The Legend of Zelda: The Wind Waker

Wikipedia

   

The Legend of Zelda: The Wind Waker
Suunnittelija	Eiji Aonuma (ohjaaja) Shigeru Miyamoto (tuottaja) Yoshiyuki Oyama (hahmosuunnittelu [1])
Kehittäjä	Nintendo
Julkaisija	Nintendo
Julkaistu	13. joulukuuta 2002 24. maaliskuuta 2003 3. toukokuuta 2003
Lajityyppi	Toimintaseikkailu
Pelityyppi	Yksinpeli
Ikäluokitus	ESRB: E (Everyone / 6+) ELSPA: 3+ PEGI: 7+
Alusta	GameCube
Oheislaite	Game Boy Advance
Tallennusväline	GameCuben optinen 8 cm levyke

The Legend of Zelda: The Wind Waker (jap. ゼルダの伝説 風のタクト, Zelda no densetsu: Kaze no takuto) on kymmenes osa Nintendon The Legend of Zelda -pelisarjassa. Se julkaistiin Nintendo GameCubelle Japanissa vuonna 2002 ja muualla maailmassa vuonna 2003.

Peli sijoittuu Suurelle merelle ja sen eri saarille. Pelaaja ohjastaa vihreäpukuista sankaria, Linkiä, joka taistelee vihollistaan Ganonia vastaan. Suuri osa pelistä kuluu purjehtimiseen saarien välillä puhuvalla veneellä, Punaisten leijonien kuninkaalla (King of Red Lions). Peli kulkee läpi saarien ja luolastojen, jotta Link saisi tarpeeksi voimaa tuhotakseen Ganonin.

The Wind Waker kulkee The Legend of Zelda: Ocarina of Timen jalanjäljissä säilyttäen Nintendo 64 -version kontrollit ja peruspelaamissysteemin. Pelin nimikkoesinettä, Wind Waker -tahtipuikkoa, käytetään tuulen kontrollointiin, mikä auttaa purjehtimisessa sekä ongelmanratkonnassa. Kriitikot arvostivat samankaltaisuutta Ocarina of Timeen, mutta purjehtimisen valitettiin usein käyvän pitkän päälle pitkästyttäväksi ^[2]. Peli on ollut kuitenkin suuri arvostelu- ja myyntimenestys. Se on yksi niistä kuudesta pelistä, jotka ovat saaneet arvostetussa japanilaisessa pelilehdessä Famitsussa täydet 40/40 pistettä.

[muokkaa] Tarina

Katso myös: The Legend of Zelda: The Wind Wakerin hahmot

Sankari Link elää isoäitinsä sekä pikkusiskonsa Aryllin kanssa yhdellä Suuren meren (Great Sea) harvoista asutuista saarista nimeltä Outset Island. Suuren meren asukkaat kertovat vanhaa tarinaa muinaisesta valtakunnasta ja piilotetusta kultaisesta voimasta. Paha mies löysi ja varasti voiman käyttäen sitä levittämään pimeyttä, kunnes nuori vihreisiin pukeutunut poika vangitsi pahan miekallaan. Poika tuli tunnetuksi Ajan sankarina (Hero of Time) ja jäi elämään legendana. Eräänä päivänä vangittu paha oli palaamassa, mutta Ajan sankaria ei näkynyt missään; ihmiset pystyivät vain rukoilemaan jumaliltaan apua. Suuren meren asukkaat eivät tiedä, mitä valtakunnalle tapahtui, mutta on selvää, että tämä legenda on Ocarina of Timen tarina.

Kun Outset Islandin lapset tulevat tiettyyn ikään, heidät puetaan perinteiseen tapaan vihreisiin, Ajan sankarin käyttämään vaatekertaan. Vanhemmat toivovat tämän suovan lapsilleen Ajan sankarin rohkeutta. Wind Wakerin alkaessa on Linkin syntymäpäivä, ja hän saa lahjaksi tutun vihreän vaatekerran ja hatun. Aryll antaa Linkin käyttää kaukoputkeaan erityisluvalla, ja Linkin katsoessa sen läpi hän huomaa suuren linnun, Helmaroc Kingin, joka kantaa nokassaan tyttöä. Lintua jahtaa tykillä ampuva merirosvolaiva, ja kuulan osuessa lintuun tyttö putoaa lähimpään metsään. Linkin saatua miekan hän lähtee pelastamaan tyttöä, joka osoittautuu merirosvolaivan kapteeniksi Tetraksi. Tetran löydyttyä Helmaroc King palaa ja kaappaa Linkin sisaren Aryllin. Linkin pyynnöstä Tetra auttaa häntä pelastamaan sisarensa, sillä ilman Tetraa Linkin sisarta olisi tuskin kaapattu. Tetra vie Linkin Forsaken Fortressiin, missä hän tapaa muitakin kaapattuja tyttöjä. Link kuitenkin heitetään linnasta ulos Suuren meren armoille. Vedestä hänet pelastaa puhuva vene, Punaisten leijonien kuningas. Hän kertoo Forsaken Fortressin valtiaan olevan Ganon, itse legendan pahuus.

