Sarakerttunen
Wikipedia
| Hernekerttu Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Sarakerttunen (Acrocephalus paludicola) on pienikokoinen, uhanalainen varpuslintu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on 11,5–13 cm ja paino 10–12 g. Ulkonäöltään muistuttaa ruokokerttusta, ollen kuitenkin hieman vaaleampi ja kirjavampi. Päälaella on selvä keltainen pitkittäisjuova, samoin selässä kaksi selkeää keltaista juovaa. Yläperä on tummaviiruinen. Äänet ja laulu muistuttavat ruokokerttusen vastaavia.
[muokkaa] Esiintyminen
Itä-Eurooppa ja Länsi-Aasia. Eri lähteet antavat hieman erilaisia määriä populaation koosta. Maailman populaation suuruus on 13 500 – 21 000 laulavaa koirasta.[1] Noin 70 % maailman sarakerttusista pesii Valko-Venäjällä, suurella Polesian suoalueella. EU:n alueella pesii 3 000 – 8 000 paria, joista 90 % Puolassa, ja loput Unkarissa, Ukrainassa, Saksassa ja Baltiassa.[2] Länsi-Siperia on huonosti tutkittu alue, jonka populaatio saattaa olla suurempi kuin arviot esittävät. Sarakerttunen on maailmanlaajuisesti uhanalainen, VU (vulnerable).
Sarakerttunen on muuttolintu, joka talvehtii ilmeisesti Länsi-Afrikassa. Muuttomatkalla harhautuneita yksilöitä on tavattu myös Suomessa.
[muokkaa] Elinympäristö
Pesii saraniityillä ja -soilla. Rajoittuneen habitaattivaatimuksensa vuoksi laji on taantunut voimakkaasti, sillä niittyjä ja soita on kuivattu ja otettu viljelykäyttöön. Arvioidaan, että 2/3 maailman tunnetusta sarakerttuskannasta on kadonnut viimeisen 10 vuoden aikana.
[muokkaa] Lisääntyminen
Tunnetaan puutteellisesti. Pesä on maassa saraikon kätköissä. Munia on 3–5. Haudonta-aika lienee sama kuin ruokokerttusella, eli noin 13 päivää.
[muokkaa] Ravinto
Hyönteissyöjä.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 BirdLife International 2004. Acrocephalus paludicola. In: IUCN 2006. 2006 IUCN Red List of Threatened Species. Luettu 18. joulukuuta 2006.
- ↑ BirdGuides, Aquatic Warbler 1999. BirdGuides. Luettu 18. elokuuta 2006.
