Chile
Wikipedia
| La República de Chile | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
|||||||
 |
|||||||
| Valtiomuoto | tasavalta | ||||||
| Presidentti | Michelle Bachelet | ||||||
| Pääkaupunki | Santiago (4 810 997 as.) |
||||||
| Muita kaupunkeja | Puente Alto (602 586 as.), Concepción (220 700 as.) | ||||||
| Pinta-ala – josta sisävesiä |
756 9501 km² (sijalla 37) 1,07 % |
||||||
| Väkiluku (2002) – väestötiheys – väestönkasvu |
15 116 435 (sijalla ?) 20 / km² 0,97 % (2005) |
||||||
| Viralliset kielet | espanja | ||||||
| Valuutta | peso (?) | ||||||
| BKT (2004) – yhteensä – per asukas |
sijalla 46 169 100 miljoonaa USD 7 040 USD |
||||||
| HDI (2003) | 0,854 (sijalla 37) | ||||||
| Elinkeinorakenne | maatalous 6,3 %, palvelut 55,5 %, teollisuus 38,2 % BKT:sta |
||||||
| Aikavyöhyke – kesäaika |
UTC−3 −5 |
||||||
| Itsenäisyys Espanjasta – alullepantiin – virallistettiin |
18. syyskuuta 1810 12. helmikuuta 1818 |
||||||
| Lyhenne Maatunnus |
CL ajoneuvot: RCH lentokoneet: CC |
||||||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+56 | ||||||
| Motto | Por la razón o la fuerza (espanjaa; 'Järjellä tai voimalla') | ||||||
| Kansallislaulu | Himno nacional | ||||||
| 1 Chile laskee alueeseensa myös 1 250 000 km²:n suuruisen vaatimuksen Etelämantereesta, mitä ei kuitenkaan ole tunnustettu kansainvälisesti. | |||||||
Chilen tasavalta eli Chile on valtio Etelä-Amerikassa. Se on pitkä ja kapea maa Andien ja Tyynen valtameren välissä. Chilen rajanaapurit ovat Peru, Bolivia ja Argentiina. Chilen valtakieli on espanja, Chilessä puhutaan myös intiaanikieliä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Ensimmäiset espanjalaiset saapuivat Diego Almagron johdolla Chileen vuonna 1535. Almagron tarkoituksena oli lähinnä selvittää sitä, löytyykö Chilestä kultaa tai muita rikkauksia. Pysyvästi espanjalaiset asettuivat Chileen vuonna 1541, kun Pedro de Valdivia perusti Santiagon siirtokunnan maan keskiosaan.
Espanjalaiset eivät löytäneet Chilestä kultaa, mutta maa osoittautui hyväksi maatalouden harjoittamisen kannalta. Paikallinen alkuperäisväestö maputsit (tunnetaan myös nimellä araukaanit) osoittautuivat kuitenkin kovaksi vastukseksi espanjalaisille valloittajille. Vuoden 1641 Quilinin sopimuksessa Espanja joutui myöntämään maputseille oikeuden noin 100 000 km²:n autonomiseen alueeseen eteläisessä Chilessä. Tätä aluetta maputsit onnistuivat pitämään hallussaan aina 1800-luvun loppupuolelle asti.
Espanjan valta-asema heikkeni ratkaisevasti Napoleonin sotien aikana, 1800-luvun alussa. Chile päätti muiden Etelä-Amerikan siirtomaiden tapaan irtaantua Espanjan ylivallasta ja aloitti itsenäisyystaistelunsa vuonna 1810. Lopullisen voiton itsenäisyyden kannattajat saivat vuonna 1817, kun chileläinen Bernardo O'Higgins ja argentiinalainen José de San Martín löivät espanjalaset Chacabucon taistelussa. Chile julistautui itsenäiseksi 12. helmikuuta 1818 ja O’Higginsistä tuli sen ensimmäinen valtionpäämies.
O’Higgins syrjäytettiin vuonna 1823, ja Chilen historiassa seurasi joitakin sekavia vuosia. Vakaammat ajat alkoivat vuonna 1833, kun maalle säädettiin vahvasti presidenttijohtoinen perustuslaki. Chilestä tuli yksi latinalaisen Amerikan demokraattisimpia maita. Maa vaurastui ja veti puoleensa siirtolaisia Euroopasta.
Chile kävi vuosina 1879–1883 Tyynenmeren sodan, ns. salpietarisodan Perua ja Boliviaa vastaan. Chile voitti sodan ja laajeni pohjoisen suuntaan, saaden itselleen arvokkaita salpietari- ja kupariesiintymiä. Maassa käytiin myös lyhyt sisällissota vuonna 1891, joka johtui presidentin ja parlamentin välisistä valtakiistoista. Sen sijaan rajariidat Argentiinan kanssa pystyttiin sopimaan rauhanomaisesti vuonna 1904.
