Tuomas (apostoli)
Wikipedia
Tuomas eli Judas Didymos Tuomas tai Juudas Tuomas oli synoptisten evankeliumien ja Apostelien tekojen mukaan yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta ja apostoleista (Matt.10:3, Mark. 3:18, Luuk. 6:15). Hänen nimensä Tuomas tarkoittaa arameaksi kaksosta (Tau'ma), kuten myös Didymos, joka on kreikkaa. Hänet tunnetaan "epäilevänä Tuomaana" joka ei uskonut Jeesuksen ylösnousseen, ennen kuin kosketti tämän haavoja. Tuomaan attribuutti on suorakulma (perinteen mukaan hän rakensi kuninkaalle palatsin Intiassa). Hänet esitetään taiteessa usein pohtivassa asennossa, toisinaan keihään kera.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tuomas Johanneksen evankeliumissa
Tuomaan alkuperästä, perhesuhteista tai yhteiskunnallisesta asemastaan ei ole tietoja. Hän esiintyy kuitenkin joissakin Johanneksen evankeliumin osissa. Johanneksen 11. luvun jakeessa 16, opetuslapset vastustavat Jeesuksen päätöstä palata Juudeaan juuri Lasaruksen kuoleman jälkeen. Juutalaiset olivat yrittäneet kivittää Jeesuksen siellä. Jeesus oli päättäväinen, mutta Tuomas sai viimeisen sanan: " Mennään vain, kuollaan kaikki yhdessä." Jotkut tulkitsevat tämän enteilevän Paavalin teologista käsitettä "Jeesuksen mukana kuoleminen".
Tuomas pitää puoliaan myös viimeisellä ehtoollisella (Joh. 14:5). Jeesus vakuuttaa oppilapsilleen näiden tietävän, minne hän on menossa, mutta Tuomas vastustaa sanoen, etteivät he tätä tiedä. Jeesus vastaa tähän sekä Filippuksen pyyntöön yksityiskohtaisella ja hankalalla selvityksellä suhteestaan Isään.
Tuomaan parhaiten tunnettu esiintyminen Uudessa Testamentissa on Joh. 20:24-29. Siinä hän epäilee Jeesuksen ylösnousemusta ja vaatii uskokseen saada koskettaa Jeesuksen haavoja. Samasta aiheesta on myös kuvituksena oleva Gerard van Honthorstin maalaus 1600-luvulta. Tämä tarina on taustana sanonnalle "epäilevä Tuomas". Nähtyään Jeesuksen elävän (Raamatusta ei ilmene, koskiko Tuomas todella Kristuksen haavoja) Tuomas tunnusti uskonsa Jeesukseen, ja tämän johdosta häntä kutsutaan myös nimellä "uskova Tuomas"[1].
[muokkaa] Nimi ja henkilöllisyys
Tuomaan henkilöllisyys on ollut ja on edelleenkin epävarma.
[muokkaa] Kaksonen ja sen muunnelmat
- Kreikan Didymus (kaksonen): kolmessa Johanneksen evankeliumin katkelmassa (Joh 11:16; 20:24 ja 21:2) Tuomasta kutsutaan tarkemmin nimellä "Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi"
- Aramean Tau'ma: nimi Tuomas tulee Aramean kielen kaksosta tarkoittavasta sanasta "Tau'ma " (תאומא). Siispä Johanneksen evankeliumissa kolmesti toistettu nimiyhdistelmä Tuomas Didymus on oikeastaan turhaa toistoa, josta ei ilmene hänen varsinainen nimensä.
