Sekulaari humanismi

Wikipedia

Sekulaari humanismi on elämänkatsomus, joka perustuu järkiperäiseen ajatteluun. Sekulaari humanismi lähtee siitä, että ympäröivää todellisuutta voidaan ymmärtää ilman viittauksia mihinkään yliluonnolliseen. Kyseessä on siis naturalistinen ajattelutapa. Sekulaari humanismi tarjoaa ihmisille yksilöinä ja yhteisöinä etiikan, joka perustuu inhimillisille arvoille.

Monet aatteen kannattajat ovat sitä mieltä, että sekulaari humanismi on ainoaa todellista humanismia, koska esimerkiksi kristillisessä ajattelussa aina nostetaan Jumala ihmisten yläpuolelle. Sekulaarissa humanismissa ihminen nähdään luonnonolentona muiden luonnonolentojen joukossa. Kulttuurinsa avulla ihminen on pystynyt rakentamaan yhteiskuntia, tiedettä ja taidetta ja pystyy yhdessä myös määrittelemään ne arvot, joiden mukaan yhteiselämä voidaan järjestää.

Sekulaari humanismi on saanut vaikutteita rationalisteilta ja vapaa-ajattelijoilta. Se hylkää absoluuttiset auktoriteetit ja ilmestyksen kautta saadut viisaudet. Ainoa tapa rakentaa tietoa ja etiikkaa on inhimillinen kokemus. Sekulaarit humanistit kannattavat älyllistä rehellisyyttä ja sitä, että perinteiset tavat eivät voi olla syrjäyttää omatuntoa ja aitoa etiikkaa. Mahdollisuus vapaaseen tiedon hankkimiseen on tärkeää ja tieteen hengen pohjana. Elämänkatsomuksena sekulaari humanismi uudelleenrakentuu koko ajan uusimpien tieteellisten tietojen myötä.

Yhdysvaltalainen Corlis Lamont on kuvannut omaa sekulaaria humanismiaan näin:

”Filosofisen mietiskelyn varhaisimmista päivistä lähtien syvälliset ja terävä-älyiset ajattelijat niin idässä kuin lännessä ovat esittäneet yksinkertaisen väitteen, että inhimillisen elämän pääasiallinen tarkoitus on työskennellä ihmisen onnen hyväksi tässä maailmassa ja luonnon rajojen sisällä, joka luonto on hänen kotinsa. Tämä tässä luonnollisessa maailmassa tarjolla olevien yltäkylläisten aineellisten, kulttuuristen ja henkisten antimien nauttimisen, kehittämisen ja kaikkien ulottuville saattamisen filosofia on johtopäätösissään syvällinen mutta helppo ymmärtää ja tervettä järkeä vastaava. Tämä ihmiskeskeinen elämisen teoria on saanut historian pitkien ajanjaksojen aikana suhteellisen vähän huomiota. Sillä on aikojen kuluessa ollut monta nimeä, mutta minun uskoakseni se on filosofia, jolle kaikkein täsmällisin nimitys on Humanismi.”

Corliss Lamont, The Philosophy of Humanism, 1949, kuudes tarkistettu ja laajennettu painos 1985, s. 3.