Suomalaiset ihanneyhteisöt
Wikipedia
Suomalaisiksi ihanneyhteisöiksi kutsutaan pieniä ulkosuomalaisia siirtokuntia, jotka perustettiin tietyn aatteen tai filosofian mukaan. Kooltaan siirtokunnat ovat olleet pieniä ja useimmiten lyhytkestoisia. Jotkut ihanneyhteisöt ovat säilyttäneet suomalaisuutensa jopa näihin päiviin asti.
- Uusi Jerusalem, Sierra Leone (1792-1792) uskonnollinen, valistusaate
- Amurinmaan yhtiö, Strelok, Venäjä (1868-1872), sosialistinen (50 asukasta)
- Chillagoa, Queensland, Australia (1900-1900), sosialistinen (80 asukasta)
- Sointula, Malkosaari, Brittiläinen Kolumbia, Kanada (1901-1905), sosialistinen (1000 asukasta)
- Sammon takojat, Brittiläinen Kolumbia, Kanada (1905-1912), sosialistinen, teosofinen (50 asukasta)
- Red Deer -suunnitelma, Alberta, Kanada (1899-1899), nationalistinen
- Itabo, Kuuba (1904-1908), nationalistinen, sosialistinen (50 asukasta)
- Ponnistus, Kuuba (1906-1909), sosialistinen (50 asukasta)
- Redwood Valley, Kalifornia, USA (1912-1932), sosialistinen, osuustoiminta (120 asukasta)
- Karjala -kuume, Neuvosto-Karjala (1920-1930), sosialistinen (6000-8000 asukasta)
- Paradiso -suunnitelma, Riviera, Ranska (1925-1927), vegetaristinen
- Penedo, Rio de Janeiro, Brasilia (1929-1940), vegetaristinen, uskonnollinen (150 asukasta)
- Viljavakka, Dominikaaninen tasavalta (1930-1944), vegetaristinen (140 asukasta)
- Colonia Finlandesa, Misiones, Argentiina (1906-1940), nationalistinen (500 asukasta)
- Colonia Villa Alborado, Paraguay (1920-1940), vegetaristinen (60 asukasta)
- Jad Hashmona, Israel (1971->), uskonnollinen (100 asukasta)
- Emmaus Jokioinen, Suomi (1977->), ympäristöliike (20 asukasta)
[muokkaa] Lähteet
- *Peltoniemi, Teuvo (1985): Kohti parempaa maailmaa - suomalaisten ihannesiirtokunnat 1700-luvulta nykypäiviin. Utopiayhteisöjen historia ja suomalaiset ihannesiirtokunnat. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-08551-4.
