Voynichin käsikirjoitus
Wikipedia
Voynichin käsikirjoitus on salaperäinen kuvitettu kirja, jonka sisältöä ei ymmärretä. Sen uskotaan olevan kirjoitettu noin 500 vuotta sitten. Tuntematon kirjoittaja on käyttänyt sen tekemiseen tunnistamatonta aakkostoa ja käsittämätöntä kieltä.
Koko muistiinmerkityn historiansa ajan Voynichin käsikirjoitus on ollut sekä ammattimaisten että harrastelijapohjaisten salakirjoituksen ratkojien tiiviin tutkimuksen kohde. Näihin yrittäjiin kuuluu esimerkiksi muutamia amerikkalaisia ja brittiläisiä toisen maailmansodan tehtävissä kunnostautuneita huipputason koodinmurtajia, mutta hekään eivät ole onnistuneet tulkitsemaan siitä sanaakaan. Onkin epäilty, että teksti on mahdollisesti huijaus: mielivaltaisia merkkejä, jotka eivät tarkoita mitään.
Kirja sai nimensä puolalaisamerikkalaisen Wilfrid M. Voynichin mukaan, joka sai sen haltuunsa vuonna 1912. Se on tällä hetkellä Yalen yliopiston kirjastossa. Ensimmäinen näköispainos kirjasta julkaistiin 2005.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kuvaus
Nykyisten arvioiden mukaan kirjassa on alun perin ollut 272 sivua. Jäljellä on 240 pergamenttisivua. Puutteet sivunumeroinnissa (joka ilmeisesti on peräisin myöhemmältä ajalta kuin itse teksti) osoittavat, että kirjasta puuttui sivuja jo Voynichin saadessa sen. Tekstiin ja kuvien ääriviivoihin on käytetty sulkakynää ja kuviin (jokseenkin huolimattomasti) värillistä maalia. Väritys saattaa olla myöhemmältä ajalta.
[muokkaa] Kirjan kuvitus
Käsikirjoituksen kuvat valaisevat vain vähän sen sisältöä, mutta viittaavat kuitenkin siihen, että kirja koostuisi kuudesta luvusta, jotka ovat tyyliltään ja aiheelta erilaisia. Lukuun ottamatta viimeistä, vain kirjoitusta sisältävää lukua, melkein joka sivulla on ainakin yksi kuva.Seuraavassa lukujen nimet ja lyhyt kuvaus:
- Kasvitieteellinen luku: joka sivulla on muutama tekstinpätkä ja kuva tai kaksi kasvista, mikä oli sen ajan eurooppalaisen kasvion tyypillinen rakenne. Osa piirroksista on suurennettuja ja siistimpiä kopioita lääkkeitä koskevan luvun luonnoksista.
- Astronominen luku: sisältää ympyrän kehiä, joista osalla on aurinkoja, kuita ja tähtiä, mikä voisi liittyä astronomiaan tai astrologiaan.
- Biologinen luku: tiivistä yhtäjaksoista kirjoitusta, jonka väliin on siroteltu ihmishahmoja. Kuvat esittävät lähinnä alastomia naisia ammeissa tai altaissa, joita yhdistää putkiverkosto.
- Kosmologinen luku: lisää pyöreitä kuvioita, joiden merkitys ei kuitenkaan selviä. Luvussa on myös taitelehtiä; niistä yksi on peräti kuuden sivun mittainen ja sisältää jonkinlaisen kartan, jossa on yhdeksän "teiden" yhdistämää "saarta", linnoja ja mahdollisesti tulivuori.
- Lääkeluku: paljon kasvien yksittäisiä osia esittäviä piirroksia, jotka on merkitty nimellä.
- Reseptiluku: lyhyitä tekstinpätkiä, jotka on merkitty kukkaa tai tähteä muistuttavalla luettelomerkillä.
[muokkaa] Kirjoitus
Kirjoitus etenee vasemmalta oikealle. Tekstin oikea reuna ei ole aivan tasainen. Pidemmät kappaleet on jaettu osiin, ja niiden vieressä vasemmassa reunassa on välillä eräänlainen luettelomerkki. Selvää pilkutusta ei tekstissä näy. Ductus (kirjainten tekemisessä käytetty nopeus, huolellisuus ja kallistuneisuus) etenee tasaisesti, ikään kuin kirjoittaja olisi ymmärtänyt kirjoittamansa.