[muokkaa] Muut nimet
Nag Hammadista löydetty Tuomaan evankeliumi alkaa: "Nämä ovat ne salaiset lauselmat, jotka Jeesus eläessään puhui ja jotka Didymus Juudas Tuomas kirjasi muistiin." Syyrialaisen perimätiedon mukaan Tuomaan täysi nimi oli Juudas Tuomas. Jotkut ovat nähneet Tuomaan teoissa (jotka on kirjoitettu itä-Syyriassa varhaisella 200-luvulla, tai ehkä jopa 100-luvun loppupuolella) merkkinä siitä, että Tuomas olisi sama kuin apostoli Juudas Jaakobin poika. On kuitenkin huomattava, että Tuomaan tekojen ensimmäinen lause seuraa Apostolien tekoja ja erottaa toisistaan apostoli Tuomaan ja apostoli Juudaksen, Jaakobin pojan. Vain harvoissa teksteissä nimetään Tuomaan kaksonen, vaikka Nag Hammadin kirjastoon kuuluvassa Tuomas Kilvoittelijan kirjassa hänen sanotaan olleen itsensä Jeesuksen: "Kun on sanottu, että olet minun kaksoseni ja todellinen kumppanini, tutki itseäsi…"
[muokkaa] Apostoli Tuomas kristillisessä perinteessä
On väitetty, että kristillisen perinteen valtalinja olisi vahingossa jakanut Juudas Kaksosen persoonan kahdeksi ja saanut yhdestä miehestä kaksi, sekä Juudaksen että Tuomaan. Opetuslasten luettelo niin Luukkaan 6. luvussa kuin Apostolien tekojen 1. luvussa käsittelee Luukas Jaakobin poikaa ja Tuomasta eri ihmisinä. Kristillinen kirkko seuraa yleensä tätä linjaa ja pitää näitä kahta eri henkilöinä. Tuomasta kunnioitetaan pyhimyksenä niin roomalaiskatolisessa kuin ortodoksisessa kirkossa. Hänelle on nimetty päiviä myös muissa kristillisissä kirkoissa.
[muokkaa] Myöhempi historia
Teosta Dormitio Mariae väitetään Joosef Arimatialainen kirjoittamaksi. Sen mukaan mukaan Tuomas oli (Jeesuksen äidin) Marian taivaaseenastumisen ainoa todistaja. Ihme kuljetti toiset apostolit Jerusalemiin todistamaan Marian kuolemaa. Tuomas jäi Intiaan, mutta Marian hautaamisen jälkeen ihme kuljetti hänet tämän haudalle, jossa Tuomas todisti naisen ruumiillisen taivaaseenastumisen ja vyön pudottamisen taivaasta. Päinvastoin kuin kertomuksessa Tuomaan epäilystä, toiset apostolit epäilivät Tuomaan tarinaa, kunnes näkivät tyhjän haudan ja vyön. Keskiaikainen ja varhaisrenessanssitaide esittää Tuomaan usein vyö kädessään.
[muokkaa] Tuomas ja Syyria
"Juudaksella, jota myös Tuomaaksi kutsutaan" (Eusebios (Historia Ecclesiastica 13.12) on osa Edessan kuningas Agbarin legendassa lähetettyään Thaddeuksen saarnaamaan Edessaan [Jeesuksen] taivaaseenastumisen jälkeen. (Eusebios, H.E. 1.13; III.1; myös Efraim Syyrialainen kertoo tämän tarinan.) 400-luvulla Tuomaksen hautapaikalle pystytetty muistomerkki toi pyhiinvaeltajia Edessaan. 380-luvulla sinne pyhiinvaellusmatkan tehnyt Egeria kuvasi vierailuaan kirjeessä, jonka lähetti kotiseudulla olevalle nunnakunnalleen (Itineraria Egeriae):
-
- "saavuimme Edessaan Herramme Kristuksen nimessä ja kiiruhdimme saapuessamme suoraan kirkkoon ja
- pyhän Tuomaan muistomerkille. Siellä, kuten tapana on, rukoilimme ja teimme muita pyhissä
- paikoissa tapana olevia asioita; luimme myös jotakin, joka liittyy pyhään Tuomaaseen itseensä.
