Pinyin

Wikipedia

Pinyin (拼音 pīnyīn) tarkoittaa sananmukaisesti "yhdistää ääniä" (paremmin käännettynä "fonetisoida") kiinan kielessä. Sillä tarkoitetaan tavallisesti järjestelmää nimeltä Hanyu pinyin (汉语拼音, missä "Hanyu" tarkoittaa kiinan kieltä), joka on mandariinikiinan latinisaatiojärjestelmä. Se hyväksyttiin Kiinan kansantasavallassa 1958 ja otettiin siellä käyttöön 1979. Se korvasi aiemmat latinisointijärjestelmät kuten Wade-Giles-järjestelmän. Vastaavia järjestelmiä on kehitetty muillekin murteille ja kielille Kiinassa.

Pinyin on sittemmin hyväksytty lähes kaikkialla maailmassa mandariinin latinisointijärjestelmäksi, mikä helpottaa aiempaa tilannetta, jossa lukuisilla kieliryhmillä oli kullakin omat kiinan latinisointijärjestelmät ja käännösten tekeminen oli vaivalloista. ISO hyväksyi pinyinin mandariinin latinisointijärjestelmäksi 1979. Siitä on tullut myös yleisin tapa syöttää kiinaa tietokoneelle.

Sisällysluettelo

1 Lausuminen
- 1.1 Lausumissäännöt tarkemmin
2 Oikeinkirjoituksen erikoisuuksia
3 Toonit
4 Pinyin Taiwanilla
5 Aiheesta muualla
6 Kirjasimia

[muokkaa] Lausuminen

Pinyiniä käytetään osoittamaan kiinan merkkien lausuminen mandariinikiinassa. Kiinassa sillä on erityisesti merkitystä niille koululaisille, jotka eivät puhu mandariinia äidinkielenään (yleistä erityisesti Etelä-Kiinassa), vaan opettelevat sitä vieraana kielenä pinyiniä apuna käyttäen. Myös ulkomailla se on käytössä kiinan opetuksen apuvälineenä sekä kirjoitustapana kiinalaisille henkilöiden ja paikkojen nimille mm. lehdistössä.

Mandariinikiinan äänteet ovat pääosin varsin helppoja suomalaisillekin. Pinyin-järjestelmässä kirjainten ääntäminen kuitenkin poikkeaa tuntuvasti suomen kirjoitusjärjestelmän ääntämisestä; pinyin on pääsääntöisesti lähempänä englannin kuin suomen kirjoitusjärjestelmää (joskaan se ei vastaa sitäkään). Erityisesti huomioitavia suomalaisten kannalta ovat suomessa soinnillisia äänteitä merkitsevät "b", "d" ja "g", jotka pinyinissä ääntyvät soinnittomina kuten suomen "p", "t" ja "k". Nämä jälkimmäiset pinyinissä merkitsevät (soinnittomia) aspiroituja äänteitä (kuten ao. kirjaimet englannissa). Lisäksi "y" on suomen "j" eivätkä "x" ja "q" ole lähelläkään suomalaista lausumista.

[muokkaa] Lausumissäännöt tarkemmin

a: IPA [a] (paitsi ian tai yan), kuten suomen "a"

ao: IPA [au̯], a kuuluu huomattavasti selkeämmin kuin o, joka lausutaan tässä suomen "o":ta "u-maisempana"

b: IPA [p], kuten suomen "p"

c: IPA [tsʰ], kuten "ts", mutta aspiroituna; kuten englannin cats

ch: IPA [tʂʰ], paksu versio pinyinin "c":stä; kuten englannin chin

d: IPA [t], kuten suomen "t"

e: IPA [ɤ], takainen, pyöristämätön vokaali, lausutaan kutakuinkin samoin kuin englannin epämääräinen artikkeli a

