Fossiilinen polttoaine
Wikipedia
Fossiiliset polttoaineet ovat polttoaineita, jotka ovat syntyneet muinaisten eliöiden fossiloituessa. Tärkeimmät fossiiliset polttoaineet ovat öljy, kivihiili, maakaasu ja turve (EU, IPCC). Fossiiliset polttoaineet ovat uusiutumattomia luonnonvaroja, tai hyvin hitaasti uusiutuvia, kuten noin 10 000 vuoden ajanjaksolla uusiutuva turve. Fossiilisten polttoaineiden kemiallinen energia on alun perin maapallon alkuaikojen kasvillisuuden keräämää aurinkoenergiaa. Energiantuotanto fossiilisilla polttoaineilla perustuu raaka-aineen polttamiseen, jolloin vapautuu lämpöä. Öljyhuippu ja myöhemmin tuleva maakaasuhuippu sekä vaatimukset vähentää mittavia kasvihuonepäästöjä uhkaavat fossiilisten polttoaineiden tuotantoa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Käyttö
Fossiiliset polttoaineet ovat teollisuusmaiden merkittävin energianlähde. Alla oleva kaavio havainnollistaa fossiilisten polttoaineiden merkitystä suhteessa muihin energianlähteisiin eräissä teollisuusmaissa. Tanska ja Saksa ovat tyypillisempiä teollisuusmaita kuin Suomi ja Ruotsi siinä suhteessa, että Suomessa ja Ruotsissa ydinvoiman, vesivoiman ja biopolttoaineiden käyttö on tavallista merkittävämpiä.
[muokkaa] Päästöt
Poltettaessa syntyy polttoaineesta riippuen erilaisia savukaasuja joista yleisin on hiilidioksidi, joka on kasvihuonekaasu. Palaessa vapautuu myös rikkidioksidia, typenoksideja ja lukuisia pienhiukkasia. Rikin ja typen oksidit aiheuttavat vesissä ja maaperässä happamoitumista. Maakaasulla hiilidioksidipäästöt ovat noin kolmanneksen muita fossiilisia polttoaineita matalammat.
Hiilidioksidin poistaminen savukaasuista on mahdollista, joskaan ei hiilidioksidin loppusijoittamisen hankaluuden takia kovinkaan yleistä. Rikin ja typen oksidit pystytään poistamaan erilaisin puhdistusmenetelmin ja polttoprosessia hienosäätämällä. Sähkösuodattimilla voidaan savukaasuista poistaa lähes kaikki pienhiukkaset.
[muokkaa] Lähteet
- Euroopan Unionin ilmastostrategia 2000 (englanniksi)
