Alkemia
Wikipedia
Alkemia on muinainen, alkemistien harjoittama oppi, jonka tarkoituksena oli valmistaa kultaa vähemmän jaloista metalleista tai saada aikaan ns. viisasten kivi, jolla voitiin saavuttaa ikuinen elämä. Myös kiinalaiset alkemistit uskoivat alkemistien luomien eliksiirien voivan tuottaa kuolemattomuuden. Myöhemmän eurooppalaisen alkemian edustajat käsittivät alkemistiset prosessit myös vertauskuvallisiksi kertomuksiksi henkisestä kehittymisestä. Alkemiaan kuului aineksia silloisista kemiasta, fysiikasta, taiteesta, metallurgiasta, lääketieteestä, astrologiasta, mystiikasta ja uskonnosta.
Sana "alkemia" tulee arabian sanasta al-kimiya tai al-khimiya (الكيمياء tai الخيمياء), joka taas on peräisin kreikan sanasta khumeia (χυμεία), sulattaa yhteen, valaa tai metalliseos.
[muokkaa] Alkemian historia
Alkemian alkuhetket sijoittuvat hellenistiseen Aleksandriaan noin vuoteen 100 jaa., jolloin egyptiläinen metallurgia ja kreikkalainen filosofia kohtasivat, ja Kiinaan toiselle vuosisadalle eaa. Aleksandrian uusplatonistit keräsivät vanhoja egyptiläisiä käsikirjoituksia, ja uskoivat näiden oleva peräisin egyptiläiseltä Thosis-jumalalta, joka samaistettiin erityisesti Egyptissä kreikkalaiseen Hermekseen. Tämän tuloksena syntyi synkretistinen Hermes Trismegistos-jumaluus, jota varsinkin keskiajan jälkeen pidetiin tarumaisena oppineena ja alkemistien oppi-isänä. Hermeksen nimestä juontaa myös käsite 'hermeettiset (kaasunpitävä) tekstit'.
Aleksandrialainen alkemia kukoisti 300-luvulle asti. Tämän jälkeen alkemia kukoisti islamilaisessa maailmassa ja Euroopassa 1100–1600-luvuilla tieteelliseen vallankumoukseen asti.
Merkittävimpiä alkemisteja ovat olleet Bolos (1. vuosisadalla jaa.), Zosimos (2. vuosisadalla jaa.), Jabir ibn Hayyani (8. vuosisadalla jaa.), Rhases (tai al-Razi, 864–925) ja Paracelsus (1493–1541). Myös fyysikkona tunnettu Isaac Newton harjoitti ja tunsi alkemiaa kattavasti. Samoin Newtonin kanssa väitellyt filosofi ja yleistiedemies Leibniz uhrasi paljon aikaa alkemialle. Empiirisen tieteen ohjelmaa julistanut Francis Bacon piti puolestaan alkemisteja "sokeina empiristeinä", joilta puuttuu systemaattinen metodi.
Vuonna 1783 Lontoon kuninkaallinen tiedeakatemia kutsui jäsenensä James Pricen esittelemään, miten hän oli onnistunut muuttamaan elohopean kullaksi. Hän kumminkin epäonnistui yrittäessään toistaa kokeensa, jonka hän väitti aiemmin onnistuneen. Kokeen jälkeen hän joi kolmen virkaveljen nähden sinihappoa ja kuoli.
[muokkaa] Alkemia tieteenä
Alkemiaa on totuttu pitämään taikauskona ja epätieteellisenä toimintana nykyisen kemian vastakohtana. Alkemian monet perusväitteet ovatkin nykytiedon vastaisia ja alkemistien tavoite luoda kultaa kemiallisin keinoin ei voinut onnistua. Nykyiset alkuaineet löydettiin kuitenkin vasta 1700- ja 1800-lukujen taitteessa.
Alkemia muistutti nykyistä kemiaa siinä, että se pyrki tavoitteeseensa myös kokeellisin keinoin. Alkemistit eivät kuitenkaan kokeiden epäonnistuessa juurikaan arvostelleet omia teorioitaan (esimerkiksi neljästä alkuaineesta) vaan syyttivät koelaitteistoaan. Alkemistien pyrkimykset olivat myös välttämättömiä nykyaikaisen kemian synnylle, sillä alkemistit kehittivät monia kemian kehitykselle välttämättömiä välineitä ja valmistivat uusia yhdisteitä.
[muokkaa] Katso myös
