Carmina Burana (Orff)
Wikipedia
Carmina Burana on näyttämökantaatti, jonka Carl Orff sävelsi vuosina 1935 – 1936. Tämän musiikkiteoksen täydellinen latinankielinen nimi on: Carmina Burana: Cantiones profanae cantoribus et choris cantandae comitantibus instrumentis atque imaginibus magicis eli Beuernin lauluja: maallisia lauluja laulajille ja kuoroille laulettavaksi instrumenttien ja maagisten kuvien kanssa.
Carmina Burana on osa Trionfia, musiikillista triptyykkiä, joka sisältää myös osat Catulli carmina ja Trionfo di Afrodite. Carmina Buranan kuuluisin kohtaus on kuoron laulama O Fortuna, joka sekä aloittaa että lopettaa teoksen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Teksti
Carl Orffin teos perustuu 24 runoon, jotka ovat keskiaikaisesta Carmina Buranaksi kutsusta kokoelmasta, joka tarkoittaa "Beuernin lauluja". Kokoelma on peräisin Benediktbeurenin luostarista, josta runoteoksen alkuperäiset käsikirjoitukset löydettiin.
Orff kohtasi ensimmäisen kerran nämä tekstit John Addington Symondin vuonna 1884 julkaisemassa Wine. Women, and Song –teoksessa, joka oli 46 runon käännös englanniksi. Michel Hofmann, nuori lainopiskelija sekä latinan ja vanhan kreikan intohimoinen harrastaja, avusti Orffia 24 runon valitsemisessa ja järjestämisessä jotta teokset muodostaisivat yhtenäisen libreton.
Libretto on kirjoitettu osin latinaksi ja osin keskiyläsaksan kielellä. Se käsittelee maallisia aiheita, jotka olivat tavanomaisia niin 1200-luvulla kuin nykyäänkin: varallisuuden ja omaisuuden ailahtelevaisuutta, elämän katoavuutta, riemua kevään paluusta sekä juomisen, ylensyömisen, pelaamisen ja ylellisyyden iloja.
[muokkaa] Soitinnus
[muokkaa] Lauluäänet
- sopraano-, tenori- ja baritoni-solistit
- lyhyet soolo-osat on lisäksi kahdella tenorilla, baritonilla ja 2 bassolla
- suuri sekakuoro
- kamarikuoro
- lapsikuoro
[muokkaa] Soittimet
- Puupuhaltimet
- 3 huilua (2 piccolohuilua)
- 3 oboeta (1 englannintorvi)
- 3 klarinettia
- 2 fagottia ja kontrafagotti
- Vaskipuhaltimet
- 4 käyrätorvea
- 3 trumpettia
- 3 pasuunaa
- 1 tuuba
- Lyömäsoittimet: patarummut, kellopeli, ksylofoni, kastanjetit, räikkä, pienet kellot, triangeli, lautasia, tam-tam, tamburiini, pikkurumpu, isorumpu, celesta
- 2 pianoa
- Jouset
[muokkaa] Rakenne
Carmina Burana on rakenteellisesti jaettu viiteen keskeiseen osaan, jotka puolestaan ovat jaettu eri kappaleisiin. Kaikkiaan kantaatti koostuu 25 musiikkikappaleesta, joista ensimmäinen ja viimeinen ovat samat. Orff merkitsi ”attaccan” jokaisen kappaleen välille.
- Fortuna Imperatrix Mundi (Fortuna, Maailman valtiatar)
- Primo vere (Kevät) – sisältää myös kohtauksen “Uf dem Anger” (Niityllä)
- In Taberna (Tavernassa, juomalauluja ja satiirisia lauluja)
- Cours d'amours (eroottia lauluja)
- Blanziflor et Helena (Blanziflor ja Helena)
Pääosa musiikin rakenteesta perustuu ajatukselle onnenpyörän pyörimisestä. Tästä onnenpyörästä on kuva käsikirjoituksen ensimmäisellä sivulla (sama kuin on tämän artikkelin alussa) ja neljä lausetta on sijoitettu sen ympärille.
