Dr12
Wikipedia
Dr12 (alun perin Hr12) oli Valtionrautateiden käyttämä veturisarjan tunnus. Sarjan veturit ovat poistuneet käytöstä 1990-luvun alussa. Vetureita tilattiin 1950-luvulla 32 kappaletta ja vuonna 1960 vielä kymmenen lisää lisääntyvän vetokalustotarpeen kattamiseksi. Veturit rakennettiin Tampereella Valmetin ja Lokomon konepajoilla, kuten muutkin tuon aikakauden veturit.
Aikoinaan Dr12 toi aiemmin kokematonta ajomukavuutta ja -näkyvyyttä veturikuskeille, mutta sen huonona puolena uudempaan Dr13:een nähden pidettiin raskasta painoa ja hidasta kiihtyvyyttä. Veturisarja oli säännöllisessä liikenteessä vielä vuoteen 1990 saakka. Veturista käytettiin lempinimeä Huru, Vintti-Huru ja Hämeen Huru.
[muokkaa] Rakenne
Dr12-veturi koostuu kahdesta kolmiakselisesta telistä, joissa kummassakin on yksi ajomoottori akselia kohden. Veturissa on keskellä yksi suuri 180-litrainen V-16 -dieselmoottori, joka käyttää siihen kytkettyä pää- että apugeneraattoria. Veturissa on lisäksi höyrynkehitin puumatkustajavaunujen lämmitystä varten. Ohjaamot on suunniteltu niin, että veturin molemmissa päissä olevat turvanokat ottavat törmäyksessä vastaan suurimmat voimat ja suojaavat näin kuljettajaa ja veturin muita laitteita. Dr12 on yleislinjaveturi, eli se on tarkoitettu sekä raskaiden matkustaja- että tavarajunien vetämiseen. Kuitenkin veturin suuresta painosta johtuen kiihtyvyys matkustajajunissa on osoittautunut riittämättömäksi. Kaksi veturia voidaan kytkeä ohjattavaksi samasta ajopöydästä, mutta tätä ominaisuutta on hyödynnetty erittäin harvoin. Vetureiden etupäissä oli myös käyntisillat siten, että koneapulainen ja muu miehistö pystyi siirtymään veturista toiseen (tämä oli lähes välttämätöntä, sillä 1960-luvun diesel- ja höyryvetyrit vaativat koneapulaisen tarkistamaan vetureiden koneistojen toimintaa jatkuvasti).
[muokkaa] Vetureiden käyttöalue
Veturit olivat koko ikänsä sijoitettuna Tampereen varikolle, josta niillä aluksi vedettiin pika- ja tavarajunia raskaasti kiskotetuilla rataosilla Helsinki-Seinäjoki ja Riihimäki-Kouvola. Sähköistyksen ja raskaan kiskotuksen edetessä vetureiden käyttöalue laajeni idän ja pohjoisen sähköistämttömille radoille, joilla ne syrjäyttivät aiemmin samoissa tehtävissä käytettyjä Hr1- ja Tr1-sarjoja. 1980-luvun puoliväliin mennessä maamme kaikkein tärkeimmät radat oli saatu sähköistettyä, mikä vähensi voimakkaasti diesellinjavetureiden tarvetta. Viimeisenä Dr12-vetureita käytettiin Turun ja Tampereen seuduilla, muun muassa rataosalla Turku-Tampere. Viimeinen Dr12-sarjan ajo osui veturille 2222 sen vetäessä puutavarajunan Salosta Turkuun syksyllä 1990.
Kaksi Dr12-veturia on museoitu: 2241 Toijalan Veturimuseossa ja 2216 ajokuntoisena Haapamäellä. Ajokuntoista veturia numero 2216 ylläpitää Haapamäen Museoveturiyhdistys ry.
[muokkaa] Teknisiä tietoja
- Veturien numerointi: 2200–2241
- Valmistusvuodet (nrot):
- Pituus: 18,56 metriä
- Paino: 121,8 tonnia
- Jatkuva teho: 1397 kW (1900 hv)
- Huippunopeus: 120 km/h
Päädieselmoottori: Tampella/MAN V8V V16 turboahdettu etukammiodiesel Iskutilavuus: 180 l
|
|
|---|
| Dieselveturit ja -moottorijunat: Dm12 – Dv12 – Dv16 – Dr14 – Dr16 |
| Sähköveturit ja -moottorijunat: Sr1 – Sr2 – Sm1 – Sm2 – Sm3 Pendolino – Sm4 |
| Ratatyökoneet ja pienveturit: Tve4 – Tve5 – Tka6 – Tka7 – Tka8 – Ttm1 |
| Museokalusto: Hr1 – Tk3 – Dm7 – Dm9 – Dv15 – Dr12 – Dr13 |
| Koeveturit ja -kiskobussit: Dr15 – Sv1 – Dm10 – Dm11 |