[muokkaa] Jumalattarien helmet

Merirosvolaivan kyydissä oleva Link heiluttaa hyvästit kodilleen. Linkin vieressä on merirosvojen kapteeni Tetra, joka näyttelee suurta roolia pelin edetessä.

Punaisten leijonien kuningas neuvoo Linkiä lähtemään Dragon Roost Islandille. Perille päästyään kuningas ohjastaa Linkiä löytämään lohikäärmeen nimeltä Valoo ja kysymään häneltä mistä löytää Dinin helmen. Link saa kuninkaalta tuulen suunnan kontrolloinnin mahdollistavan Wind Waker -tahtipuikon, ja suuntaa kulkunsa kohti linnunomaisen Rito-heimon asuinaluetta. Link saa selville, että Dinin helmi on Prinssi Komalin hallussa. Prinssi ei kuitenkaan ole halukas luopumaan helmestään. Hän on siinä iässä, missä heimon jäsenet perinteisesti kiipeävät Dragon Roost Islandin huipulle Valoon luokse saadakseen siivet. Valoo on kuitenkin viime aikoina tullut väkivaltaiseksi ja arvaamattomaksi, eikä Komali peloissaan uskalla lähteä matkalleen. Hän lupautuu antamaan helmen Linkille, jos hän tavoittaa Valoon. Toisen Rito-heimon jäsenen, Medlin, kanssa Link selvittää tiensä Valoon luokse ja tuhoaa Gohman, hirviön, joka on häirinnyt Valoota. Link saa helmen prinssi Komalilta, joka on viimein valmis itsekin lähtemään perinteiselle matkalle.

Punaisten leijonien kuningas neuvoo Linkiä purjehtimaan etelään Forest Haveniin kysymään Suurelta Dekupuulta Faroren helmestä. Päästessään sisälle turvapaikkaan Link pelastaa Dekupuun ChuChu-olioiden hyökkäykseltä. Dekupuu esittelee hänet Korokeille, metsän hengille. Tietoisena Ganonin paluusta Deku-puu suostuu antamaan helmen Linkille vuosittaisen metsienvirkistysseremonian jälkeen. Linder, yksi Korokeista, saapuu paikalle ja kertoo Deku-puulle ystävänsä Makarin pudonneen Kiellettyyn metsään. Deku-puu uskoo, että Linkin ilmestyminen ei ollut vain sattumaa ja pyytää häntä pelastamaan Makarin. Link suostuu tehtävään, ja pelastaa Makarin suuren kasvihirviön Kalle Demosin kynsistä. Palattuaan Forest Haveniin seremonia on valmis aloitettavaksi, ja sen loputtua Link saa Faroren helmen.

Forest Havenin seikkailun jälkeen Link matkaa Greatfish Islandille löytääksen Jabunin, Nayrun helmen omistavan suuren vedenhengen, mutta saapuessaan saarella Ganon on ehtinyt jo tuhota sen. Hankittuaan pommeja Windfall Islandilta Punaisten leijonien kuningas vie Linkin takaisin hänen kotisaarelleen. Link avaa pommeilla tien saaren takana olevaan suljettuun luolaan, johon Jabun on mennyt turvaan. Keskusteltuaan Punaisten leijonien kuninkaan kanssa, Jabun antaa Nayrun helmen Linkille.

Link vie saamansa helmet kolmelle Triangle Islandille, laittaen jokaisen omaan patsaaseensa kyseisillä saarilla. Patsaista lähtevät valosuihkut muodostavat kuvan Triforcesta, ja Jumalten torni nousee vedestä saarien keskelle. Link astuu torniin sisään, ja taistelee Gohdania vastaan todistaakseen arvonsa. Voitettuaan Gohdanin hän pääsee soittamaan tornin huipulla olevaa kelloa, jolloin veteen ilmestyy valokehä. Kehä vie suoraan vedenalaiseen, ajassa pysähtyneeseen Hyrulen linnaan. Link avaa piilotetun sisäänkäynnin, ja löytää salakammiosta Master Swordin (Mestarin miekka), saman miekan jota Ajan sankari käytti aikanaan tuhotakseen Ganonin. Link ottaa miekan irti, jolloin linna herää eloon. Link tuhoaa heränneet viholliset ja palaa vedenpinnalle.