- Kirkko siellä oli erittäin suuri, hyvin kaunis ja hiljattain rakennettu, oikein hyvin Jumalan
- huoneeksi kelpaava, ja kun siellä oli paljon sellaista, jonka halusin nähdä, oli välttämätöntä
- jäädä sinne kolmeksi päiväksi."
[muokkaa] Tuomas ja Intia
Eusebios Kesarealainen (Historia Ecclesiastica, III.1) lainaa Origenesta (kuoli 200-luvun puolivälissä), joka kertoo Tuomaan olleen parthialaisten apostoli. Tuomas tunnetaan kuitenkin paremmin Intian lähetystyöstä, joista on kerrottu noin vuonna 200 kirjoitetuissa Tuomaan teoissa. Edessassa, jossa hänen maallisia jäännöksiään palvottiin, Efraim Syyrialainen (k. 373) kirjoitti virren, jossa paholainen valittaa ääneen:
-
- … mihin maahan pakenen oikeuden tekijöitä?
- Sain Kuoleman lyömään apostolit,
- että heidän kuolemansa vapauttaisi minut heidän iskuistaan.
- Mutta lujemmin vielä minua nyt isketään: apostoli, jonka heitin Intiaan,
- on saanut minut kiinni Edessassa; täällä ja tuolla hän on oma itsensä.
- Tuonne menin minä, ja tuolla oli hän: täällä ja tuolla surukseni hänet löydän.
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
- – lainaus teoksesta Medlycott 1905
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
Edessan kirkossa harjoitettu pitkä ja julkinen Tuomaan kunnioittaminen Intian apostolina on saanut aikaan useita vieläkin tallella olevia virsiä, joita pidetään Efraimin kirjoittamina. Ne on kopioitu 700- ja 800-lukujen koodekseihin. Viittaukset virsien sanoissa pitävät yllä perinnettä, jonka mukaan eräs kauppias toi Tuomaan luut Intiasta Edessaan, ja että luut ovat saaneet aikaan ihmeitä sekä Intiassa että Edessassa. Muuan ylipappi määräsi juhlapäivän hänen kunniakseen ja eräs kuningas pystytti hänelle hautapyhäkön. Tuomasta koskeva perinne siirtyi syyrialaiseen liturgiaan ja sai näin sikäläisen kristityn yhteisön luottamuksen. On legenda, jonka mukaan Tuomas tapasi Raamatussa mainitut Itämaan tietäjät matkallaan Intiaan.
Uskotaan, että Tuomas tuli Keralaan levittämään kristinuskoa. Vielä tänäkin päivänä Maloayatoorin kirkko vetää joukkoja puoleensa. Erilaiset tuomaskristittyjen seurakunnat ulottavat kirjoitetun perinteensä toisen vuosisadan loppuun ja uskovat, että Tuomas nousi maihin Maliankarassa lähellä Mootakunnamin kylää Paravoor Thalukissa vuonna 52 jaa. Tämä kylä sijaitsee Keralan osavaltiossa Intiassa, 5 kilometriä Kodungallurista. Hänen sanotaan perustaneen kirkkoja, joita kutsutaan yleisesti nimellä 'Ezharappallikal', joka tarkoittaa seitsemää ja puolta kirkkoa. Niiden nimet ovat: Kodungallur, Kollam, Niranam, Nilackal (Chayal), Kokkamangalam, Kottakkayal (Paravoor), Palayoor (Chattukulangara) ja Thiruvithamkode — puolikas kirkko. (Katso myös artikkeli Saint Thomas of Mylapur).
Paavi Benedictus XVI oli sanonut puhuessaan ihmisjoukoille Pyhän Pietarin kirkon aukiolla: "… Tuomas levitti ensin ilosanomaa Syyriassa ja Persiassa ja tunkeutui sitten aina Intian länsiosiin asti, josta kristinusko tavoitti myös Etelä-Intian".