Pääosan tekstin kirjainmerkeistä voi kirjoittaa ja on kirjoitettu muutamalla yksinkertaisella kynänvedolla, ja ne on yhdistetty toisiinsa ohuilla viivoilla käsialakirjoituksen tavoin. Eri aakkosten määrää on vaikea tarkasti määritellä, mutta niitä on arveltu olevan 20–30. Lisäksi tekstissä erottuu jonkin verran "outoja" kirjaimia, joita on käytetty vain kerran tai kaksi.
Pidemmät välit jakavat kirjoituksen 35 000 eripituiseen "sanaan". Nämä sanat näyttävät noudattavan jonkinlaisia foneettisia tai ortografisia lakeja. Esimerkiksi jotkut tietyt merkit eivät voi olla peräkkäin, ja vain tiettyjä merkkejä voi olla kaksi peräkkäin.
Tekstistä tehty tilastoanalyysi osoittaa tekstin sisältävän luonnollisille kielille ominaisia rakenteita. Esimerkiksi sanojen esiintymistiheys noudattaa Zipfin lakia. Toisia sanoja esiintyy läpi koko käsikirjoituksen, kun taas toisia vain tietyissä luvuissa tai muutamalla sivulla. Kasvitieteellisessä luvussa jokainen sivu alkaa sanalla, joka esiintyy vain sillä sivulla. Nämä sanat voisivat olla esimerkiksi kasvien nimiä.
Voynichin käsikirjoituksen "kieli" poikkeaa toisaalta monessa suhteessa eurooppalaisista kielistä. Sanat ovat käsikirjoituksessa varsin keskipituisia: esimerkiksi yli kymmenkirjaimisia sanoja ei ole juuri ollenkaan, mutta myös yhden tai kahden kirjaimen sanat ovat harvinaisia. Kirjainten jakaantuminen sanojen eri kohtiin on myös aika erikoinen: joitakin merkkejä esiintyy vain sanan alussa, joitakin vain lopussa ja joitakin aina sanan keskellä. Senkaltaista järjestystä esiintyy arabialaisessa mutta ei latinalaisessa, kreikkalaisessa eikä kyrillisessä aakkostossa.
Kirjoitus tuntuu sisältävän tavallisia eurooppalaisia kieliä enemmän toistoa. Sama yleinen sana voi joskus esiintyä tekstissä kolme kertaa rivillä. Myös sanoja, jotka eroavat vain yhden kirjaimen suhteen, toistuu poikkeuksellisen usein.
Käsikirjoituksessa on muutamia sanoja, jotka on kirjoitettu latinalaisilla aakkosilla. Viimeisellä sivulla on neljä riviä kirjoitusta latinalaisilla kirjaimilla. Kirjaimet muistuttavat hyvin paljon 1400-luvun latinalaista kirjoitusta, mutta sanat eivät ole mitään tunnettua kieltä. Joissakin "astronomialuvun" kuvissa esiintyy kymmenen kuukauden nimet maaliskuusta joulukuuhun kirjoitettuna keskiaikaisilla kielillä ranskaksi tai Iberian niemimaalla puhutulla kielellä latinalaisilla kirjaimilla. On kuitenkin epävarmaa, ovatko sanat kuuluneet alkuperäiseen tekstiin vai onko joku lisännyt ne jälkikäteen.
[muokkaa] Käsikirjoituksen vaiheet
Voynichin käsikirjoituksen historia tunnetaan huonosti, varsinkin sen varhaisimmat vaiheet. Kirjoituksen aakkosto ei muistuta ainoatakaan tunnettua kirjoitusta, ja tekstin sisältö on edelleen täysin tuntematonta. Käsikirjoituksen suhteen ei ole toistaiseksi tehtävissä muuta kuin tutkia kirjan ikää ja alkuperää. Erityisesti kuvissa näkyvien ihmisten hiukset ja vaatetus sekä linnojen ja rakennusten tyyli voivat kertoa alkuperästä. Ne muistuttavat tyyliltään eurooppalaista ja ovat usein tunnistettavissa kirjoista vuosien 1450 ja 1520 välillä. Yhdessä muiden seikkojen kanssa voidaan sen perusteella arvioida tiedossa olevat asiat.