[muokkaa] Master Swordin voimien palauttaminen

Valoo valmiina henkäisemään Ganondorfin huoneen tuleen. Kaikki pelin välinäytökset on kuvattu suhteessa 16:9, ja niiden graafinen toteutus vastaa samaa tasoa kuin itse pelatessa.

Master Sword kädessään Link palaa Forsaken Fortressiin. Hän löytää kaapatut tytöt ja tapaa Tetran ja merirosvot, jotka vievät tytöt turvaan. Heidän mentyään Link taistelee Helmaroc Kingiä vastaan ja tappaa tämän. Hän astuu sisään Ganonin huoneeseen ja hyökkää hänen kimppuunsa, mutta ilman tulosta. Ganon kertoo Linkille, että Master Swordin nosto on päästänyt hänet eristyksestään ja palauttanut hänen voimansa kokonaan takaisin. Master Sword on myös menettänyt voimansa, eikä sillä voi tuhota pahaa. Ganon nostaa miekkansa tappaakseen Linkin, mutta Tetra hyppää väliin. Ganon ottaa Tetrasta kiinni, ja hänessä oleva Triforcen voima alkaa värähdellä. Hän tajuaa, että Tetra pitää kaulassaan Triforcen palaa ja kutsuu häntä Prinsessa Zeldaksi. Prinssi Komali, jolle on kasvanut siivet, sekä postimies Quill lentävät nopeasti sisään ja ottavat Tetran ja Linkin mukaansa. Valoo on myös paikalla, ja sytyttää henkäyksellään Ganonin huoneen tuleen.

Link ja Tetra purjehtivat takaisin merenpohjassa sijaitsevaan linnaan ja käyvät salakammioon. Siellä he tapaavat Daphnes Nohansen Hyrulen, Hyrulen kuninkaan ja Punaisten leijonien kuninkaan äänen. Kuningas Daphnes kertoo Linkille ja Tetralle, että legendan ihmisten rukouksiin vastattiin — jumalat eristivät Ganondorfin ja Hyrulen hänen mukanansa rankkasateella, joka peitti koko maan allensa, ja määräsivät valittujen perustavan uutta elämää vuorten huipuille. Kuningas antaa Tetralle Triforcen palasen, ja yhdessä hänen kaulassaan roikkuvan palasen kanssa se muodostaa viisauden, yhden Triforcen kolmesta osasta. Samalla Tetra paljastuu Prinsessa Zeldaksi. Ganondorf etsii viisauden ja rohkeuden Triforcea saadakseen kokoon kokonaisen Triforcen, mikä suo kantajalleen hänen toiveensa. Link jättää Zeldan salakammioon turvaan ja palaa takaisin pinnalle.

Dragon Roost Islandilla Link soittaa tahtipuikollaan Medlille Earth God's Lyricin (Maan jumalan laulun), mikä herättää hänet tietoisuuteen itsestään: hän on Maan viisas, ja kykenenevä auttamaan Master Swordin voimien palauttamisessa. Link ja Medli menevät Maan temppeliin, ja Linkin tuhottua loppuvastuksen, Jalhallan, Medli pääsee paikkaan, jossa voi rukoilla. Medlin onnistuu palauttaa osa miekan voimista takaisin. Link jättää Medlin rukoilemaan ja purjehtii Forest Haveniin. Hän löytää Makarin ja soittaa tälle Wind God's Arian (Tuulen jumalan aaria), jolloin Makar tunnistaa olevansa Tuulen viisas. Yhdessä he matkaavat Tuulen temppeliin, ja päihittävät hiekkamato Molgeran. Makar rukoilee ja palauttaa miekan voimat ennalleen.

Link etsii vielä käsiinsä kahdeksan rohkeuden Triforcen palasien sijainnit kertovat kartat. Link nostaa merenpohjassa olleet palaset, ja palauttaa rohkeuden Triforcen ehjäksi. Rohkeuden Triforce sulautuu Linkiin, jolloin hänestä tulee Tuulen sankari (Hero of Wind).