[muokkaa] Käynti kuningas Gondofareksen luona
Tuomaan teot luku 17 kuvaa Tuomaan vierailua kuningas Gondofareksen luona Intiassa pohjoisosissa; luvut 2 ja 3 piirtävät hänet lähtemässä merimatkalle Intiaan ja yhdistävät näin Tuomaan Intian länsirannikkoon. Taikka Tekoja yleensä pidetään legendanomaisina ja opettavaisina tarinoina, on säilynyt Eritrean meren periplus (reittikuvaus), suurin piirtein samalta ajalta peräisin oleva opas reiteistä, joita käytettiin Arabian merellä suunnistettaessa. Siihen aikaan kun Tekoja koottiin, ei ollut syytä olettaa, että Gondofares -nimistä kuningasta olisi koskaan todella ollut, aina siihen asti, kun hänen lyöttämiään kolikoita löydettiin Kabulin ja Punjabin seuduilla. Vuonna 1872 esiin tulleen Gondofareksen 26. hallintovuoden votiivikuvauksen perusteella hänen hallituskautensa on päätelty alkaneen vuonna 21 jaa., ja sen on päätelty jatkuneen vielä vuonna 46 jaa. "On mahdotonta vastustaa johtopäätöstä, että Tekojen kirjoittajalla on täytynyt olla aikalaishistoriaan perustuvaa tietoa. Sillä milloinkaan myöhemmin ei yksikään väärentäjä tai mielikuvituskirjoittaja kirjoittaja ole voinut tuntea hänen nimeään." (Medlycott 1905).
[muokkaa] Pyhäinjäännösten palautus
Erään intialaisen kuninkaan sanotaan palauttaneen apostoli Tuomaan jäännökset Intiasta Edessan kaupunkiin Mesopotamiassa vuonna 232, jonka yhteydessä kirjoitettiin Tekojen syyrialainen versio. Intialaista kuningasta nimitetään syyrialaisissa lähteissä nimellä "Mazdai", kreikkalaisissa ja latinalaisissa vastaavasti nimellä "Misdeos" ja "Misdeus", jotka on yhdistetty nimeen "Bazdeo" Vasudeva I:n kolikoissa, jotka löydettiin Kushanissa. Intialaisten nimien M ja B kirjainten vaihtuminen on klassisissa lähteissä yleistä. Marttyyriluetteloiden laatija Rabban Sliba omisti erityisen päivän yhteisesti tuolle intialaiselle kuninkaalle perheineen sekä apostoli Tuomaalle:
-
- "Coronatio Thomae apostoli et Misdeus rex Indiae, Johannes eus filius huisque mater Tertia"
- ("Apostoli Tuomaan, Intian kuninkaan Misdeuksen ja hänen poikansa Johanneksen (arveltu
- nimen Vizan latinisaatioksi) sekä hänen äitinsä Tertian kruunaus") Rabban Sliba
Sen jälkeen kun pyhäinjäännöksiä oli säilytetty lyhyen aikaa Khioksen saarella Kreikassa, ne siirrettiin 6. syyskuuta 1258 länteen ja lepäävät nyt Ortonassa, Italiassa.
[muokkaa] Intialainen perintö
Purjehtiessaan vuonna 1498 Malabarin rannikolla Keralassa, Etelä-Intiassa, portugalilaiset tapasivat kristittyjä, jotka johtivat oppinsa perusteet Tuomaaseen. Katoliset portugalilaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet Malabarin paikallisperinnettä todeksi, vaan alkoivat pakottaa tuomaskristittyjä roomalaiskatolisiin menoihin. Toiset pysyivät uskossaan ja he jäivät täysin itäisen orientaaliortodoksisenkirkon ja assyrialaisen perinteen huomaan. Osa heistä on sittemmin liittynyt muihin kristillisiin kirkkoihin.