Kirjoituksen ensimmäinen varmistettu omistaja oli 1600-luvulla elänyt prahalainen alkemisti Georg Baresch. Bareschin tiedetään olleen yhtä ällistynyt kuin tiedemiehet nykyään tästä kummajaisesta, joka vei hänen "kirjastossaan tilaa turhan päiten" useita vuosia. Kuultuaan, että Collegio Romanon jesuiittatutkija Athanasius Kircher oli julkaissut koptin kielen sanakirjan ja "avannut" (väärin) hieroglyfejä, Baresch lähetti näytekopion kirjoituksesta Kircherille pyytäen tekstin tutkimista. Bareschin vuonna 1639 Kircherille lähettämä kirje on ensimmäinen maininta käsikirjoituksesta.
Ei tiedetä, vastasiko Kircher kirjeeseen. Hän kuitenkin kiinnostui kirjasta niin paljon, että halusi sen, mutta Baresch ei suostunut luopumaan siitä. Barechin kuoltua käsikirjoitus päätyi hänen toverilleen Jan Marek Marcille, joka oli Prahan Kaarlen yliopiston rehtori. Hän toimitti käsikirjoituksen heti Kircherille, joka oli hänen pitkäaikainen ystävänsä ja kirjeenvaihtoystävänsä. Mukana tullut Marcin kirje (1666) on edelleen liitettynä käsikirjoitukseen.
Kirjan kohtaloista seuraavina 200 vuotena ei ole tietoa, mutta Kircherin kirjeenvaihdosta päätellen se oli Collegio Romanon kirjastossa. Todennäköisesti se jäi sinne silloinkin, kun kuningas Viktor Emanuel II:n joukot valtasivat Rooman 1870 ja yhdistivät italialaiset pikkuvaltiot. Uusi Italian hallitus päätti takavarikoida kirkon omaisuutta, myös yliopiston kirjaston. Xavier Ceccaldin tekemän kyselyn mukaan monet niistä, joilla oli mahdollisuus, ottivat mukaansa yliopiston kirjaston kirjoja ennen kuin kirjat joutuisivat valtiolle. Kircherin kirjeenvaihto oli näiden kirjojen joukossa, samoin Voynichin käsikirjoitus. Molemmat päätyivät kirjastonhoitaja Petrus Beckxille.
Beckxin "henkilökohtainen" kirjasto siirrettiin Villa Mondragoneen, Frascatiin. Se on maaseudulla lähellä Rooman kaupunkia sijaitseva iso palatsi, jonka jesuiittajärjestö oli ostanut vuonna 1866, ja siellä sijaitsi jesuiittojen Collegio Ghisleri.
Collegio Romano lienee ollut vuonna 1912 rahapulassa, koska joutui myymään omaisuuttaan. Wilfrid Voynich hankki "poistomyynnistä" noin 30 käsikirjoitusta. Niiden joukossa oli käsikirjoitus, joka nykyään kantaa hänen mukaansa nimeä Voynichin käsikirjoitus. Voynichin kuoltua 1930 käsikirjoitus siirtyi hänen leskelleen Ethel Lilian Voynichille. Ethel Lilian Voynich kuoli 1960 ja jätti käsikirjoituksen hyvälle ystävälleen Anne Nillille. Nill myi 1961 kirjan antiikkikirjakauppias Hans P. Krausille. Koska Kraus ei löytänyt kirjalle ostajaa, hän lahjoitti käsikirjoituksen Yalen yliopistolle 1969.
[muokkaa] Kirjoittaja
Voynichin käsikirjoituksen kirjoittajasta ei ole varmaa tietoa, mutta siitä on useita teorioita.
[muokkaa] Roger Bacon
Marcin ystävän Raphael Mnishovskyn mukaan Marcin Kircherille vuonna 1665 lähettämässä saatekirjeessä sanotaan, että kirjan oli aikoinaan ostanut Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Rudolf II 600 dukaatin hintaan. Kirjeen mukaan Rudolf (tai ehkä Raphael Mnishovsky) uskoi, että kirjan kirjoittaja oli fransiskaanimunkki, renessanssitutkija Roger Bacon.