[muokkaa] Yhteenotto Ganonin kanssa

Link palaa rohkeuden Triforcen ja voimansa takaisin saaneen Master Swordin kanssa takaisin Hyrulen linnaan, mutta Zelda on kadonnut. Link rikkoo suojamuurin linnan ympäriltä ja astuu sisään Ganonin torniin (Ganon's Tower). Link tavoittaa Ganonin ja Zeldan, ja tappelee jättimäisiä, Ganonin luomia nukkeja vastaan. Tuhottuaan nuket Ganon paljastaa itsensä Linkille, myöntäen, että Link on uudelleensyntynyt Ajan sankari. Ganon vetäytyy tornin katolle Linkin seuratessa perässä. Ganon huomauttaa, että itse kohtalon on täytynyt sallia hänen tuoda kaikki Triforcen palat yhteen, aivan kuten kävi alkuperäisen Ajan sankarin kanssa. Kolme Triforcen palaa irtautuvat Ganonista, Linkistä ja Zeldasta, muodostaen kokonaisen Triforcen. Ganon vetoaa jumaliin, jotta he altistaisivat Hyrulen jälleen kerran auringon säteille, hänen hallintansa alla. Ennen kuin hän tavoittaa Triforcen, Kuningas Daphnes ilmestyy yhtäkkiä ja koskettaa Triforcea. Hän toivoo tulevaisuuden Zeldalle ja Linkille, ja että Hyrule huuhdottaisiin ikuisiksi ajoiksi pois. Triforce hajoaa palasiksi, ja vesi alkaa virrata ympärillä olevasta merestä.

Meren pudotessa tornin ympärillä, Ganon nauraa uskoen kuninkaan juuri varmistaneen Linkin ja Zeldan kuoleman. Ganon ja Link aloittavat taistelun, Zeldan auttaessa Linkiä ampumalla jousipyssyllä valonuolia Ganoniin. Link voittaa taistelun lyöden miekkansa Ganonin päähän, jolloin Ganon muuttuu kiveksi. Link ja Zelda leijailevat ilmakuplissa pintaan, jättäen Ganonin ja kuninkaan Hyrulen kanssa aaltojen haudattavaksi. Hyvästeltyään tuttavansa, Link ja Zelda purjehtivat Punaisten leijonien kuninkaan sekä merirosvolaivan kanssa pois etsimään uutta maata tuuli oppaanaan.

[muokkaa] Pelaaminen

Link leijailemassa Deku-lehden avulla, joka on yksi uusista esineistä pelisarjassa. Deku-lehden avulla Link voi päästä muuten tavoittamattomille alueille, tainnuttaa vihollisia ja aktivoida propelleja.

Kuten Majora's Maskissa, ei tässäkään pelissä ohjaus ole muuttunut huomattavasti sitten Ocarina of Timen. Linkin perusliikkeet - käveleminen, juokseminen, hyökkääminen, puolustautuminen ja automaattinen hyppääminen reunoilta - on säilytetty. Link myös käyttää Ocarina of Timessä esiteltyä kontrollisysteemiä, joka mahdollistaa lukittautumisen viholliseen tai muuhun kohteeseen. Uutuutena näihin peruskontrolleihin kuuluu torjuntaisku, joka toteutetaan pyörähtämällä vastuksen taakse. Tämä on mahdollista vain tietyllä hetkellä. Kun pelaaja on lukkiutuneena viholliseen, muttei aktiivisesti puolustamassa, tietyt vastustajan hyökkäykset aiheuttavat näkyvän vihjeen, värinää ohjaimessa ja äänitehosteen. Hyökkäämällä tässä vaiheessa Link suorittaa automaattisen väistöliikkeen vastustajan hyökkäykselle ja tekee vastaiskun takaa. Tämä liike on elintärkeä, jotta voisi voittaa haarniskoidut viholliset.

Uusi cel-shading-tekniikalla toteutettu grafiikkatyyli antaa Linkille silmät, jotka ovat paljon suuremmat ja vaikuttavammat kuin aikaisemmissa peleissä. Tätä on käytetty hyväksi uudessa vihjeenanto-ominaisuudessa, jossa Link kohdistaa katseensa lähestyvään viholliseen tai tärkeisiin esineisiin. Esimerkiksi jos Linkin pitää ratkaista jokin pulma sytyttämällä kaukainen kohde tuleen, hänen silmänsä saattavat kääntyä lähimpään maassa makaavaan soihtuun. Silmien liikkeet antavat täten pelaajalle vihjeen siitä, miten edetä.