Areiolainen kirkkohistorioitsija Filostorgius vahvisti noin 354 selostuksessaan piispa Teofiluksen lähetystyöstä Homeritalaisten luo (Medlycott 1905, ch. ii), että syrjäisellä Sokotran saarella Arabian merellä Jemenistä etelään oli kristillinen yhteisö. Tämän vahvistivat keskiaikaiset arabialaislähteet. Yhteisö säilyi ainakin vuoteen 1542, jolloin Francis Xavier kirjasi sen muistiin, samoin kuin sen, että hänelle oli kerrottu yhteisön esivanhempien olleen Tuomaan opettamia (Medlycott 1905, ch. ii ). Francis Xavier oli varovainen ja asetti 4 jesuiittaa ohjaamaan Sokotran uskolliset puhtaaseen oppiin (kirje 15. huhtikuuta, 1549). Sokotra oli ollut lyhyen aikaa Afonso de Albuquerque'in miehittämä, mutta sen jälkeen kun Mahra-sukuiset sulttaanit Afrikan sarvesta olivat valloittaneet Sokotran vuonna 1511, lähes kaikki jäljet Sokotran Tuomaskristittyistä olivat pyyhkiytynet pois.
Lähennä Chennaita (aikaisemmin nimeltään Madras) on pieni kukkula nimeltään St. Thomas Mount, jossa apostolin sanotaan saaneen surmansa vuonna 72 jaa. (tarkkaa vuotta ei ole vahvistettu). Chennaissa on myös San Thome Cathedral Basilica, jonne hänen maalliset jäännöksensä sanotaan siirretyn. Jotkut tahot kiistävät sen, että Tuomas olisi koskaan käynyt Etelä-Intiassa. Kun sen ensisijaiset todisteet ovat suullista perinnettä, epäilijät ovat ehdottaneet, että virallinen Keralan kristttyjen versio tapahtuneesta ei olisi täysin totta. Vuonna 2006 jopa paavi sanoi, että Tuomas meni vain Länsi-Intiaan asti. Lausunto herätti paljon vastustusta Keralassa.
[muokkaa] Tuomas Latinalaisessa Amerikassa
Pian Kolumbuksen vierailun jälkeen Tuomasta alettiin pitää apostolina, joka toi Sanan Mesoamerikan kansoille.
Suurimman osan 1500-lukua Amerikat olivat sekä portugalilaisille että espanjalaisille valloittajille ja papeille yksinkertaisesi "Intiaa". He eivät voineet kuvitellakaan, että niin suuri osa ihmiskuntaa jäi huomiotta Kristuksen lähetyskäskyn toteutuksessa. Pian lähetystyöntekijät alkoivatkin löytää Tuomaan jalanjälkiä. Brasiliassa työskentelevä isä Nobrega löysi ne ja raportoi, että paikalliset heimot kutsuivat Tuomasta nimellä "Zum" tai "Pay Zum", jossa "Pay" näyttää olevan paikallisille papeille tai pyhille miehille annettu nimi.
Samankaltaisia paikallisia pyhiä miehiä, jopa jalanjälkiä löydettiin Paraguayssa, Perussa ja Equadorissa. Eräs lähetystyöntekijä lähetti Chilestä Roomaan asiantuntijoiden tutkittavaksi kiven, jossa oli jalkaa muistuttavia painaumia. Eräässä portugalilaisessa Tuomaan marttyyrikuolemaa koskevassa lähetysraportissa mainitaan, että hänen jalanjälkensä painautui kallioon, jolla hän seisoi tullessaan maahan lyödyksi. (Sri Lankan korkeimmalla huipulla, Adam's Peakilla, on myös jotain, jonka kristityt pitävät Tuomaan jalanjälkenä, mutta toisin uskovat arvottavat sen toisin.)