Vaikka Marci itse sanoi olevansa väitteestä ihmeissään, Voynich piti sitä hyvänä vaihtoehtona ja arveli, että Bacon oli todennäköisin kirjoittaja. Hänen kantansa vaikutti vahvasti kaikkeen käsikirjoituksen tutkimukseen ensimmäiset 80 vuotta. Voynichin käsikirjoitusta tutkivat tiedemiehet, jotka olivat perehtyneet Baconin muihin teoksiin, eivät kuitenkaan pitäneet mahdollisena, että Bacon olisi kirjoittanut käsikirjoituksen. Raphael Mnishovsky kuoli 1644, ja kirjan täytyy olla kirjoitettu ennen Rudolf II:n vallasta luopumista 1611, siis ainakin 55 vuotta ennen Marcin kirjettä.
[muokkaa] John Dee
Oletus, että Roger Bacon olisi kirjoittanut kirjan, sai Voynichin ajattelemaan, että käsikirjoituksen Rudolfille myynyt henkilö oli mahdollisesti Englannin kuningatar Elisabet I:n hovissa toiminut astrologi ja matemaatikko John Dee, jonka tiedetään omistaneen laajan kokoelman Baconin käsikirjoituksia, joten yksi niistä olisi ehkä ollut Voynichin käsikirjoitus. Dee ja hänen selvänäkijänsä Edward Kelley asuivat joitakin vuosia Böömissä yrittäen myydä palveluksiaan keisarille. Dee piti kuitenkin tarkkaa päiväkirjaa, mutta niissä ei ole mainintaa kaupasta, joten se näyttää epätodennäköiseltä. Jos siis Bacon ei kirjoittanut käsikirjoitusta, yhteyttä Deehen ei silloin ole. Toisaalta Dee on voinut itse kirjoittaa käsikirjoituksen ja väittää, että se on ollut alkujaan Baconin tekemä, ajatellen voivansa myydä sen aikanaan.
[muokkaa] Edward Kelley
Edward Kelley oli Deen mukana Prahassa. Hän oli alkemisti ja väitti osaavansa muuttaa kuparia kullaksi jollakin salaisella tomulla, jota hän oli kaivanut piispan haudasta Walesista. Deen selvänäkijänä hän väitti voivansa puhua enkeleiden kanssa kristallipallon avulla, ja hän sanoi käyneensä niiden kanssa pitkiä keskusteluja, minkä Dee velvollisuudentuntoisesti kirjasi ylös. Hän antoi enkelien kielelle nimen hanok Metusalahin isän Hanokin mukaan. Raamatun kertomuksen mukaan enkelit olivat vieneet hänet taivaaseen, ja myöhemmin hän oli kirjoittanut kirjaan siitä, mitä oli siellä nähnyt. On esitetty, että samalla tavalla kuin Kelley keksi hanokin kielen huijatakseen Deetä, hän teki käsikirjoituksen petkuttaakseen keisaria (joka jo ennestäänkin maksoi Kelleylle hänen alkemian asiantuntemuksestaan). Jos siis Roger Bacon ei kirjoittanutkaan käsikirjoitusta, Kelleyn yhteys käsikirjoitukseen on yhtä olematon kuin Deen.
[muokkaa] Wilfrid Voynich
Käsikirjoituksen alkujaan löytänyttä Wilfrid Voynichia on usein arveltu sen kirjoittajaksi. Vanhojen kirjojen kauppiaana hänellä oli tarpeeksi tietoa ja syitä sen kirjoittamiseen, sillä salaperäisestä ja "kadonneesta" kirjasta voitaisiin maksaa huomattavia summia. Kirjan iän määritys ja Kircherin kirje ovat kuitenkin sulkeneet pois sen vaihtoehdon.