[muokkaa] Perinteisyys

Kuten kaikissa muissakin Zelda-peleissä, Wind Wakerissä on lukuisia eri luolastoja, jotka ovat laajoja, suljettuja sekä usein maanalaisia. Link taistelee vihollisia vastaan, kerää esineitä ja ratkoo pulmia päästäkseen eteenpäin luolastossa, taistellen lopulta loppuvastusta vastaan. Loppuvastusta vastaan taistellessa tarvitaan yleensä luolastosta löydettyä tärkeää esinettä, kuten vaikkapa bumerangia. Läpäistäkseen luolaston Link käyttää pääasiassa miekkaa ja kilpeä. Muita usein käytettäviä esineitä ovat jousipyssy, bumerangi, pommit sekä tarttumakoukku. Joitakin vihollisten pudottamia aseita voi nostaa ja käyttää taisteluissa - tämäkin uutuutena pelisarjassa.

Wind Waker sisältää useiden muiden Zelda-pelien tapaan paljon sivutehtäviä, kuten Nintendo Galleryn. Ollessaan Forest Havenissa Link voi uida lieriönmuotoiselle saarelle, jossa on luukku, ja astua sisään kuvanveistäjä Carlovin galleriaan. Saatuaan värikameran nimeltään Deluxe Picto Box, Link voi ottaa värivalokuvia pelissä esiintyvistä hahmoista ja vihollisista, joita Carlov käyttää mallinaan kuvanveistossa. Yhteensä figuureja voi saada valmiiksi 134 kappaletta, mutta Linkillä voi olla kamerassaan kerrallaan vain kolme valokuvaa, mikä tekee tästä yhden Zelda-pelien pisimmistä sivutehtävistä.

Läpäistyään pelin pelaaja voi aloittaa uuden pienillä muutoksilla: Link aloittaa pelin Deluxe Picto Boxilla, mikä tekee Nintendo Gallery -sivutehtävästä helpomman; Aryll pitää yllään pääkallomekkoa, jonka hän sai merirosvoilta; Link ymmärtää Hylian kieltä, ja pitää yllään sinistä kalanruotopaitaa pelin läpi.

[muokkaa] Tuuli ja purjehtiminen

Link käyttää Wind Waker -tahtipuikkoa kontrolloidakseen tuulta. Tahtipuikko on pelin pääesine Ocarina of Timen Ajan Okariinan tapaan, jatkaen musikaalisella linjalla.

Wind Waker sijoittuu Suuren merelle, joka jakautuu 49 alueeseen, joissa jokaisessa on yksi saari tai pieni ryhmä saaria. Merikartta on 7x7 alueen kokoinen, ja kartan palasia saa meressä eläviltä puhuvilta kaloilta näitä syöttämällä. Koska suuri osa pelaamisesta vietetään purjehtiessa, pelin onnistuu naamioida saarien väliset latausajat huomaamattomiksi Linkin purjehtimisen ajaksi. Link voi myös ottaa veneessään käyttöön lisätoimintoja, sillä tarttumiskoukulla voi nostaa aarteita pohjasta ja pommeilla saada veneeseen tykin.

Purjehtiakseen saarten välillä nopeasti Link käyttää hyväkseen Wind Waker -nimistä tahtipuikkoa, mikä mahdollistaa tuulen suunnan kontrolloinnin. Erilaisia kappaleita soitetaan ohjaimen c-tattia kääntelemällä. Tuulella on tärkeä rooli koko pelin ajan, ja sitä tarvitaan usein ongelmien ratkonnassa. Dekulehden avulla Link voi leijailla ilmassa lyhyitä matkoja tai käyttää heiluttaessa tuulta avuksi vaikka turbiinien pyörittämisessä. Luomalla myötätuulen Link voi leijailla pidemmälle tavoittaakseen muuten luoksepääsemättömiä alueita. Tuulen suunnan näyttää peliruudulla oleva tuuliviiri.

[muokkaa] Maailma

Wind Wakerin maailma koostuu luolastoista ja suuresta merestä. Saaria tai saariryhmiä on yhteensä 49 kappaletta, joista vain harva on asutettu. Suuren meren keskuksena toimii Windfall Island, joka on myös väkirikkain saari. Koillisessa sijaitsevalla Dragonroost Islandilla asuvat linnunkaltaiset Rito-heimon jäsenet, sekä heidän jumalansa Valoo. Metsäistä Forest Heavenia asuttavat Korokit, pienet metsänheget, sekä itse Deku-puu. Neljäs tärkeä saari on kaukainen ja asukasluvultaan pieni saari, Outset Island, jolta Link lähtee seikkailuunsa. Pelissä on yhteensä 7 luolastoa: Unohdettu linnoitus, Lohikäärmeen luola, Kielletty metsä, Jumalten torni, Tuulen temppeli, Maan temppeli ja Ganonin torni. Myös Hyrulen Linna nähdään pelissä, tällä kertaa meren pohjalla jumalten upottamana. Wind Wakerin maailma eroaa täydellisesti muissa Zelda-peleissä nähdystä: Suuri meri tuo peliin uusia, muissa Zelda-peleissä ennennäkemättömiä ominaisuuksia, kuten purjehtimisen, aarteiden merestä etsimisen, sekä tietysti laajuudeen tunteen muihin Zeldoihin nähden.

