Stalinin vainot
Wikipedia
Stalinin vainot olivat poliittisista syistä toimeenpantuja vainoja, jotka alkoivat Neuvostoliitossa 1930-luvun lopulla Josif Stalinin vahvistaessa valta-asemaansa ja päättyivät viimeistään 1952. Varsinainen "Suuri puhdistus" (ven. Большая чистка) ajoittui vuosiin 1936–1938. Stalinin vainojen katsotaan olevan poliittinen, mutta samalla myös tapahtui kansanmurhia. NKP:n pääsihteeri Nikita Hruštšov tuomitsi Stalinin poliittisen terrorin vuonna 1956 XX:ssa puoluekokouksessa. [1]
Elokuun 1936 Moskovan oikeudenkäynnissä tuomittiin "trotskilais-zinovjevilainen terroristiryhmä", jonka kuudestatoista jäsenestä merkittävimmät olivat Grigori Zinovjev ja Lev Kamenev, jotka olivat aiemmin olleet Stalinin rinnalla valtakamppailussa Lev Trotskia vastaan. Kaikki tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin. Toisessa tammikuussa 1937 oikeudenkäynnissä tuomittiin mm. Karl Radek ja Grigori Sokolnikov ja kolmannessa maaliskuussa 1938 Nikolai Buharin ja Genrih Jagoda. Puna-armeijassa järjestettiin myös puhdistus, jossa teloittiin mm. kolme viidestä Neuvostoliiton marsalkasta, kolmetoista viidestätoista armeijankomentajasta, kahdeksan yhdeksästä amiraalista, 50 57:stä rintamankomentajasta, 154 186:sta divisioonankomentajasta, kaikki armeijankomissaarit ja 25 28:sta rintamankomissaarista.
Stalinin vainojen vuoksi mm. inkerinsuomalaisia[2] ja virolaisia karkotettiin kotiseudultaan ja älymystöä teloitettiin. Käytännössä Stalinin toimeenpanemat väestösiirrot ja venäläistäminen tuhosivat elinvoimaisen inkeriläisasutuksen perinteisellä Inkerinmaalla. Sama kohtalo osui myös Karjalan ASNT:n ja Murmanskin alueen suomalaisille. Myös kaukasialaiset ja turkkilaiset kansat kärsivät Stalinin vainojen aikana.
[muokkaa] Katso myös
- Vuosina 1937-1938 teloitettujen suomalaisten ja karjalaisten nimiluettelo
- Stalinin vainoissa teloitetut miikkulalaiset
- Stalinin vainoissa teloitetut lempaalaiset
- Menetetyt, Kodit, Elämät, Unelmat