[muokkaa] Jacobus Sinapius
Voynichin ennen vuotta 1921 käsikirjoituksen ensimmäisestä sivusta ottamassa fotostatkopiossa näkyi hämärästi kirjaimia, jotka vaikuttivat siltä kuin tekstiä oli pyyhitty pois. Pyyhityssä kohdassa näkyi vielä kirjoitettuna nimi "Jacobj `a Tepenece". Se saattoi viitata Tepenecin Jakub Horcickyyn joka tunnetaan paremmin latinankielisellä nimellä Jacobus Sinapius. Hän oli lääkintään perehtynyt mies ja Rudolf II:n henkilökohtainen lääkäri ja tämän kasvitieteellisen puutarhan johtaja. Monet, muun muassa Voynich, ovat "allekirjoituksesta" arvelleet Sinapiuksen omistaneen käsikirjoituksen ennen Bareschia, joka oli sen ensimmäinen tunnettu omistaja, ja pitävät sitä vahvistuksena Raphael Mnishovskyn tarinalle. On myös esitetty arveluja, että kirjoittaja olisi ollut Jacobus.
Käsikirjoituksen "allekirjoitus" ei kuitenkaan vastaa Jacobuksen allekirjoitusta Jan Hurichin hiljattain löytämässä dokumentissa. Sivun 'f1r' kirjoitus saattaakin olla jonkun myöhemmän omistajan tai kirjastonhoitajan lisäämää ja siten vain "allekirjoituksen" kirjoittajan arvelu kirjan tekijästä. Lisäksi Voynichin allekirjoituksen esiin saamiseksi käyttämät kemikaalit ovat muuttaneet pergamentin pintaa; onkin arveltu että Voynich olisi itse lisännyt allekirjoituksen tueksi teorialle, että kirjan kirjoittaja olisi Robert Bacon.
[muokkaa] Jan Marci
Jan Marek Marci tapasi Kircherin viedessään Prahan Kaarlen yliopiston lähetystöä Roomaan 1638, ja seuraavat 27 vuotta he kävivät aktiivista kirjeenvaihtoa tieteellisistä aiheista. Marcin matka oli osa Prahan yliopiston yrityksiä pysyä riippumattomana jesuiittojen vaikutusvallasta. Jesuiitat olivat järjestäneet kaupunkiin oman yliopistonsa, Klementinumin opiston. Näistä toimista huolimatta yliopistot yhdistyivät 1654 ja joutuivat molemmat jesuiittojen valtaan. On spekuloitu sillä, että yhdistymisen aikana Marci olisi vihoissaan jesuiittojen kasvavalle poliittiselle vallalle sepittänyt Bareschin kirjeet ja myöhemmin Voynichin käsikirjoituksen tarkoituksenaan tahrata jesuiittojen "sankarin" Kircherin maine.
Marcin persoonaa ja tietämystä on pidetty riittävän tasokkaina käsikirjoituksen kirjoittamiseen, ja Kircher, "Tohtori Kaikkitietäväinen", joka nykyisin tunnetaan paremmin lukuisista virheistään kuin ansioistaan, oli helppo ja hyvä kohde. Tosin Bareschin kirje muistuttaa jonkin verran huijausta, jonka Andreas Müller teki Kircherille. Müller sepitti käsikirjoituksen ja lähetti sen Kircherille väittäen, että se oli hankittu Egyptistä. Hän pyysi Kircheriltä käännöstä, ja Kircher laati sen.
On huomionarvoista, että ainoat todisteet Georg Bareschin olemassaolosta ovat kolme Kircherille lähetettyä kirjettä, yksi Bareschin kirje ja kaksi Marcin kirjettä. Omituista on myös, että kirjeenvaihto Marcin ja Kircherin välillä päättyi 1665, samaan aikaan kun Voynichin käsikirjoitusta koskeva saatekirje lähetettiin. Vaikka Marcilla oli salaista kaunaa jesuiittoja kohtaan, hartaana katolisena hän silti oli opiskellut jesuiitaksi, ja hänet hyväksyttiin jesuiittajärjestön kunniajäseneksi vähän ennen kuolemaansa 1667.
[muokkaa] Raphael Mnihovsky
Marcin ystävä Raphael Mnihovsky, jonka kirjeestä teoria Baconista kirjoittajana sai alkunsa, oli kirjoitusten asiantuntija. Hän oli aikoinaan nähtävästi keksinyt salakirjoituksen, jota piti mahdottomana tulkita, jollei tiennyt sen avainta. Siitä syntyi teoria, että hän kirjoitti Voynichin käsikirjoituksen omalla salakirjoituksellaan ja testasi sen toimivuutta käyttäen Bareschia "koekaniinina". Kun Kircheri oli julkaissut kirjan koptin kielestä, Mnihovsky ajatteli (teorian mukaan), että Bareschi olisi parempi testauskohde ja ehdotti Bareschille, että tämä pyytäisi apua jesuiitalta. Sitten Mnihovsky olisi keksinyt Robert Bacon -teorian innostaakseen Bareschia. Teorialle ei kuitenkaan ole pitäviä todisteita.