Purjehtiessa vuorokaudenajat sekä sääolot muuttuvat. Merellä voi nauttia aurinkoisesta päivästä tai joutua öiseen myrskyyn. Noustessa maihin sekä aika että sää seisahtuvat. Vuorokaudenaikaa voi kuitenkin muuttaa päivästä yöhön pelin edetessä opittavalla sävelmällä, jonka voi soittaa Wind Waker -tahtipuikolla. Maailma muuttuu vuorokaudenajan mukaan: Yöllä merellä on vaarallisempaa, ja Windfall Island on erilainen riippuen vuorokaudenajasta; päivisin kaduilla ja baarissa liikkuneet ihmiset muuttuvat toisiin. Windfall Islandin asemaa keskuksena korostaa sen tuulimyllymajakka, joka syttyy öisin ohjastamaan merellä matkustavia. Ostoksia voi tehdä sekä Beedlen pienellä veneellä, joita löytyy suurimpien asutuskeskuksien ja useiden tärkeimpien saarien lähettyviltä, sekä Windfall Islandin kauppiaden kanssa, joilta voi ostaa muun muassa miniatyyrejä sekä taikajuomia.

[muokkaa] Tingle Tuner

Uusi esine pelissä on Tingle Tuner, joka mahdollistaa pelaajan saavan apua ja neuvoja Tingleltä. Tingle Tunerin käyttö on mahdollista vain, mikäli pelaaja yhdistää Game Boy Advancen GameCubeen Nintendo GameCube-Game Boy Advance -kaapelilla. GBA:ta voi käyttää toinen henkilö tai pelaaja itse samaan aikaan pelatessa. Muiden avujen ohella Tingle voi paljastaa piilotettuja aarteita, antaa vihjeitä, palauttaa Linkin elämän täydeksi tai myydä esineitä. Nämä palvelut ovat maksullisia, mutta Link voi ansaita alennuksia ja etuja suorittamalla erinäisiä sivutehtäviä. Tingle Tunerin käyttö on valinnaista, mutta mahdollisuus tutkia yksityiskohtaisempaa karttaa sekä sijoittaa kauemmas pommeja on usein hyödyllistä. Tingle Tuner on kuitenkin ehdoton lisä niille pelaajille, jotka haluavat suorittaa jokaisen sivutehtävän, joka pelistä löytyy: muun muassa Tingle-patsaita on piilotettu luolastoihin, eikä Nintendo Gallery -sivutehtävääkään voi suorittaa kokonaan, ennen kuin on tehnyt Tingle Tuneriin liittyvän sivutehtään.

[muokkaa] Kehitys ja historia

Ote Nintendon SpaceWorld-tapahtuman realistisella grafiikalla toteutetusta tekniikkademosta, jossa Link ja Ganon taistelevat. Demo innostutti fanit ja median spekuloimaan sen olevan seuraavasta Zelda-pelistä.

Tuntiessaan paineita Segan Dreamcastin julkaisusta ja Sonyn PlayStation 2:n ilmoitetusta julkaisupäivämäärästä maaliskuulle 2000, Nintendo ilmoitti 3. maaliskuuta 1999 uuden videopelikonsolin olevan kehitteillä. Uusi konsoli GameCube paljastettiin 24. elokuuta 2000, päivä ennen Nintendon vuoden 2000 Spaceworld-tapahtumaa ^[3]. Laite-esittelyn lisäksi Nintendolla oli tarjota muutamia laitteen tehokkuutta todistavia peliesittelyjä. Yksi näistä oli realistisella grafiikalla toteutettu taistelu Ganonin ja Linkin välillä. Huolimatta siitä että demo oli kiireesti tehty tehojen esittely, fanit ja media ryhtyivät spekuloimaan taistelun olevan seuraavasta Zelda-pelistä, tai että se edes antaisi osviittaa siitä, minkälaisen tyylisuunnan sarjan seuraava osa ottaisi ^[4]. IGN kutsui demoa "epäviralliseksi jatko-osaksi", sanoen sen olevan kaikkea, mitä on voinut odottaa GameCuben Zelda-peliltä. IGN vielä korosti tulevaisuuden näyttävän erittäin hyvältä Nintendon kannattajille ^[4].