Ensimmäisessä maailmansodassa Chile oli puolueeton. 1920-luvulla alkoi poliittinen epävakaus lisääntyä ja pitkäaikaiseen demokraattiseen perinteeseen tuli katkos, kun maa ajautui diktatuuriin vuonna 1924. Demokratia palautettiin vuonna 1932, mutta 1930-luku oli maailmantalouden laman vuoksi vaikeaa aikaa myös Chilelle. Taloudelliset ongelmat johtivat ääriliikkeiden vahvistumiseen, ja maa koki mm. paikallisten fasistien vallankaappausyrityksen vuonna 1938.
Toisessa maailmansodassa Chile pysyi pitkään puolueettomana, osittain siitä syystä, että maassa oli paljon saksalaistaustaisia siirtolaisia. Chile katkaisi suhteet Saksaan vasta vuonna 1943.
Vuosina 1932 - 1952 maata dominoi keskiluokkainen radikaalipuolue. Radikaalipuolue lisäsi valtion roolia, mikä johti korkeaan inflaatioon ja yhteiskunnan polarisoitumiseen. Vuonna 1952 Ibáñez del Campo valittiin takaisin presidentiksi ja vuonna 1958 Jorge Alessandri.
Maltillisen kristillisdemokraattisen puolueen ehdokas Eduardo Frei Montalva voitti 1964 presidentinvaalit. Frei pyrki mm. maareformiin ja hallittuun kaivosteollisuuden kansallistamiseen. Hän kohtasi kasvavaa vastustusta vasemmistolaisilta, jotka ajoivat radikaalimpaa marxismia, ja konservatiiveilta, joiden mielestä muutokset eivät palvelleet niiden tarkoitusta.
Vuoden 1970 presidentinvaalit voitti marxilainen Salvador Allende. Hän käynnisti heti laajamittaisen yritysten kansallistamisohjelman, joka tyrehdytti sijoitukset Chileen ja vei maan taloudelliseen alamäkeen. Vasemmiston ja oikeiston kannattajien väkivaltaiset yhteenotot lisääntyivät. Kuubalaista diktatuuria pelännyt Yhdysvallat tuki Chilen oikeistoa ja Neuvostoliitto Chilen vasemmistoa.
Asevoimat teki Allenden nimittämän komentajan, kenraali Augusto Pinochetin johdolla vallankaappauksen 11. syyskuuta 1973. Pinochetin sotilasjuntan aikana tuhansia "katosi" ja sadat tuhannet pakenivat maasta. Pinochet nimitti itsensä presidentiksi vuonna 1974 ja toimi presidenttinä vuoteen 1990 asti ja käytti vaikutusvaltaa vielä senkin jälkeen asevoimien komentajana. Pinochetin aikana yritysten kansallistamiset peruttiin ja talouspolitiikassa käännyttiin vapaan markkinatalouden suuntaan. Chile ja Argentiina ajautuivat myös lähellä sotaa Argentiinan kanssa. Chile oli Kolumbian ohella ainoa Latinalaisen Amerikan maa, joka ei tukenut Argentiinan hyökkäystä Falklandien saarille.
Vuonna 1988 järjestettiin kansanäänestys Pinochetin kauden jatkosta, jonka hän hävisi. Vuonna 1989 järjestettiin presidenttivaalit ja Pinochet luovutti vallan seuraavana vuonna vaalivoittaja Patricio Aylwinille. Pinochetin johtamat joukot piirittivät presidentinpalatsin vielä 1993 ns. boinazossa keskeyttääkseen rikostutkinnan Pinochetin poikaa vastaan.
Vuonna 2006 Chilen presidentiksi valittiin keskustavasemmistolaisen koalition ehdokas Michelle Bachelet, joka on maan ensimmäinen naispresidentti.
[muokkaa] Politiikka
Maan nykyinen perustuslaki tehtiin Augusto Pinochetin presidenttikauden aikana 1980 ja siihen on myöhemmin tehty muutoksia vähentämällä senaattorien roolia ja vähentämällä presidentin virkakausi kuudesta vuodesta neljään.
Toimeenpanovalta on tasavallan presidentin alaisuudessa. Presidentin valtakausi on neljä vuotta, eikä yksi henkilö voi toimia kahta perättäistä kautta presidenttinä.
Tuomiovalta kuuluu korkeimmalle oikeudelle. Perustuslakikysymyksiä varten on olemassa erillinen Perustuslakituomioistuin, joka voi myös kumota muita lakeja jos ne ovat perustuslain vastaisia.