ê: IPA [ɛ], lähes kuten suomen "e"

ei: IPA [ei], kuten suomessa

er: IPA [ɝ], kuten pinyinin "e", mutta kieli sykyssä suulakea vasten; vähän takaisempi kuin englannin her

f: IPA [f], kuten suomessa

g: IPA [k], kuten suomen "k"

h: IPA [x], kuten suomen "h" jos perässä tulee "a", muuten vähän rahinaa mukaan, kuten espanjan "j"

i: IPA [i], kuten suomessa, ellei edessä ole "c", "ch", "r", "s", "z" tai "zh", jolloin lausuminen on kuten pinyinin "e" mutta hieman suljetumpi

ie: IPA [iɛ], kuten suomessa, paino on "e":llä

iu: IPA [iou̯], lausutaan kuin iou

j: IPA [tɕ], suunnilleen kuin englannin jeep, aspiroimaton

k: IPA [kʰ], aspiroitu "k" (kh), kuten englannin "k"

l: IPA [l], kuten suomessa

m: IPA [m], kuten suomessa

n: IPA [n], kuten suomessa

o: IPA [u̯], [ʊ], lähellä suomen "o":ta

ong: IPA [ʊŋ], suunnilleen suomen "ung"

p: IPA [pʰ], aspiroitu "p" (ph), kuten englannin "p"

q: IPA [tɕʰ] aspiroitu versio pinyinin "j":stä, lähes kuin englannin cheap

r: IPA [ʐ], suunnilleen samoin kuin englannin read

s: IPA [s], kuten suomessa

sh: IPA [ʃ], kuten suomen "š" eli suhu-s

t: IPA [tʰ,] aspiroitu "t" (th), kuten englannin "t"

u: IPA [u], [y], kuten suomen "u", paitsi jos edellä on y, x, j tai q, jolloin se lausutaan kuin suomen "y"

uo: IPA [uo], u on lyhyempi ja kevyempi kuin o

ü: IPA [y], kuten suomen "y"

üe: IPA [yɛ], kuten suomen "ye", y on kevyt ja lyhyt

w: IPA [w], kuten englannissa; ei äänny jos perässä tulee u

x: IPA [ɕ], kuten sh mutta ei yhtä "paksu", sh:n ja s:n väliltä

y: IPA [j], kuten suomen "j", ei äänny jos perässä tulee i tai ü

z: IPA [ts], aspiroimaton versio pinyinin "c":stä, kuten suomen "ts"

zh: IPA [tʂ], aspiroimaton versio pinyinin "ch":sta, kuten suomen "tš"

[muokkaa] Oikeinkirjoituksen erikoisuuksia

u:lla alkavien tavujen eteen kirjoitetaan ylimääräinen w
i:llä tai ü:llä alkavien tavujen eteen kirjoitetaan ylimääräinen y
ü kirjoitetaan u jos kyseisessä paikassa mandariinikiinassa ei voi olla u-äännettä (kuten ju, qu ja xu) ja ü vain jos vastaava u-tavu on olemassa (kuten lü ja nü)
iou, uei, ja uen lyhenevät muotoihin iu, ui, un jos niitä edeltää konsonantti (täten poiketen lausumisesta)
muo- ja puo-äänteet kirjoitetaan mo ja po.
Heittomerkkiä (') käytetään jos tavujako ei ole yksiselitteinen, esim. pi'ao (皮袄) vs. piao (票), ja Xi'an (西安) vs. xian (先).
Yksin tavuna esiintyvä "e" kirjoitetaan ê, muulloin e. Schwa kirjoitetaan aina e.
zh, ch ja sh voidaan lyhentää ẑ, ĉ, ŝ , mutta näitä ei käytetä juuri koskaan.
ng voidaan lyhentää ŋ, muttei sitä käytetä juuri koskaan.
Koska ü voi olla vaikea syöttää tietokoneelle, sen sijaan syötemetodeissa käytetään yleensä v:tä (jota ei käytetä pinyinissä lainkaan).

[muokkaa] Toonit

Pinyin-järjestelmä sisältää luonnollisesti myös mandariinikiinan toonit, jotka merkitään kirjaamalla sen vokaalin yläpuolelle diakriittinen merkki, joka ei ole mediaalin asemassa. Seuraavassa esimerkissä toonitettu vokaali on a.

Ensimmäistä toonia merkitsee yläviiva eli makroni (ˉ) vokaalin päällä:

ā
Toista toonia merkitsee akuutti aksentti (ˊ):

á
Kolmatta toonia merkitään karonilla, (ˇ, jota joskus kutsutaan käänteiseksi sirkumfleksiksi). Tämä ei ole sama kuin breve (˘, joka ei ole kulmikas), vaikka Internetissä breveä käytetäänkin paljon väärin karonin sijasta.