Nintendo ei sanonut vuoteen muuta mahdollisesta GameCuben Zelda-pelistä, kunnes vuoden 2001 SpaceWorldissa näytettiin jotain aivan uutta. Realistisen ja synkän demon sijasta valkokankaalla nähtiin cel-shading-tekniikalla toteutettu sarjakuvamainen demo. Shigeru Miyamoto sanoi uuden tyylin olevan suunniteltu tavoittamaan jokainen ikäryhmä ^[5]. Uusi graafinen tyyli sai jopa IGN:n pohtimaan, oliko tekeillä kaksi erilaista projektia ^[6].

[muokkaa] Epäluuloista mieltymykseen

Vaikka jotkut ihastuivatkin uuteen tyyliin, useilta pettyneiltä, realistisempaa Zeldaa odottaneilta faneilta tuli suuri vastareaktio. Miyamoto ällistyi demon saamaa vastaanottoa ja median syytöksiä Nintendon siirtymisestä nuorempaan kohdeyleisöön ^[7]. Huolissaan siitä, että tyylin saama reaktio olisi tärkeämpää kuin se mikä hänestä olisi hyvä peli, Miyamoto kieltäytyi paljastamasta mitään pelistä ennen kuin pelattava demo olisi saatavilla. Hänen toiveensa oli, että kun kriitikot pelaisivat peliä, he keskittyisivät grafiikan sijasta enemmän pelin tärkeimpään osa-alueeseen pelaamiseen. Miyamoto lupasi pelattavan demon vuoden 2002 E3-messuille sekä julkaisun myöhemmin samalle vuodelle ^[8].

Japanin version kansikuva

Vuoden 2002 E3-messuilla Nintendo esitteli lupaustensa mukaan pelattavan demon, ja se sai hyvän vastaanoton. Eräs IGN:n tekijöistä sanoi sarjakuvamaisen tyylin toimivan erittäin hyvin, ja että peli tuntui erittäin Zeldamaiselta ^[9]. Uutta tyyliä myös verrattiin A Link to the Pastin graafiseen tyyliin sekä aikaisempien Zelda-pelien mainonnallisiin luonnospiirroksiin. E3-messut myös esittelivät uusia ominaisuuksia, kuten liitettävyyden Game Boy Advanceen ja avunsaannin Tingleltä ^[10].

Pelin japanilainen versio nimeltä Kaze no Takuto (Takt of Wind) julkaistiin 15. lokakuuta 2002, ja sen nimi painotti tuulen merkitystä pelissä ^[11]. 12. joulukuuta 2002 Nintendo kertoi virallisesta käännöksestä, jonka nimeksi tulisi The Wind Waker ^[12]. Pohjois-Amerikan julkaisupäivämäärä, 24. maaliskuuta 2003, kerrottiin kaksi päivää myöhemmin ^[13].

Wind Wakerin pelimoottoria hyväksi käyttävä The Legend of Zelda: Twilight Princess, julkaistiin Nintendo GameCubelle ja Wiille loppuvuodesta 2006. Twilight Princess on edeltäjäänsä synkempi ja on toteutettu realistisemmalla grafiikalla, kuitenkaan joitakin cel-shading -elementtejä unohtamatta.

[muokkaa] Yhteismyynti

22. marraskuuta 2002 Nintendon japanilaisen Kaze no Takuto -sivuston päivitys paljasti pelin ennakkoon tilaaville annettavan bonuslevyn ^[14]. GameCuben bonuslevy sisälsi emuloidun version Ocarina of Timestä ja Ura Zeldan, lisäosan Ocarina of Timeen, jota ei nähty Japanin ulkopuolella Nintendo 64DD:n kauppallisen tappion takia. Myöhemmin samana vuonna tämä tarjous tuli voimaan Yhdysvaltoihin, ja Ura Zelda muuttui Ocarina of Time Master Questiin ^[15]. Jotkin jälleenmyyjät antoivat bonuslevyn pois ja sitten sallivat ennakkovarauksen perumisen ilman bonuslevyn palauttamista. Tästä syystä Euroopassa bonuslevy pakattiin Wind Wakerin mukaan kahden levyn koteloon ^[16].

