Biopolttoaine
Wikipedia
Biopolttoaine on biomassasta eli eloperäisestä aineesta valmistettu polttoaine. Biopolttoaineesta saatavaa energiaa kutsutaan bioenergiaksi. Biopolttoaineiden valmistukseen kasvatetaan erityisesti maissia, soijaa, Euroopassa pellavaa ja rapsia, Brasiliassa sokeriruokoa ja Kaakkois-Aasiassa palmuöljyä.
Biopolttoaineet ovat uusiutuvia energianlähteitä, ja sitovat syntyessään ilmakehästä sen hiilidioksidimäärän, jonka ne vapauttavat poltettaessa. Siksi niiden sanotaan olevan ympäristölle edullisempia energianlähteitä kuin fossiiliset polttoaineet. Biopolttoaineiden tuotanto ja kerääminen kuluttavat kuitenkin energiaa, ja siksi niiden tuottaminen viljelemällä tuottaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin fossiilisten polttoaineiden käyttäminen.[1] Biopolttoaineiden viljelyä on kritisoitu myös taloudellisista syistä: tuotanto on Suomessa kannattavaa vain massiivisilla valtion tukiaisilla. Esimerkiksi ruokohelven kannattavuus bioetanolituotannossa perustuu 700–800 euron hehtaaritukeen.[2] Viljelyalan käyttö biopolttoaineen viljelyyn kuluttaa viljelyalaa ja nostaa ruoan hintaa. Tämä vaikuttaa etenkin kehitysmaiden köyhien asemaan. Meksikossa ilmiö on saanut nimen etanoli-inflaatio ("etanoinflación")[3].
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Biopolttoaineet sähköntuotannossa
Suomen hallituksen näkemys on, että lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä Suomen kannalta tärkein uusiutuva energianlähde on puuperäiset polttoaineet (KTM, 2001). Suomen laajat metsät ja niitä hyödyntävä, varsin paljon energiaa tarvitseva metsäteollisuus tekevät puupolttoaineen hyödyntämisen luontevaksi Suomen kaltaiselle maalle. Toisaalta metsäluonnonvaran runsaus, toisaalta mahdollisuus hyödyntää paikan päällä metsäteollisuuden sivutuotteita ja jätteitä energiantuotannossa antavat Suomelle luonnollisen edun, jolle hyvin pitkälti perustuu bioenergian käytön kasvu maassamme.
Hallitus suunnittelee biopolttoaineiden käytön lisäyksen jakautuvan 50 % teollisuuden puuperäisiin polttoaineisiin, 30 % metsäpolttoaineisiin sekä 20 % lajitelluista jätteistä valmistettaviin kierrätyspolttoaineisiin. Vuoteen 2010 mennessä lisäys saavutettaisiin kasvattamalla teollisuuden bioenergian käyttöä 40 %, bioenergian pienkäyttöä 45 % sekä nelinkertaistamalla bioenergian hyödyntämisen kaukolämmityksessä (KTM, 2001).
Suomen metsäteollisuudessa käytetään jo hyvin laajalti hyväksi tuotantoketjuun luontevasti liittyvä potentiaali energiantuotannolle. Tämä rajoittaa mahdollisuuksia huomattavasti kasvattaa tähänastisen kaltaista tuotantoa. Eräänlaisen katon puupohjaiselle bioenergialle asettaa metsien vuotuinen uusiutuminen; alemman katon muodostaa puun hyötykäytöstä yli jäävien polttokelpoisten tähteiden määrä.
Metsän hyödyntäminen yksinomaan energiakäytössä, varsinkin jos joudutaan käyttämään talouspuuksikin kelpaavaa puutavaraa, ei välttämättä ole taloudellisesti edullista. Esimerkiksi kaukolämmityskäytössä puuta saatetaan joutua myös korjaamaan laajalta alueelta, joten toiminnan kokonaisenergiataseen tarkastelu etenkin kuljetuksen huomioiden on tarpeen.
Suomessa puunenergiakäyttö on ollut monella tavoin edullista: teollisuus on onnistunut vähentämään jätekuormaa, kun aiemmin jätteeksi menneet aineet hyödynnetään polttoaineena, tarve käyttää fossiilisia polttoaineita on pienentynyt ja energiantuotannon kotimaisuusaste on kasvanut. Samalla maan metsät uusiutuvat nopeammin kuin niitä kaadetaan. Samankaltainen energiantuotantotapa soveltuu malliksi muille metsäisille maille, varsinkin jos niissä on merkittävää metsäteollisuutta. Tällaisia maita voisivat olla esimerkiksi Venäjä ja Kanada.