- Regno. (hallitsen)
- Regnavi, (hallitsin)
- Tum fine regno, (hallitusaikana on päättynyt)
- Regnabo , (tulen hallitsemaan)
Jokaisen osion sisällä, joskus jopa musiikkikappaleen sisällä, onnenpyörä pyörähtää; ilo muuttuu katkeruudeksi ja toivo muuttuu suruksi. O Fortuna, ensimmäinen Schmellerin toimittaman julkaisun runo, täydentää tätä ympyrää ja se muodostaan kantaatin ensimmäisen ja viimeisen musiikkikappaleen, eli aloittaa ja lopettaa liikkeen, mutta liike voi jatkua aina vain uudestaan.
[muokkaa] Carmina Buranan runot
- O Fortuna
- Fortune plango vulnera
- Veris leta facies
- Omnia Sol temperat
- Ecce gratum
- Tanz
- Floret silva
- Chramer, gip die varwe mir
- Reie
- Were diu werlt alle min
- Estuans interius
- Olim lacus colueram
- Ego sum abbas
- In taberna quando sumus
- Amor volat undique
- Dies, nox et omnia
- Stetit puella
- Circa mea pectora
- Si puer cum puellula
- Veni, veni, venias
- In trutina
- Tempus est iocundum
- Dulcissime
- Ave formosissima
- O Fortuna
[muokkaa] Musiikillinen analyysi
Carl Orffin musiikki edustaa halua helposti lähestyttävään ja suoraan kommunikoivaa tyyliä. Carmina Burana ei sisällä klassisessa mielessä juurikaan musiikillista kehittelyä ja sen polyfonia on yleensä yksinkertainen. Orff välttää harmonian ja rytmin monimutkaisuutta ja se ei miellyttänyt esteettisesti useimpia aikakauden muusikoita. Kuitenkin, aikalaiset, jotka käyttivät hänen sevellystään, pitivät hänen musiikkiaan tekniseltä kompositioltaan monimutkaisena ja vaikeasti lähestyttävänä. Orff oli näin erinomaisen rohkea.
Musiikillisesti Orffin esikuvina olivat myöhäisrenessanssin ja varhaisen barokin säveltäjät kuten William Byrd ja Claudio Monteverdi. Päinvastoin kun yleisesti luullaan, niin Orff ei perustanut Carmina Buranan sävellystyötä aiemmilla melodioilla, sillä sellaisia ei Codex Bauern sisällä. Hänen loistava orkestrointinsa osoittaa kunnioitusta, jotka hän osoitti Igor Stravinskia kohtaan. Orffille kuten Stravinskillekin rytmi on musiikin keskeisin elementti.
[muokkaa] Näyttämöversio
Carl Orff kehitteli draamallisen konseptin, jota hän kutsui nimellä ”Theatrum Mundi” ja jonka mukaan musiikki, liike ja sanat ovat erottamaton kokonaisuus. Babcock kirjoittikin: ”Orffin taiteellinen kaava rajoittaa musiikkia niin, että jokaista sävelmää tulee seurata tapahtuman näyttämöllä. Juuri tämän tähden Carmina Buranan nykyiset toteutukset eivät vastaa Orffin itsensä tarkoituksia”.
Huolimatta siitä tosiseikasta, että Carmina Burana on alkujaan ollut draamateos, johon sisältyi myös tanssia, lavasteet ja muita näyttämöllisiä elementtejä, niin teosta pääsääntöisesti esitetään nykyisin konserttisaleissa niihin soveltuvana kantaattiversiona. Kuitenkin joissain esityksissä pyritään toteuttamaan alkuperäistä näyttämöllistä kokonaisuutta, mutta nämä esitykset ovat hyvin harvinaisia.
[muokkaa] Vastaanotto
Frankfurtin ooppera esitti ensimmäisenä Carmina Buranan 8. kesäkuuta 1937. Orkesteria johti Bertil Wetzelsberger, kuorona oli Cäcilienchor, ohjaaja oli Otto Wälterlin ja puvustuksesta vastasi Ludwig Sievert. Tämän jälkeen kokemansa suosion johdosta Carl Orff kirjoitti musiikkikustantajalleen Schott Musicille:
”Voitteko ystävällisesti pyyhkiä ylitse kaikean mitä olen aiemmin kirjoittanut ja jonka te olette onnettomuudeksenne julkaisseet? Carmina Buranan myötä aloitan kootut teokseni!”