ǎ
Neljättä toonia merkitsee graavi aksentti (ˋ):

à
Viides tooni esitetään kirjoittamalla vokaali ilman toonimerkkiä:

a

(Joskus se voidaan kirjoittaa merkitsemällä piste ennen tavua, esimerkiksi ·ma.)

Koska monista tietokoneen kirjasimista puuttuvat yläviiva ja karon aksentteina, on hyvin tavallista kirjoittaa tooni numerona tavun perään (esim. "tóng" (tong nousevalla toonilla) kirjoitetaan "tong2"). Numerointi menee kuten edellä on esitetty, paitsi että viides tooni voi olla joko numero 5 tai 0, esim. ma0 (吗, jota käytetään kysymyksen merkkinä).

Pinyinin vokaalien järjestys on a, o, e, i, u, ü. Toonimerkki sijoitetaan sen vokaalin päälle, joka tuosta listasta esiintyy tavussa ensimmäisenä. Poikkeuksena iu silloin kun sen lausuminen on iou, jolloin tooni merkitään u:n päälle, sillä o (osana ou:ta joka on lyhentynyt u:ksi) edeltää i:tä - siis iú.

Toonit merkitään tavallisesti vain oppikirjoihin, mutta ne ovat välttämättömiä oikean lausumisen esittämiseksi.

[muokkaa] Pinyin Taiwanilla

Kiinan tasavalta (eli Taiwan) on todennäköisesti ottamassa käyttöön oman pinyin-version, joka tunnetaan nimellä tongyong pinyin. Tähän asti siellä on käytetty zhuyin-järjestelmää perusopetuksessa. Latinisointiin siellä ei ole sovittua standardia, mutta käytännössä yleisin on ollut Wade-Giles, usein hieman muunnettuna. 1990-luvun lopussa hallitus teki päätöksen siirtyä pinyin-järjestelmään, jota seurasi kiivas keskustelu siitä voidaanko ottaa käyttöön Kansantasavallasta tullut hanyu pinyin vai täytyykö käyttöön ottaa jokin muu järjestelmä.

Pinyinin kannattajat puolustavat kantaansa sanoen, että se on kansainvälinen standardi, jota käytetään kaikkialla maailmassa. Uutta järjestelmää haluavat sanovat, että Taiwanilla olisi kansallisen identiteettinsä vuoksi oltava erilainen järjestelmä kuin Kansantasavallalla. 1998 Taiwanilla kehitettiin uudeksi järjestelmäksi tongyong pinyin, joka on pääosin samanlainen kuin hanyu pinyin, mutta kirjoittaa joitakin äänteitä eri kirjaimilla.

Lokakuussa 2002 Taiwanin hallitus virallisti tongyong pinyinin, mutta vain hallinnollisella määräyksellä minkä paikallishallinto voi ohittaa. Guomindang-puolueen hallitsemat paikkakunnat, huomattavimpana Taipei, ovat ohittaneet määräyksen ja ottaneet käyttöön hanyu pinyinin (joskin he käyttävät isoja kirjaimia jossain märin manner-Kiinasta poiketen). Niinpä Taiwanilla kylteissä on vaihteleva latinisaatio, useimmissa paikoissa käytetään tongyong pinyiniä, mutta joissakin hanyu pinyiniä. Hyvin kummalliselta tämä näyttää Taipeissa, jossa maanteiden kyltit, jotka ovat maan hallituksen hallinnassa, käyttävät eri latinisaatiojärjestelmää kuin katukyltit, jotka ovat kaupungin hallinnassa.

Vuonna 2003 pinyiniä ei vielä ollut käytössä perusopetuksessa Taiwanilla. Hallitus on tehnyt päätöksen latinisaation pikemmin kuin zhuyinin käytöstä, mutta vielä ei olla päästy yksimielisyyteen siitä, mitä pinyiniä tulisi käyttää. Käyttöönottoa hidastaa vielä se, että opettajien lisäkoulutus vaatii voimavaroja.

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Kirjasimia

UTF-8 Unicode kattaa pinyinin hyvin, katso yksityiskohtia sivulta Pinyin.info

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../p/i/n/Pinyin.html

Luokat: Kiina | Kirjoitusjärjestelmät