Dardanellit
Wikipedia
Dardanellit tai Dardanellien salmi (kreikaksi: Δαρδανελλια, turkiksi: Çanakkale Boğazı), aikaisemmalta nimeltään Hellespontos, on kapea salmi luoteisessa Turkissa. Salmi yhdistää Aigeianmeren Marmaranmereen. Sijainti koordinaatistossa suunnilleen 40°13’ pohjoista leveyttä ja 26°26’ itäistä pituutta. Salmi on 61 km pitkä, mutta vain 1,2–6 km leveä sekä keskimäärin 55 m syvä (syvin kohta 81 m). Vesi virtaa salmessa molempiin suuntiin, Marmarismereltä Aigeianmerelle pintavirtauksena ja toisinpäin vedenalaisena virtauksena.
Kuten Bosporin salmi, niin salmi erottaa Euroopan (tässä tapauksessa Gallipolin niemimaan) Aasiasta. Suurin salmea rannoilla olevista kaupungeista on Çanakkale (jonka nimi tulee kuuluista linnoista; kale tarkoitaa linnaa). Nimi Dardanellit juontuvat Dardanus-nimisestä antiikin Kreikan kaupungista, joka sijaitsi salmen Aasian puoleisella rannalla.
Salmella on usein ollut strateginen rooli historian tapahtumissa. Troijan muinainen kaupunki sijaitsi lähellä salmen läntistä suuta ja salmen Aasian puoleinen rannikko oli keskeinen Troijan sodassa. Se oli myös tapahtumapaikkana kreikkalaisessa tarinassa Hero ja Leander. Kserkses I:n Persian armeija ja myöhemmin Aleksanteri Suuren Makedonian armeija ylittivät Dardanellit eri suuntiin hyökätessään vuosina 480 eaa. ja 334 eaa. Dardanellit oli tärkeä osa Konstantinopolin puolustusta Bysantin valtakunnan aikana ja 1300-luvulta lähtien sitä on lähes jatkuvasti hallinnut turkkilaiset.
Salmen hallinta tai sen käyttöoikeus oli Venäjän keisarikunna ulkopolitiikan keskeisiä tavoitteita 1800-luvulla. Osmanien valtakunnan hävittyä Venäjän-Turkin sodassa 1828-1829 seurauksena Venäjä pakotti vuonna 1833 turkkilaiset allekirjoittamaan Hunkiar Iskelesin sopimuksen, jonka seurauksena Mustameren ulkopuolisten valtioiden sotalaivat eivät saaneet käyttää Venäjän niin vaatiessa salmea läpikulkuun. Tämä olisi käytännössä antanut Venäjälle vapaat kädet Mustallamerellä.
Sopimus havahdutti länsivallat, jotka pelkäsivät mahdollisia Venäjän laajentumisen Välimerelle aiheuttamia seurauksia. Lontoon salmikokouksessa heinäkuussa 1841, Britannia, Ranska, Itävalta ja Preussi pakottivat Venäjän hyväksymään, että rauhanaikana vain turkkilaiset sotalaivat voisivat kulkea salmen lävitse. Britannia ja Ranska myöhemmin lähettivät laivastonsa salmen lävitse hyökätessään Krimille Krimin sodassa vuonna 1853, tosin Osmanien liittolaisina. Tämä valtiosopimus uudistettiin Pariisin rauhassa vuonna 1856, mikä seurasi Venäjän tappiota Krimin sodassa ja sopimus oli teoreettisesti voimassa 1900-luvulle saakka.
Ympärysvallat epäonnistuivat yrityksissään ottaa hallintaansa Dardanellit ensimmäisessä maailmansodassa yrittäessään syöstä Osmanien valtakunta ulos sodasta. Gallipolin taistelu oli haitaksi meriministeri Winston Churchillin uralle, sillä hän kannatti innokkaasti Kuninkaallisen laivaston taistelulaivojen käyttöä salmen avaamiseen. Salmi oli miinoitettu, jottei ympärysvaltojen laivat voisi läpäistä sitä, mutta brittiläinen sukellusvene onnistui välttämään miinakentän ja upotti turkkilaisen taistelulaivan Kultaisen sarven edustalla Konstantinopolissa. Ian Hamiltonin johtamat joukot eivät onnistuneet valtaamaan Gallipolin niemimaata ja joukot vetäytyivät tammikuussa 1916.
Sodan jälkeen vuoden 1920 Sèvres'n rauhansopimus demilitarisoi salmen ja teki siitä kansainvälisen alueen, jota valvoi Kansainliitto. Tämä muutettiin vuoden 1923 Lausannen sopimuksessa, joka palautti salmen Turkille, mutta antoi kaikille ulkomaisille sotalaivoille vapaan kulun salmessa. Turkki hylkäsi tämän sopimuksen ehdot ja myöhemmin militarisoi alueen. Tilanne palautettiin Montreux'n sopimuksella heinäkuussa 1936. Sopimuksessa, joka on voimassa edelleen, salmi määritellään kansainväliseksi väyläksi, mutta Turkille jätetään oikeus rajoittaa Mustanmeren ulkopuolisten valtioiden sota-alusten liikkumista. Toisen maailmansodan aikana, jolloin Turkki pysytteli puolueettomana lähes koko sodan ajan, Dardanellit oli suljettu sotaakäyvien maiden laivoilta.