Lainsäädäntövaltaa käyttää kaksikamarinen kansalliskongressi (esp. Congreso Nacional):
- Senaatissa (esp. Senado) on 38 kansanäänestyksellä valittua jäsentä, yhdeksän eri instituutioiden, kuten Kansallisen turvallisuusneuvoston ja Tasavallan presidentin nimittämää jäsentä, sekä aiemmat presidentit.
- Edustajainhuone, (esp. Cámara de Diputados) jossa on 120 jäsentä, jotka kaikki valitaan kansanäänestyksellä. Heidän kautensa kestää neljä vuotta.
Lait on hyväksyttävä molemmissa kamareissa ennen kuin tasavallan presidentti hyväksyy ne. Presidentillä on rajoitettu veto-oikeus. Lakialoitteita voi tehdä tasavallan presidentti tai kamarit, tosin joistakin asioista lakialoitteen voi tehdä vain presidentti.
Chile on El Salvadorin ja Nicaraguan kanssa yksi kolmesta Latinalaisen Amerikan maasta, jossa abortti on täysin kiellettyä ilman poikkeuksia.
[muokkaa] Alueet
Chile on jaettu 13 alueeseen, joiden johdossa on intendente. Jokaisella alueella on nimi ja määrätty roomalainen numero. Poikkeuksena on pääkaupunki Santiagon alue, jonka merkintänä on RM, Región Metropolitana eli Pääkaupunkialue.
| I: | Región de Tarapacá |
 |
| II: | Región de Antofagasta | |
| III: | Región de Atacama | |
| IV: | Región de Coquimbo | |
| V: | Región de Valparaíso (mukaan lukien Pääsiäissaari) | |
| RM: | Región Metropolitana de Santiago | |
| VI: | Región del Libertador General Bernardo O'Higgins | |
| VII: | Región del Maule | |
| VIII: | Región del Biobío | |
| IX: | Región de la Araucanía | |
| X: | Región de Los Lagos | |
| XI: | Región de Aisén del General Carlos Ibáñez del Campo | |
| XII: | Región de Magallanes y de la Antártica Chilena |
[muokkaa] Maantiede
Chile on etelä-pohjoissuunnassa 4 630 kilometriä pitkä, mutta leveimmillään vain 430 kilometriä idästä länteen, täten hyvin pitkä ja kapea maa. Chile on maailman pisin pohjois -etelä suuntainen valtio.lähde? Pohjoisessa vallitsee subtrooppinen ilmasto, siitä hieman etelään on maailman kuivin autiomaa, Atacama. Sitä pidetään maapallon kuivimpana alueena, koska eräillä paikoilla ei tiedetä sataneen koskaan tunnetun historian aikana. Atacaman pinta-ala on noin 180 000 neliökilometriä. Maan keskiosissa on vehreä laakso, ja etelä on kylmä ja kostea, alun perin metsien peittämä. Maan keskiosan laakson ilmasto muistuttaa Välimeren alueen ilmastoa, joten se on ihanteellinen hedelmien kasvattamiseen sekä viinintuotantoon.
Villarrica-tulivuori sijaitsee Pucónin kaupungin lähellä, Araucanian alueella. Pucónin alueella on useita hienoja kuumia lähteitä noin 20-30 kilometrin etäisyydellä kaupungista. Tärkeimmät joet ovat Loa, Maule ja Bío-Bío. Maan korkein kohta on Ojos del Salado 6895 m.
[muokkaa] Talous
Chilen talouden perustana on kaivostyö, joka tuottaa varsinkin kuparia, mutta myös rautaa, mangaania, lyijyä, sinkkiä ja kivihiiltä. Andien ja rannikkovuorten välisessä laaksossa viljellään maata. Tärkeimmät viljelyskasvit ovat vehnä, ohra, sokeriruoko, maissi, rehukasvit, vihannekset, hedelmät ja viinirypäleet. Chilen eteläosassa laidunnetaan nautakarjaa ja lampaita.
Chilen talous nojautuu vientiin. Pääasiallinen vientituote on edelleen kupari, joskin sen merkitys on vähenemässä. Muut vientituotteet ovat pöytähedelmät, viinit, lohi ja puuhioke. Maa on yksi Latinalaisen Amerikan teollistuneimmista.
Chile on solminut useita vapaakauppasopimuksia, mm. seuraavien maiden kanssa: Kanada, Meksiko, Singapore, Yhdysvallat, Keski-Amerikan maat, EFTA ja Euroopan unioni. Chile on myös useiden kansainvälisten talousjärjestöjen jäsen, mm. APEC, OMC, Mercosur, Pacto Andino jne. Tärkeimmät ulkomaankauppakumppanit ovat Yhdysvallat, Japani, Brasilia ja EEC-maat.