17. marraskuuta 2003 Nintendo julkaisi GameCube-pakkauksen, jonka mukana tuli The Legend of Zelda: Collector's Edition, kokoelma, joka sisältää pelit The Legend of Zelda, Zelda II: The Adventure of Link, Ocarina of Time, Majora's Mask, 20 minuutin pelattavan demon Wind Wakeristä ja kaksi lyhyttä elokuvaa. Kokoelma annettiin myös asiakkaille, jotka rekisteröivät GameCubensa ja kaksi peliään Nintendon kotisivuilla tai asiakkaille, jotka tilasivat tai uusivat Nintendo Power -lehden tilauksen ^[17].

[muokkaa] Vastaanotto

Wind Waker on neljäs kuudesta pelistä, jotka ovat ikinä saaneet täydet pisteet Famitsu-lehdestä, huolimatta syytöksistä että se ei ole yhtä uudentuntuinen kuin ensimmäinen 3D-Zelda Ocarina of Time ^[22]. Arvostelijat huomioivat myönteisenä pelaamisen samankaltaisuuden Ocarina of Timeen ja ylistivät alkujaan kylmän vastaanoton saanutta cel-shading -grafiikkaa. GamePro kutsui peliä sekoitukseksi värikästä taiteellisuutta ja ajatonta pelaamista ^[23]. IGN neuvoi pelaajia unohtamaan graafisen tyylin poikkeavuuden Ocarina of Timestä huomioiden pelien yhdenkaltaisuuden ^[24]. Vuoden 2004 Game Developers Choice Awards ja Interactive Achievement Awards antoivat Wind Wakerille palkinnot erinomaisuudesta ulkoasussa (Excellence in Visual Arts) ^[25] ja erinomaisesta toteutuksesta taiteenjohdossa (Outstanding Achievement in Art Direction) ^[26].

Eniten peli on saanut kritiikkiä painottumisestaan purjehtimiseen. GameSpot huomautti, että peli alkaa erittäin raikkaalla ja ripeällä tavalla, mutta pelin viimeisellä kolmanneksella purjehtiminen alkaa käydä jo pitkästyttäväksi ^[2]. IGN valitti Wind Waker -tahtipuikkoa käytettäessä näytettävän animaation käyvän "satojen käytökertojen" jälkeen pitkästyttäväksi, mutta animaation poistamismahdollisuuden puuttuminen oli kuitenkin vielä kiusallisempaa ^[24]. Jotkut kriitikot myös sanoivat pelin olevan muita Zeldoja helpompi. GameSpot pohti joidenkin pelaajien hämmästyvän helppoja pulmia ja loppuvastuksia; IGN puolestaan kutsui loppuvastuksia hieman liian yksinkertaisiksi ja sanoi vihollisten tuottavan pientä vahinkoa Linkille. GamePro toisaalta piti luolastoja laajempina ja haastavampina uusine käänteineen, unohtamatta aartenmetsästyksiä, jotka pistävät etevimmänkin Zelda-pelaajan koetukselle ^[23].

Huolimatta näistä negatiivisistä kommenteista kriitikot antoivat pelille hyviä arvioita, ja Nintendo Power kutsui peliä neljänneksi parhaaksi Nintendolle ilmestyneeksi peliksi ^[27]. Wind Waker oli arvostelumenestys myös Suomessa. Peliplaneetta moitti pelissä lähinnä tylsähköä taistelua ja harvassa olevia tallennuspisteitä ^[28]; Konsolifin antoi pelille miinusta vaille 10/10, antaen kritiikkiä monituntisesta purjehdusoperaatiosta ^[29]. Peli on menestynyt myös kaupallisesti nostaen GameCuben myyntilukuja ^[30], ja on tähän mennessä eniten ennakkoon tilattu peli Nintendon konsoleille ^[31]. Tämän lisäksi Wind Waker on myös 2000-luvun 13. eniten myynyt videopeli. ^[32]

[muokkaa] Ääninäyttelijät

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Katso myös

• The Legend of Zelda: Phantom Hourglass, virallinen jatko-osa.
• Luettelo Wind Wakerin hahmoista

[muokkaa] Aiheesta muualla

• The Legend of Zelda: The Wind Waker -viralliset sivut (englanniksi)
• Wind Waker Nintendon kotisivuilla (englanniksi)
• Wind Waker GameFaqs-sivustolla (englanniksi)
• Kokoelma Wind Wakerin arvosteluja (englanniksi)
• Wind Waker NIntendo Suomen kotisivuilla
• The Legend of Zelda: The Wind Waker MobyGamesissa (englanniksi)
• Zeldauniversen kirjoitus sekä skannaus EGM:n aprillipilasta (englanniksi)