Ajatus Uuden Maailman apostolisesta evankelioinnista sai latinalaisamerikkalaiset vähitellen valtaansa. Oli lohdullista uskoa, että uudella uskonnolla oli linkkejä vanhaan. Joidenkin lähettien tukemina Meksikon alkuperäisasukkaat saattoivat löytää tukea liittämällä Tuomaan henkilön sulkien peittämään käärmejumalaansa Quetzalcoatliin. Kun Juudas Tuomaan teot sijoittivat Tuomaan "Intiaan", ne antoivat ainakin legendataustan apostolille, jonka on täytynyt levittää sanaa Meksikossa. Quetzalcoatl oli kaksonen, kuten Tuomaskin. Vaikka mielikuvituksettomammat ja vakavammat tutkijalähteet kritisoivat näitä näkemyksiä, niillä on ilmeisesti kuitenkin ollut huomattava menestys.
Meksikon alkuperäiskansoilla oli liittolaisia. Kasvava määrä espanjalaisia elämänsä Uudelle Maailmalle omistaneita siirtolaisia ja heidän jälkeläisensä, kreolit, löysivät apostolisen kääntymyksen legendassa keinon vähentää tunteenomaista, kulttuurista, uskonnollista ja lopulta poliittista sidonnaisuuttansa Espanjaan. Kuten Etelä-Intian syyrialaisuskoiset kristityt, Meksikon kreolit, papisto mukaan lukien, vieroksuivat aina enenevästi vieraasta maasta heidän herroikseen lähetetyn hallitsevan luokan ylimielistä asennetta.
Itse asiassa Latinalaisen Amerikan oletettu apostolinen käännytys antoi kristityille näissä maissa suoran ja itsenäisen linkin yhteen Jeesuksen opetuslapsista, mikä vähensi näin espanjalaisten ja portugalilaisten pappien suorittaman käännytystyön "toissijaiseksi" – samalla aleni valloittajien suojissa tulleiden lähettien arvostus sekä itse konkistadorien arvo ja heidän perustamansa siirtomaahallinnon oikeutus. Väittämällä Tuomasta seurakuntansa perustajaksi Latinalaisen Amerikan kristityt hylkäsivät aseman Espanjan ja Portugalin kirkkojen myöhäsyntyisenä haarana ja julistautuivat samanikäisiksi, elleivät jopa vanhemmiksi kuin Iberian niemimaan kirkot.
Näistä sivuseurauksista johtuen kirkon johto oli haluttomampi antamaan Tuomaaseen liittyville Latinalaisen Amerikan legendoille ja myyteille samaa uskottavuutta, jonka se antoi Etelä-Intian syyrialaiskristittyjen myyteille. Espanja ja Portugalin suora siirtomaahallinto rajoittui siellä pieniin alueisiin, eivätkä seuraukset olleet yhtä laajoja.
[muokkaa] Tuomas Itä-Aasiassa
Eri itäiset kirkot Kiinassa ja Japanisssa väittävät Tuomaan tuoneen henkilökohtaisesti kristinuskon Kiinaan (64 jaa.) ja Japaniin (70 Kr). Keikyo Instituutti pitää voimassa tätä näkökantaa.
[muokkaa] Tuomaan kirjoittamiksi oletetut tekstit
-
- "Älköön kukaan lukeko Tuomaan evankeliumia, sillä sitä ei ole tehnyt yksi kahdestatoista,
- vaan yksi Manin kolmesta opetuslapsesta."