Työttömyys on ollut 8-10 prosentin tietämillä viime vuosina, mikä on selvä heikennys 1990-luvun 5-6 prosentista. Vahvasta talouskasvusta huolimatta työttömyys oli 8,8 prosenttia vuoden 2004 lopussa. Kansainväliset tarkkailijat arvioivat työttömyyden pääsyyksi Chilen monimutkaisia ja rajoittavia työvoimalakeja.
Ulkomaisten sijoitukset nousivat 7,1 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuonna 2004 kun vuonna 2003 ne olivat 2,5 miljardia. Hallitus on vuodesta 2002 lähtien pyrkinyt edistämään Chilen houkuttelevuutta monikansallisille yrityksille ja on tehnyt sijoituslainsäädännön turvallisemmaksi, yksinkertaisemmaksi ja läpinäkyvämmäksi.
[muokkaa] Väestö
Väestö on pääosin valkoisia ja mestitsejä. Erityisesti eteläosissa, Pääsiäissaarella ja pohjoisen vuoristoissa elää alkuperäisväestöä.
Chileläisistä noin 90 prosenttia on uskonnoltaan katolilaisia. Chilen virallisena kielenä on espanja.
[muokkaa] Kulttuuri
Chilessä on kaksi Nobel-palkittua kirjailijaa: Gabriela Mistral ja Pablo Neruda. Chilestä ovat kirjoittaneet myös Nobel-palkittu Gabriel García Márquez, teoksen "Miguel Littinin maan alainen seikkailu Chilessä", sekä tanssija Joan Jara miehestään, muusikko Victor Jarasta (Joan Jara: Victor Jara). Kirjassa Jara käsittelee Chilen kulttuurielämää Allenden kauden aikana.
[muokkaa] Ruoka- ja juomakulttuuri
Chileläiseen ruokaan kuuluu runsaasti sekä tuoreita vihanneksia että hedelmiä. Kalaruoat ovat suosittuja etenkin rannikkokaupungeissa, joissa tuoretta kalaa saa halvalla kaikkialta. Chileläisiä perinneruokia ovat mm. empanadas, curanto, humitas ja pastel de choclo. Turistipaikkakunnilla ravintoloiden valikoima on kattava. Paikallinen rypäleviina pisco on Chilen tyypillisin alkoholijuoma. Suosittu vaahtopäinen alkudrinkki Pisco Sour sekoitetaan piscosta, sitruunamehusta, tomusokerista ja munanvalkuaisesta.
| Juhlapäivät | |||
|---|---|---|---|
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
| 1. tammikuuta | Uudenvuoden päivä | Año Nuevo | |
| maalis-huhtikuu | Pitkäperjantai | Viernes Santo | Siirtyvä päivä, aina perjantai |
| maalis-huhtikuu | Pääsiäinen | Pascua de Resurrección | Siirtyvä päivä |
| 1. toukokuuta | Vappu | Día del Trabajo | |
| 21. toukokuuta | Laivastonpäivä | Día de las Glorias Navales | |
| kesäkuu | Corpus Christi | Corpus Cristi | Siirtyvä päivä, aina maanantai |
| 29. kesäkuuta | Pyhä Pietari ja Pyhä Paavali | San Pedro y San Pablo | Siirtyy aiempaan maanantaihin |
| 15. elokuuta | Marian taivaaseenastuminen | Asunción de la Virgen | |
| 18. syyskuuta | Itsenäisyyspäivä | Día de la Independencia | |
| 19. syyskuuta | Asevoimien päivä | Día de las Fuerzas Armadas | |
| 12. lokakuuta | Kolumbuksen päivä | Día de la Raza | Siirtyy aiempaan maanantaihin |
| 1. marraskuuta | Pyhäinpäivä | Día de Todos los Santos | |
| 8. joulukuuta | Tahraton sikiäminen | Inmaculada Concepción | |
| 25. joulukuuta | Joulupäivä | Navidad | |
[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat
[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet
[muokkaa] Lähdekirjallisuus
Ojansivu, Merja (2007), Tulivuoren juurella: Chilen vuoristot, luonnonmetsät ja järvet haastavat luontomatkaajan. Helsingin Sanomat 6.1.2007, D-osa, sivu 1.
| Etelä-Amerikan valtiot |
| Argentiina | Bolivia | Brasilia | Chile | Ecuador | Guyana | Kolumbia | Paraguay | Peru | Surinam | Uruguay | Venezuela |
| Epäitsenäiset alueet
Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret | Falklandinsaaret | Ranskan Guayana |