[muokkaa] Anthony Ascham
Syöpätutkija ja harrastelijapohjainen koodinmurtaja tohtori Leonell Strong yritti ratkaista Voynichin käsikirjoitusta. Strongin mukaan selitys käsikirjoituksen kirjaimiin oli "omalaatuinen järjestelmä, jossa oli käytetty useita kirjaimistoja". Strongin mukaan käsikirjoituksen tekstistä kävisi ilmi, että sen olisi 1500-luvulla kirjoittanut englantilainen Anthony Ascham. Samainen Ascham on kirjoittanut myös vuonna 1550 ilmestyneen kirjan A Little Herbal ('Pieni kasvioppi'). Vaikka Voynichin käsikirjoituksessa on kuvituksesta päätellen kappaleita, jotka käsittelevät kasveja, teoriaa on vastustettu, sillä ei tiedetä, mistä Ascham olisi saanut tietoonsa erilaisia kirjaimistoja ja riittävästi tietoa salakirjoituksesta.
[muokkaa] Useita tekijöitä
1970-luvulla Voynichin käsikirjoituksen parissa työskennellyt Yhdysvaltain laivaston koodinmurtaja Prescott Currier havaitsi, että "kasvikappale" olisi kirjoitettu kahdessa erässä. Currierin mukaan tekstin käsialassa on selvää vaihtelua. Hän oli sitä mieltä, että Voynichin käsikirjoitus oli kahden tai useamman tekijän kirjoittama. Eri kirjoittajat olisivat olleet eri alojen tuntijoita ja eri ajoilta mutta käyttäneet samaa kirjaimistoa. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tämän teorian. Kirjaa tutkinut käsiala-asiantuntija piti sitä yhden ja saman kirjoittajan kirjoittamana. Lisäksi eri lukuja tutkittaessa käsialassa on havaittu asteittaista muuttumista. Niinpä Currierin havainnot saattavat johtua yksinkertaisesti siitä, että teksti on kirjoitettu kahdessa vaiheessa, joiden välillä on kulunut pitkä aika.
[muokkaa] Kirjan tarkoitus
Kirjan kirjoittajan lisäksi tuntematon on myös kirjan sisältö ja tarkoitus. Kirjan alkuperästä ja sisällöstä on erilaisia arvailuja. Kirjaa on arveltu muun muassa kasvitieteelliseksi tutkielmaksi, lääketieteelliseksi teokseksi ja alkemistiseksi teokseksi. Se saattaa olla myös pelkkä hyödynsaamismielessä tehty huijaus, joskin tutkijoita ja tiedemaailmaa on askarruttanut kysymys, miksi joku, jolla olisi käytössään aivan uudenlainen kieli tai toistaiseksi ratkaisematon salakirjoituskoodi ja tuntematon aakkosto, näkee mitään järkeä keksiä ja kirjoittaa kolmatta sataa sivua pelkkää hölynpölyä.lähde?
[muokkaa] Kasvio
Kirjan ensimmäinen luku sisältää kuvituksesta päätellen kasvitiedettä, mutta kuvien kasveja ei yleensä ole tunnistettu vertailtaessa niitä nykyisin tunnettuihin kasveihin tai käsikirjoituksen aikaisiin tyyliteltyihin kuviin kasveista. Vain muutamat kasvit on jokseenkin varmasti tunnistettu. Ne luvun kuvat, jotka muistuttavat lääkeluvun kuvia, ovat ikään kuin puhtaaksi piirrettyjä lääkeluvun kuvia, paitsi että luvun kuvissa epäselvät kohdat on täytetty itse keksityn oloisilla kuvilla. Näyttääkin siltä, että monet kasvit ovat yhdistelmiä eri kasvien osista: varsi yhdestä, lehdet toisesta ja kukat kolmannesta.