[muokkaa] Biopolttoaineet liikenteessä
[muokkaa] Bioetanoli
Bioetanolilla voidaan korvata bensiini. Sitä saadaan esimerkiksi sokerijuurikkaasta, viljasta, selluloosasta tai jätteiden biologisesti hajoavista osista. Myös turpeesta voidaan valmistaa etanolia. EU ei kuitenkaan hyväksy turvetta varsinaisesti biopolttoaineeksi sillä sitä ei luokitella uusiutuvaksi luonnonvaraksi, vaikka turve uusiutuukin hitaasti. Pelkästään turpeen uusiutuvalla osalla pystyttäisiin joidenkin laskelmien mukaan kattamaan n. 50% suomen liikenteen polttoaineen tarpeesta.
[muokkaa] Biodiesel
Biodiesel on vaihtoehto dieselöljylle. Laadultaan dieselöljyä vastaavaa metyyliesteriä saadaan öljykasveista kuten rypsistä. Biodieseliä voidaan valmistaa myös käytetystä uppopaistorasvasta ja eläinöljystä. Biodieseliä voidaan käyttää sellaisenaan normaalin dieselin sijasta autossa. Yhdestä hehtaarista rypsiä saadaan 500 litraa biodieseliä vuodessa ja yhdestä ohrahehtaarista saadaan 1000 litraa biodieseliä vuodessa.
[muokkaa] Biokaasu
Biokaasulla korvataan maakaasu. Sitä tuotetaan vesilaitosten ja kaatopaikkojen kaasuista, maatalouden biojätteistä, biomassasta tai puusta (puukaasu).
[muokkaa] Biometanoli
Biomassasta valmistettava metanoli.
[muokkaa] Biodimetyylieetteri
Biomassasta valmistettava dimetyylieetteri.
[muokkaa] Bio-ETBE
Bio-ETBE (etyyli-tert-butyylieetteri) on bioetanolin pohjalta valmistettu ETBE, jonka tilavuusprosenttiosuus on 47.
[muokkaa] Bio-MTBE
Biometanolin pohjalta tuotettu polttoaine (metyyli-tert-butyylieetteri). Bio-MTBE:n tilavuusprosenttiosuus on 36 %.
[muokkaa] Synteettiset biopolttoaineet
Biomassasta valmistetut synteettiset hiilivedyt tai synteettiset hiilivetyseokset.
[muokkaa] Biovety
Biomassasta tai jätteiden biologisesti hajoavista osista valmistettu vety.
[muokkaa] Puhdas kasviöljy
Kasviöljy on öljykasveista puristamalla, uuttamalla tai vastaavalla tavalla tuotettu öljy, joka voi olla jalostamatonta tai jalostettua. Se ei kuitenkaan ole kemiallisesti muunneltua, sillä edellytyksellä, että se soveltuu moottorin tyyppiin ja täyttää päästöjä koskevat vaatimukset. Tätä polttoainetta voidaan käyttää pienellä osuudella dieselmoottoreissa, suurempi osuus vaatii polttoainejärjestelmän muunnoksen.
[muokkaa] Liikenteen biopolttoaineet Suomessa
-
Pääartikkeli: Liikenteen biopolttoaineet Suomessa
Vaikka Suomi on bioenergian käytössä EU:n johtavia maita, liikenteen biopolttoaineissa Suomi on EU:n häntäpäässä. Vain 0,01 % polttonesteistä on biopolttoaineita. Paljon biopolttoaineita käytetään Saksassa ja Yhdysvalloissa. Ruotsissa on monin paikoin saatavilla E85:tä eli polttoainetta, jossa on 85 % etanolia ja 15 % bensiiniä.
[muokkaa] EU-direktiivi biopolttoaineista
EU-direktiivi 2003/30/EY liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä julkaistiin toukokuussa 2003. Direktiivissä tavoitellaan energiaomavaraisuuden kasvattamista, öljyriippuvuuden ja hiilidioksidipäästöjen alentamista sekä maatalouden kehittämistä ja työpaikkojen säilyttämistä. Direktiivin mukaan vuoden 2005 loppuun mennessä bio- ja uusiutuvien polttoaineiden vähimmäisosuus liikennekäyttöön tarkoitetussa bensiinissä ja dieselöljyssä tulee olla jäsenmaissa 2 % ja vuoden 2010 lopussa 5,75 %. Komissio painottaa, että "Energiahuoltostrategia Euroopalle"-kirjan tavoite on, että 20 % tieliikenteen polttoaineista olisi korvattava vaihtoehtoisilla polttoaineilla vuoteen 2020 mennessä. Komissio kertoo, että tarjolla on lähinnä kolme vaihtoehtoista polttoainetyyppiä – biopolttoaineet, maakaasu ja vety –, joista jokaisen osuus olisi vähintään 5 %.
[muokkaa] Lähteet
- Kauppa- ja teollisuusministeriö (KTM): Kasvihuonekaasujen vähentämistarpeet ja mahdollisuudet Suomessa, Helsinki, 2001
- ↑ http://www.vtt.fi/uutta/2006/20061125.jsp
- ↑ [1]
- ↑ Nace en México la "etanoinflación" El Pais. Luettu 24.01.2007.
