Taolaisuus

Wikipedia

Taiji-symboli eli Yīn ja Yáng -kuvio on yksi taolaisuuden tunnuskuvista.

Taolaisuus (pinyin: Dàojiào) on kiinalainen ajattelusuunta ja uskonto.

Toisin kuin usein väitetään, taolaisuus melko todennäköisesti ei ole Lăo Zĭn (Wade-Giles: Laotse) perustama oppirakennelma. Ilmeistä kuitenkin on, että se on täysin kiinalaisperäistä ajattelua.

Taolaisuus on alun perin ikivanhaa kiinalaista ajattelua, joka selittää todellisuuden rakennetta ja sen toiminnan kulkua. Taolainen ajattelu on luultavasti syntynyt tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua. Filosofian merkittävimmät edustajat olivat Lăo Zĭ (Laotse), Chuang Tzu ja Lieh Tzu. Jos Lăo Zĭ oli historiallinen henkilö, hän vain välitti vanhaa ajattelua kuten Kungfutse nykyään kungfutselaisuudeksi kutsuttua ajattelua.

Taolainen uskonto syntyi noin vuosien 0–300 välillä, kun kuolemattomuuden tavoittelu, taolainen ajattelu ja šamanismi vähitellen sekoittuivat toisiinsa. Ensimmäiset näiden yhdentäjät olivat ”taivaallinen mestari” Chang Tao Ling Sichuanissa ja Keltaiset turbaanit -kapinaliike Pohjois-Kiinassa.

Tao tarkoittaa tietä ja saa aikaan sopusoinnun, joka ei kuitenkaan ole vakaa tila, vaan alati Yīn'in ja Yáng'in vuorovaikutuksessa muuttuva tila. Yīn (Kuu) edustaa olemassaolon naisellisia piirteitä ja Yáng (Aurinko) miehisiä. Ne koostuvat chi'stä, joka puolestaan nousee Taosta. Yīn ja Yáng -ajattelun perusteos on I Ching eli Muutosten kirja, jonka sanotaan sisältävän myös taolaisuuden alkuperän. Sitä käyttävät taolaisten ohella muun muassa kungfutselaiset.

Taolaisuuden länsimaissa tunnetuin perusteos on Lăo Zĭ'n Tao Te Ching (pinyin: Dào Dé Jīng; Dào: tie, Dé: hyve, Jīng: perinteinen kirjoitus). Kirja kuvaa Tao'a, jota ei oikeastaan voi sanoin kuvailla, ja ohjaa toimimaan sopusoinnussa Tao'n kanssa. Wú-wèi on keskeinen käsite Tao'ssa: se merkitsee teotonta toimintaa. Esimerkiksi Wú-wèi'stä asetetaan vesi, joka on passiivinen, mutta levittäytyy kaikkialle ja ajan kuluessa hioo sileäksi kovimmankin kiven. Tällaiseksi Tao'akin kuvataan, vaikkakin luonnollisesti taolaisten mukaan Tao, jota voitaisiin kuvata, ei olisi ”oikea Tao”. Toinen keskeinen käsite on ”veistämätön puu”, joka tarkoitaa lähinnä alkutilaa, yksinkertaisuutta.

Lăo Zĭ'n kerrotaan olleen kirjastonhoitaja, joka ratsasti vesipuhvelilla länteen elettyään 160-vuotiaaksi. Hänen kerrotaan antaneen pienen kirjan valtion läntisellä rajalla vartiomiehelle. Laajalti katsotaan, että Lăo Zĭ ei kirjoittanut itse mitään, vaan kirjan olisivat myöhemmin kirjoittaneet hänen oppilaansa Lăo Zĭ'n kanssa käymiensä keskustelujen pohjalta. Tuon ajan Kiinassa oli varsin tavallista laittaa kirjoitus tai muu hengentuote jonkun kuuluisan henkilön nimiin.

Myöhemmin Kiinassa taolaisuus on muuntunut myös kansanuskonnoksi, johon on liitetty monien erilaisten jumalien palvontaa, mutta yhä tavoitellaan myös ikuista elämää. Filosofinen taolaisuus ja kansanuskonto eroavat toisistaan merkittävästi.

[muokkaa] Kirjallisuutta

Blofeld, John (1979): Taoism: The Road to Immortality. (Reprint: San Francisco: HarperCollins, 1986). Boulder, Colorado: Shambhala Press. ISBN 0-87773-116-0.