Useita eri tuotantoja nähtiin myös muualla Saksassa huolimatta natsihallinnon huolestuneisuudesta esitysten eroottisesta latauksesta, jota oli eräissä runoissa, kuin myös venäläisvaikutteista. Carmina Buranan kansansuosio kasvoi rajusti ja siitä tuli nopeasti natsihallinnon aikaisen saksan suosituin musiikkiesitys. Carmina Burana oli erittäin ristiriitainen kun otetaan huomioon sen sävellysaika ja historiallinen tilanne. Natsihallinto piti sävellystä arjalaisen rodun ylistyksenä. Kuitenkin sodan jälkeen teoksen menestys jatkoi vain kasvamistaan, jopa niin hyvin, että ses tuli kansainväliseen klassisen musiikin repertuaariin 1960-luvun aikana. Vuonna 1966 Carmina Burana esitettiin ensimmäisen kerran Israelissa.
Vaikka 42 vuoden ikä on melkoisen varhainen, jotta tekijä sai kokea Carmina Buranan tapaisen suosion. Kuitenkin pyyntö, jonka Orff esitti kustantajalleen, on saanut maailmamaineen ja se on siteerattu lukemattomissa yhteyksissä. Yksikään toinen hänen sävellyksensä ei ole saanut osakseen Carmina Buranan kaltaista suosiota. Tämän osoittaa O Fortunan suosi erilaisissa populaarikulttuurin yhteyksissä kuin myös teoksen menestys klassiselle musiikille ominaisissa piireissä, ja siitä tehdyt lukemattomat levytykset.
[muokkaa] Carmina Burana populaarikulttuurissa
Carmina Buranan musiikkia ja eritoten sen kuoro-osuutta O Fortuna, on käytetty lukuisissa elokuvissa ja mainoksissa. Myös useat populaarimusiikin soitantayhtymät ovat sovittaneet sitä äänitteilleen.
Elokuva Excalibur, jonka ohjasi John Boorman vuonna 1981, oli ensimmäinen jossa käytettiin O Fortuna -osiota jo ennen kuin siitä muotoutui musiikillinen klisee. Tämän jälkeen useat elokuvat ovat käyttäneet musiikkia, mainittakoon muun muassa The Doors, Glory, Punaisen Lokakuun metsästys ja Syntyneet tappajiksi.
[muokkaa] Levytyksiä
- Eugen Jochum ja Bayrischer Rundfunk sekä Gundula Janowitz, Gerhard Stoltze ja Dietrich Fischer-Dieskau. Äänitetty 1968 (Deutsche Grammophon).
- James Levine ja Chicago Symphony Orchestra sekä Chorus ja June Anderson, Phillip Creesh ja Bernd Weikl. Äänitetty 1984 (Deutsche Grammophon).
- Zubin Mehta ja Lontoon filharmoninen orkesteri sekä The London Philharmonic Choir, solisteina: Sumi Jo (sopraano); Jochen Kowalski (kontratenori); Boje Skovhus (baritoni). Tässä levytyksessä laulaa Olim lacus colueram osan kontratenori, osa on yleensä annettu naisaltolle tai miestenorille, kyseessä on siis runo 12.
[muokkaa] Kirjallisuus
- Lehtonen, Tuomas (1995): Fortuna, money, and the sublunar world : twelfth-century ethical poetics and the satirical poetry of the Carmina Burana. Finnish Historical Society. ISBN 0-12-345678-9.
- Lehtonen, Tuomas M. S. (2000): Hopeamarkkojen evankeliumi : kirjoituksia sydänkeskiajan kulttuurihistoriasta. WSOY. ISBN 951-0-25075-9.
- Steinberg, Michael: Carl Orff: Carmina Burana. Oxford University Press (2005) 40: 230–242.
- Babcock, Jonathan: Carl Orff: Carmina Burana. Choral Journal (2006) 11: 26–40.