-
-
-
-
-
- - Kyrillos Jerusalemilainen
- Cathechesis V (300-luku)
-
-
-
-
-
Varhaiskristillisen kauden kahden ensimmäisen vuosisadan aikana kierteli joukko kirjoituksia, jotka julistivat Tuomaan esivaltaa, ja joista joidenkin sanottiin, ehkä hiukan liian löysästi, lähentyvän gnostilaista oppia, johon Kyrillos viittaa. Nykyisin on epäselvää miksi juuri Tuomasta pidettiin uskon auktoriteettina, vaikka tämä uskomus on dokumentoitu gnostilaisissa ryhmissä aina Pistis Sophiasta asti (noin 250-300 jaa.). Siinä sanotaan, että "kolme todistajaa", jotka sitoutuivat kirjaamaan "kaikki hänen sanansa" ovat Tuomas, Filippus ja Matteus. Maria Magdaleena, joka oli yksi opetuslapsista, sanoo tuossa gnostilaisessa teoksessa:
-
- Kuule nyt, Herrani, niin puhun avoimesti, sillä olet sanonut meille "Kuulkoon,
- jolla on korvat." Mitä tulee siihen, mitä sanoit Filippukselle: "Sinä ja Tuomas
- ja Matteus olette ne kolme, joille on annettu … kirjoittaa joka sana Valon Kuningas-
- kunnasta, ja todistaa niistä"; kuule nyt, kun tulkitsen näitä sanoja. Tätä sinun
- valovoimasi kerran ennusti Mooseksen kautta: "Kahden ja kolmen todistajan kautta
- kaikki tulee tehdyksi. Ne kolme todistajaa ovat Filippus ja Tuomas ja Matteus" (Pistis Sophia 1: 43).
Takana voi olla varhainen ei-gnostilainen perinne. Lausunto korostaa myös Matteuksen evankeliumin ensisijaisuutta aramealaisessa muodossaan, yli muiden kaanoniin kuuluvien kolmen.
Tuomaan tekojen lisäksi levisi laajalle Tuomaan lapsuusevankeliumi, joka on kirjoitettu todennäköisesti 100-luvun jälkipuoliskolla, todennäköisesti myös Syyriassa. Se kertoo Jeesuksen poikavuosien ihmeellisistä tapauksista ja hänen henkisistä lahjoistaan. Tämä on asiakirja, jossa kerrotaan ensimäistä kertaa tuttu legenda viisivuotiaan Jeesuksen sapattipäivänä savesta muovailemista kahdestatoista varpusesta, jotka lähtivät lentoon. Tämän teoksen varhaisin käsikirjoitus on viisisataaluvulta ja kirjoitettu syyrian kielellä. Irenaeus viittasi ensimmäisenä tähän evankeliumiin; Ron Camron huomauttaa: " Sitaatissaan Irenaeus lainaa kaanonin ulkopuolista tarinaa Jeesuksen lapsuudesta and menee sitten suoraan Luukkaan evankeliumin jaksoon hänen lapsuudestaan (Luuk. 2: 49). Kun Tuomaksen lapsuusevankeliumi sisältää molemmat tarinat verrattain lähellä toisiaan, on mahdollista että Irenaeuksen lainaama apokryfiteksti on itse asiassa se, joka tunnetaan nyt nimellä Tuomaksen lapsuusevankeliumi. Käsikirjoitusten perinne on kuitenkin niin monimutkaista, että ei ole varmaa, milloin Tuomaksen lapsuusevankeliumiin kuuluvia kertomuksia ruvettiin kirjoittamaan. "
Meidän päivinämme tunnetuin on "lausumat" dokumentti, jotka kutsutaan nimellä Tuomaan evankeliumi. Se on epäkanoninen teos, jonka jotkut tutkijat uskovat ehkä syntyneen ennen Raamatun tekstejä. Alkurivi ilmoittaa sen kirjoittajan olevan Didymos Judas Tuomas - jota pidetään Tuomaana. Tämä teos löytyi koptinkielisenä käännöksenä vuonna 1945 egyptiläisestä kylästä nimeltään Nag Hammadi, joka sijaitsee lähellä Chenoboskionin luostaria. Kun teksti oli julkaistu, tutkijat tajusivat, että siitä oli julkaistu varhaisempi kreikankielinen käännös, jonka lähteenä olivat olleet 1890-luvulla Oksyrhynkhoksesta löydetyt papyrusfragmentit.
