Vihervarpunen
Wikipedia
| Vihervarpunen | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Vihervarpunen ♀ |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Vihervarpunen (Carduelis spinus) on pieni peippoihin kuuluva varpuslintu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on 11–13 cm ja paino 12–14 g. Pieni, kellanvihreä peippo, koiraalla musta päälaki; mustilla siivillä keltainen siipijuova ja laikku. Naaras harmaanvihreä, päälaki harmaa, alta mustaviiruinen. Nuori lintu on myös viiruinen. Lintu on taitava kiipeilijä, roikkuu usein oksasta pää alaspäin syöden siemeniä. Sen laulu on pirteää sirkutusta ja tiiskutusta, jota koiras esittää reviirinsä yllä laululennossa tai kuusenlatvassa seisoen. Kutsuääni on laskeva "tsiyy", varoitusääni viherpeippomainen laskeva "tsyi". Pesimäajan ulkopuolella liikkuu parvissa, syysparvissa voi olla satoja yksilöitä.
Vanhoilla vihervarpusilla on täydellinen sulkasato heinä–syyskuussa. Sen kesto on keskimäärin 68 päivää. Nuoret linnut sulkivat ruumiinhöyhenensä ja osan, joskus kaikki, siiven peitinhöyhenet elo–lokakuun aikana.
Vanhin suomalainen rengastettu vihervarpunen on ollut 7 vuotta 1 kuukautta 1 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut venäläinen 13 vuoden 6 kuukauden ikäinen yksilö.
[muokkaa] Levinneisyys
Pohjois- ja Keski-Eurooppa ja Venäjä, josta erillinen populaatio Kaukoidässä. Pesii koko Suomessa, pohjoisimmassa Lapissa harvinaisena. Suomen pesimäkanta vaihtelee puolen miljoonan ja puolentoista miljoonan välillä. Euroopan populaation koko on 20–36 miljoonaa yksilöä.
Osa Suomen vihervarpusista muuttaa talveksi Keski- ja Etelä-Eurooppaan, mutta osa jää tänne. Talvehtivan kannan suuruus riippuu yksiselitteisesti koivujen ja leppien siemensadon suuruudesta. Kevätmuuttajat palaavat huhtikuussa, syksyllä suurimmat parvet tavataan syys-lokakuun vaihteessa.
[muokkaa] Elinympäristö
Kuusivaltaiset metsät; myös sekametsät, joissa vähintään muutamia täysikasvuisia kuusia. Pesimäajan ulkopuolella tavataan kaikenlaisissa metsissä sekä myös rikkaruohostoissa. Talvella viihtyy myös lintulaudoilla ja rantalepikoissa.
[muokkaa] Lisääntyminen
Naaras rakentaa pesän kuuseen tai mäntyyn, usein korkealle latvukseen. Muninta alkaa Etelä-Suomessa hyvän siementalven jälkeen usein jo maalis-huhtikuun vaihteessa, normaalivuonna vapun jälkeen. Munia 4-6, yleensä 5. Naaras hautoo noin 12 vrk. Molemmat emot osallistuvat poikasten ruokintaan. Poikaset lähtevät pesästä runsaan 2 viikon ikäisinä. Emot huolehtivat poikueesta vielä noin pari viikkoa. Usein munitaan toinen pesye juhannuksen tienoilla.
[muokkaa] Ravinto
Ensisijaisesti puiden siemenet. Siemensadon määrästä riippuen kuusi, koivut ja tervaleppä ovat tärkeimmät. Loppukesällä ja syksyllä myös ruohovartisten siemenet, esim. voikukka ja ohdakkeet. Talvellakin saattaa syödä talventörröttäjien siemeniä, sekä lintulaudoilla auringonkukansiemeniä ja maapähkinää. Kesällä syö myös hyönteisiä ja niiden toukkia, jotka ovat pienten poikasten ravintona tärkeä proteiinilisä.