[muokkaa] Auringonkukat
Robert S. Brumbaugh uskoi, että yksi kuvista esitti Amerikan mantereen auringonkukkaa, ja jos asia on näin, se helpottaa käsikirjoituksen iän arviointia ja avaa mielenkiintoisia vaihtoehtoja sen alkuperästä. Auringonkukka nimittäin kasvaa luonnostaan vain Amerikassa ja Kolumbus löysi Amerikan vuonna 1492 - Eurooppaan hän palasi 1493. Mikäli kuva siis esittää auringonkukkaa, kirja ei voi olla vuotta 1493 vanhempi. Kuvan kasvin yhdennäköisyys auringonkukkaan on melko vähäinen; kasvi voi olla yhdistelmä useista eri kasveista; lisäksi kuvien koko ja mittasuhteet verrattuna todelliseen vastineeseen eivät ole tiedossa. Niinpä kuva voi esittää mitä vain auringonkukan sukulaiskasvia, joita taas elää useita myös "vanhalla mantereella".
[muokkaa] Alkemia
Altaat ja putket biologisessa kappaleessa saattavat viitata alkemiaan, mikä sopisi kuvaan siinäkin tapauksessa, että kirja sisältäisi lääketieteellisten yhdisteiden valmistamisohjeita. Aikakauden alkemiakirjoille tyypillistä oli kuitenkin yhteinen kuvakieli, jossa materiaaleja ja kemiallisia prosesseja edustivat tietyt kuvat ja alkemialliset merkit (esimerkiksi ympyrä josta lähtee nuoli yläviistoon tarkoittaa rautaa), eikä yhtäkään tällaista merkkiä voida varmuudella tunnistaa Voynichin käsikirjoituksesta.
[muokkaa] Alkemistinen kasvio
Muinaisten kasvioiden asiantuntija Sergio Toresella on esittänyt, että Voynichin käsikirjoitus on saattanut olla alkemistinen kasvio, jolla ei ole mitään tekemistä varsinaisen alkemian kanssa, vaan se olisi väärennetty kasvio, jota "huijarilääkäri" saattoi pitää mukanaan vain tehdäkseen vaikutuksen asiakkaisiinsa. Tuohon aikaan Pohjois-Italiassa ilmeisesti valmistettiin noita kirjoja "pienteollisuuden" mitassa. Kirjat kuitenkin poikkesivat Voynichin käsikirjoituksesta paitsi tyyliltään ja ulkoasultaan, myös siksi että ne oli kirjoitettu selkokielellä.
[muokkaa] Astrologinen kasvio
Astrologialla oli usein suuri merkitys kasvien keräämisessä, suoneniskennässä ja muissa lääketieteellisissä menetelmissä käsikirjoituksen oletettuna kirjoitusajankohtana (katso esimerkiksi Nicholas Culpeperin kirjoja). Vaikka Voynichin käsikirjoituksessa on selvästi tunnistettavia eläinradan merkkejä ja kaavio, joka mahdollisesti kuvaa paljain silmin näkyviä planeettoja (siis jo käsikirjoituksen kirjoittamisen aikana tunnettuja), kuvia tai tekstiä ei ole kyetty tulkitsemaan tunnettujen astrologisten perinteiden mukaan, ei eurooppalaisten eikä muiden.
[muokkaa] Mikroskooppi ja kaukoputki
"Astronomialuvun" pyöreä kehä esittää epäsäännöllistä hahmoa, jolla on neljä käyrää haaraa, ja jonka jotkut ovat tulkinneet kuvaksi galaksista. Tällainen kuva voidaan saada vain kaukoputken avulla. Toiset piirrokset taas on tulkittu mikroskoopilla nähdyiksi soluiksi, mikä viittaisi siihen että käsikirjoituksen kirjoittamisajankohta olisi sittenkin uuden ajan alussa eikä keskiajalla. Pyöreän kehän yhdennäköisyys galakseihin on kuitenkin kyseenalainen; "galaksin" keskimmäinen osa näyttää tarkemmin tutkittaessa pikemminkin vesialtaalta. Lisäksi jotkut kuvat muistuttavat myös merisiilejä.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Voynich.net: Laaja sivusto käsikirjoituksesta (englanniksi)
- Helsingin Sanomien artikkeli: Outo teksti uhmaa tulkitsijoita (Tiede & ympäristö - HS 27. toukokuuta 2000)
