The Doors
Wikipedia
| The Doors | |
|---|---|
| Toiminnassa | 1965-1972, 2002- |
| Kotipaikka | Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Tyylilaji | Rock Psykedeelinen rock |
| Levy-yhtiö | Elektra Records |
| Jäsenet | Jim Morrison Robbie Krieger Ray Manzarek John Densmore |
The Doors on yhdysvaltalainen rock-yhtye, joka perustettiin Los Angelesissa 1960-luvun puolivälissä. Yhtyeen klassisen kokoonpanon jäsenet olivat Jim Morrison (laulu), Robby Krieger (kitara), Ray Manzarek (koskettimet) ja John Densmore (rummut). Ennen kaikkea The Doors on henkilöitynyt laulajaansa, joka on 1960-luvun populaarikulttuurin mytologisoiduimpia hahmoja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yhtyeen vaiheet
The Doorsin esikoisalbumi The Doors ilmestyi vuonna 1967. Yhtye yhdisteli levyllä rock- ja blues-vaikutteita, psykedeliaa ja kabareemusiikkia. Jim Morrison herätti suurta huomiota sanoituksillaan, jotka usein pyörivät seksuaalisuuden, ekstaasin, rajojen ylittämisen ja kuoleman teemojen ympärillä. Levyn tunnettuja kappaleita olivat muun muassa "Light My Fire" ja oidipaalinen "The End". The Doorsia pidettiin oman aikansa mittapuulla tummasävyisenä ja jopa "goottilaisena" rock-yhtyeenä. Sanoitusten ohella tähän vaikutti varsinkin Jim Morrisonin kolkko ja matalahko äänenkäyttö.
The Doors saavutti suuren menestyksen, jota seuraavat LP-levyt Strange Days (1967) ja Waiting For The Sun (1968) pitivät yllä. The Soft Parade (1969) ei saanut kriitikoilta yhtä myönteistä vastaanottoa kuin edelliset. Myöhemmillä levyillä Morrison Hotel (1970) ja L.A. Woman (1971) juurevat blues-vaikutteet voimistuivat. Jälkimmäinen albumi sisältää kuuluisan kappaleen "Riders On The Storm".
Jim Morrison kuoli vuoden 1971 heinäkuussa Pariisissa alkoholismin aiheuttamaan sydänkohtaukseen. The Doors yritti aluksi jatkaa uraansa ilman häntä, mutta hajosi tehtyään kaksi vaatimattomasti menestynyttä levyä. Alkuperäisen The Doors -kokoonpanon maine ja suosio kuitenkin säilyivät. Myöhemmistä rock-tähdistä Jim Morrisonin laulutyyliä ovat soveltaneet muun muassa Joy Divisionin laulaja Ian Curtis sekä Iggy Pop ja Patti Smith. Oliver Stonen ohjaama elokuva The Doors nosti yhtyeen uusien nuorisosukupolvien tietoisuuteen 1990-luvun alussa.
2000-luvulla The Doorsin kosketinsoittaja Ray Manzarek ja kitaristi Robby Krieger ovat esiintyneet konserteissa nimellä The 21st Century Doors. Rumpali John Densmore ei pysty esiintymään tinnituksensa takia. Konserteissa laulajana on toiminut Ian Astbury (The Cult) ja basistina Angelo Barbera. Densmore nosti nimen käytöstä syytteen sopimusrikkomuksesta ja losangelesilainen tuomioistuin kielsi nimen käytön markkinoinnissa. Yhtye esiintyy nykyisin nimellä Riders on the Storm.
[muokkaa] Jäsenet
- Jim Morrison - laulu (k. 1971)
- Robby Krieger - kitara (myös laulu levyillä Other Voices ja Full Circle)
- Ray Manzarek - kosketinbasso, koskettimet, piano, urut (myös laulu levyillä Other Voices ja Full Circle)
- John Densmore - rummut
[muokkaa] Albumit
[muokkaa] Studioalbumit
- The Doors (1967)
- Strange Days (1967)
- Waiting For The Sun (1968)
- The Soft Parade (1969)
- Morrison Hotel (1970)
- L.A. Woman (1971)
- Other Voices (1971); Manzarek ja Krieger laulavat
- Full Circle (1972); Manzarek ja Krieger laulavat
- An American Prayer (1978); Jim Morrisonin runoja
[muokkaa] Livealbumit
- Absolutely Live (1970)
- Alive, She Cried (1983)
- Live at the Hollywood Bowl (1987)
- In Concert (1991)
- Bright Midnight: Live in America (2002)
- Live in Hollywood (2002)
[muokkaa] Kokoelmat
- 13 (1970)
- Weird Scenes Inside the Goldmine (1972)
- The Best Of The Doors (1973)
- Greatest Hits (1980)
- Best Of The Doors (1985) 2 CD
- The Doors (1991); elokuvan soundtrack
- Box Set (1997)
- The Best Of The Doors (2000) (sisältää 1973 julkaistun kokoelman kappaleet plus muita)
- Legacy: the Absolute Best (2003) 2 CD
- The Very Best Of The Doors (2004)
- Best Of The Doors (2004)
[muokkaa] Singlet listasijoituksineen
- "Break on Through (To The Other Side)", tammikuu 1967, US #106
- "Light My Fire", huhtikuu 1967, US #1
- "People Are Strange", syyskuu 1967, US #12
- "Love Me Two Times", marraskuu 1967, US #25
- "The Unknown Soldier", maaliskuu 1968, US #39
- "Hello, I Love You", kesäkuu 1968, US #1; UK #15
- "Touch Me", joulukuu 1968, US #3
- "Wishful Sinful", maaliskuu 1969, US #44
- "Tell All the People", toukokuu 1969, US #57
- "Running Blue", elokuu 1969, US #64
- "You Make Me Real" / "Roadhouse Blues", maaliskuu 1970, US #50
- "Love Her Madly", maaliskuu 1971, US #11
- "Riders on the Storm", kesäkuu 1971, US #14
- "Tightrope Ride", marraskuu 1971, US #71
- "Ships with Sails", tammikuu 1972
- "Get Up and Dance", heinäkuu 1972
- "The Mosquito", elokuu 1972, US #85
- "The Piano Bird", marraskuu 1972
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Heidi Lunden: "Death Not Ends It" - Kuoleman läsnäolo Jim Morrison -muistelmissa (POP-lehti 2006)
- John Densmore: "Riders on the Storm: My Life With Jim Morrison and The Doors"
- Ray Manzarek: "Light My Fire. My Life with The Doors."
- Danny Sugerman & Jerry Hopkins: "Jim: No One Here Gets Out Alive"
