Pilkkasiipi
Wikipedia
| Pilkkasiipi | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
Pilkkasiipi (Melanitta fusca) on suuri mustanpuhuva sorsalintu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Pilkkasiiven vartalonmuoto muistuttaa haahkaa. Koiraan höyhenpeite on samettisen musta lukuun ottamatta valkoisia läikkiä siivissä ja silmän alla. Nokka on paksu ja keltainen. Naaras ja nuori lintu ovat tummanruskeita, poskella on vaalea täplä ja siiven yläpinnalla laaja valkoinen kuvio. Niiden nokka on harmahtava.
Pituus on 48–57 cm, siipien kärkiväli 95 cm, paino 800 – 2 000 g.
Naaraan matalan karheaa ääntä kuulee usein etenkin alkukesäisillä soidinlennoilla. Koiras on melko hiljainen.
Vanhin suomalainen rengastettu pilkkasiipi on ollut 21 vuotta 5 kuukautta vanha. Se on samalla Euroopan vanhin pilkkasiipi.
[muokkaa] Levinneisyys
Pilkkasiipi pesii Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Suomessa pesii ulko- ja välisaaristossa sekä Pohjois-Suomen järvillä. Pesimäkanta on voimakkaasti taantunut 30 viimeisen vuoden aikana. Pilkkasiipi on muuttolintu, joka talvehtii Etelä-Itämerellä ja Pohjanmerellä. Leutoina talvina pieni osa talvehtii Pohjois-Itämerellä. Euroopan pesimäkanta on 20 000 – 32 000 paria. Venäjällä pesii 50 000 – 70 000 ja Turkissa 15–50 paria.
Pesivät lintumme saapuvat keväällä huhti-toukokuussa. Arktiset pesijät muuttavat vasta toukokuun lopulla. Alkukesällä havaitaan ulkosaaristossa voimakasta koiraiden sulkasatomuuttoa kohti etelää. Naaraat ja nuoret muuttavat melko huomaamattomasti syksyn kuluessa. Viipyvät järvillä usein jäiden tuloon saakka.
[muokkaa] Elinympäristö
Merellä esiintyy ulko- ja välisaaristossa, Pohjois-Suomessa kirkasvetisissä järvissä ja lammissa. Ulkosaaristossa pesimisen edellytyksenä ovat luotojen katajikot. Sisäsaaristosta laji on kadonnut, mikä saattaa johtua rannikon vesien sameudesta ja likaisuudesta.
[muokkaa] Lisääntyminen
Pesintä alkaa myöhään, vesilinnuistamme viimeisenä, Etelä-Suomessakin vasta kesäkuussa. Soitimella koiras ja naaras lentelevät matalalla pesimäsaaren yllä huimaa vauhtia, naaraan raakkuessa karheasti. Ennen haudonnan alkamista pariskunnat partioivat pesimäsaaren rantavedessä. Pesä on tavallisesti katajan tai muun kasvillisuuden suojassa, joskus melko avoimesti mättään kupeessa. Naaras munii 7–10 munaa, jotka ovat hieman kananmunaa suurempia ja väriltään kermankeltaisia. Naaras hautoo noin 4 viikkoa. Poikaset ovat pesäpakoisia ja seuraavat heti emoaan vesille. Ne oppivat lentämään vasta 9–10 viikon ikäisinä. Jos muninta alkaa siis kesäkuun puolivälissä, ovat poikaset lentokykyisiä syyskuun lopulla. Pilkkasiipinaaras on huono poikueensa puolustaja, ja isot lokit saattavat helposti hotkia suihinsa koko poikueen. Pilkkasiiven onneksi suuri osa lokeista lähtee kohti etelää jo heinäkuussa.
[muokkaa] Ravinto
Pilkkasiipi syö nilviäisiä: simpukoita ja kotiloita.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Koskimies, Jukka 1955: Juvenile Mortality and Population Balance in the Velvet Scooter (Melanitta fusca) in Maritime Conditions. - Acta XI Congr. Int. Orn. Congr. s. 476-479.
- Koskimies, Jukka 1957: Verhalten und Ökologie der Jungen und der jungenfuhrenden Weibchen der Samtente. (Zur Fortpflanzungsbiologie der Samtente, Melanitta f. fusca (L.) II). - Ann. Zool. Soc. "Vanamo" 18:1-69.
- Koskimies, Jukka & Routamo, E. 1953: Zur Fortpflanzungsbiologie der Samtente Melanitta f. fusca (L.) I. Allgemeine Nistökologie. - Papers on Game Research 10:1-105.
- Mikola, J., Miettinen, Mika, Lehikoinen, Esa & Lehtilä, K. 1994: The effects of disturbance caused by boating on survival and behaviour of Velvet Scooter Melanitta fusca ducklings. - Biological Conservation 67:119-124.
