Estetiikka

Wikipedia

Filosofia

Filosofi · Filosofeja
Koulukuntia ja oppeja
Filosofian teemasivu
Osa-alueita
Estetiikka · Etiikka · Logiikka · Metafysiikka · Ontologia · Tieteenfilosofia · Tietoteoria · Yhteiskuntafilosofia
Erityistieteiden ja tutkimusalojen filosofioita
Biologian · Fysiikan · Historian · Kemian · Kielen · Matematiikan · Mielen · Oikeuden · Politiikan · Taiteen · Tietojenkäsittelytieteen · Uskonnon · Yhteiskuntatieteiden
Historia
Länsimainen filosofia Itämainen filosofia

Estetiikka on filosofian osa-alue, joka tutkii kauneutta eri esiintymismuodoissaan. Pohjoismainen estetiikka, ja sen osana suomalainen estetiikka on myös melkoisen käytäntöön suuntautunutta, paikoin taiteen ja esteettisen teoriaa yhtä paljon kuin filosofiaa.

Estetiikka jakaautuu pääasiassa niin sanottuun analyyttiseen, angloamerikkalaiseen estetiikkaan ja niin sanottuun mannermaiseen, lähinnä ranskalaisiin ja saksalaisiin koulukuntiin. Nykyisessä muodossaan, omana filosofian kenttänään, se on elänyt kulttuurisen eriytymisen seurauksena 1700-luvulta asti, mutta esteettisiä pohdintoja on tietysti esiintynyt läpi ajattelun historian. Estetiikassa on kautta aikojen pohdittu eri tavoin taiteen määrittelyä, esteettistä kokemusta, taiteen roolia ja merkitystä ihmiselle ja yhteiskunnalle, sekä eri taiteenlajien erityiskysymyksiä. Ennen myös kauneuden pohtimisella oli tärkeä osuus, mutta sittemmin populaarikulttuurin, ympäristön ja esimerkiksi ruumiillisuuden esteettisten kysymysten rooli on muodostunut kauneutta merkittävämmäksi.

Kokeellinen estetiikka tutkii taiteen ja kauneuden ilmiöitä empiirisemmin kuin filosofinen "ylhäältä alaspäin" asioita tarkasteleva estetiikka. Kokeellinen estetiikka on lähes sama asia kuin taidepsykologia.

Merkittäviä esteettisiä julkaisuja uudella ajalla ovat tuottaneet muun muassa Theodor Adorno, Walter Benjamin, Arthur Danto, George Dickie, John Dewey ja Martin Heidegger. Monien, erityisesti niin sanottujen mannermaisten filosofien tuotannossa estetiikka on eri tavoin tärkeä, vaikka sen osa ei ole aina keskeinen.

[muokkaa] Estetiikan osa-alueet

Taiteissa estetiikka tutkii yksittäisiä elementtejä tai keinoja sekä niiden kauneutta. Taiteessa on usein eroteltavissa esimerkiksi symmetrisyys ja epäsymmetrisyys, teoksen keskipiste, rytmi, liike, kolmiulotteisuus, perspektiivi ja suhde.

Musiikilla on kyky koskettaa tunteitamme ja älyämme. Sanoitukset saattavat lohduttaa yksinäisyyttämme tai syventää intohimoamme. Musiikissa tutkimuksen kohteina ovat muun muassa sanoitukset ja lyyrisyys, harmonia, hypnoottisuus, tunteellisuus, dynamiikka, resonanssi, leikittely ja väri.

Arkkitehtuurissa esteettisyyttä ja sen eri perusteita tutkitaan, vaikka usein ulkonäkö rakennuksia suunniteltaessa jääkin kustannusten, käyttötarkoituksen, rakenteiden ja rakennemateriaalien varjoon. Rakennuksissa voidaan eritellä symmetria, väri, transsendenssi, harmonia, auringonvalon ja varjojen heijastuminen, sekä kuviointi.

Esittävissä taiteissa esteettistä voivat olla tarinankerronta, tasapaino, ajoitus, voima, šokki, huumori, asu, ironia ja sensuaalisuus.

Kirjallisuudessa on esteettisiä piirteitä runojen lisäksi proosassa novelleista romaaneihin. Hyvä kirjallinen teos saattaa käyttää rytmiä, analogioita, allegorioita, metaforia, rakennetta, ajoitusta, kuvallisuutta, fantasiaa, jännitystä, analyysia, huumoria/kyynisyyttä ja ääneen ajattelua.

Maisemasuunnittelussa esteettistä ovat esimerkiksi kasvit, heijastumat, kaudellinen vaihtelu, valaistus, toisto ja patsaat.

Kulinarismissa esteettisyys voi tutkia ulkonäköä, alueellisuutta, mausteita, diversiteettiä/kontrastia, odotuksia, viettelemistä ja koristeita.

Ympäristöestetiikka tutkii kauneuden merkitystä luonnon arvottamisessa. Tärkeimpiä ympäristön esteettistä luonnetta tutkineita filosofeja ovat olleet skotlantilainen filosofi David Hume, irlantilainen filosofi Francis Hutcheson ja englantilainen poliitikko, esteetikko ja filosofi, Shaftesburyn III jaarli Anthony Ashley Cooper sekä ennen kaikkea Itä-Preussin Königsbergissä vaikuttanut filosofi Immanuel Kant (1724-1804).