimesis - Philippe Lacoue-Labarthe Sorbonnessa 2006: Yleiskatsaus Nauhoitukset
