Pendolino
Wikipedia
Pendolino eli Sm3-juna (tehdasnimiltään Sm200, S220) on Italiassa kehitetty VR:n (suurten kaupunkien) keskusasemien väliseen liikenteeseen tarkoitettu suurinopeuksinen kallistuvakorinen juna.
Pendolino-junia on käytössä tai tulossa käyttöön Italiassa, Ranskassa, Sveitsissä, Espanjassa, Portugalissa, Sloveniassa, Tšekissä, Suomessa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Junia on tilattu yli 100 ja pelkästään 53 niistä Virgin Railille Lontoon ja Skotlannin välille. Pendolino on siis varsin menestynyt junatyyppi.
Pendolino-junan on kehittänyt ja sitä valmistaa italialainen Fiat Ferroviaria, joka on ollut vuodesta 2002 lähtien ranskalaisen Alstomin omistuksessa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Pendolino Suomessa
Vastatakseen bussiliikenteen ja lentokoneiden kilpailuun VR tarvitsi 1990-luvun alussa uutta kalustoa. Yksi mahdollisuus olisi ollut ostaa uusia vetureita ja vaunuja perustuen 1980-luvun InterCity-vaunuihin. Vanhoilla radoilla on kuitenkin liikaa mutkia, joten ilman kallistuvia telejä nämä junat eivät olisi olleet kovin nopeita. Kallistuskulma ei silti ole näissä teleissä kovin suuri. Toisena mahdollisuutena olisivat olleet ranskalainen TGV tai saksalainen ICE, mutta nämä olisivat tarvinneet uusia ratoja ja harvasta junatiheydestä johtuen ratojen rakentaminen ei olisi ollut kannattavaa. Ainoat markkinoilla olleet vaihtoehdot vuonna 1992 olivat ruotsalainen X2000, italialainen Pendolino ja espanjalaisen Talgon malli. VR päätyi valitsemaan Pendolinon siksi, että sitä oli testattu pitkään aikataulunmukaisessa liikenteessä vuodesta 1988, siinä oli matala akselipaino ja riittävä teho, painetiivis kori ja se oli kustannuksiltaan sopiva.
VR:llä käytössä on 18 Pendolino-yksikköä. Päätös Pendolinojen tilaamisesta tehtiin 1992. Kolmen vuoden kuluttua 1995 otettiin käyttöön Suomen rautateillä kaksi ensimmäistä Pendolinoa. 1997 tilattiin kahdeksan Pendolinoa lisää. Loput kahdeksan tilattiin 2002 ja ne saatiin käyttöön syksyyn 2006 mennessä.
Kallistuvan korin ansiosta voidaan ajaa kaarteisiin 35 % muita junia nopeammin. Pendolinoilla liikennöidään vilkkaimpiin matkustusaikoihin ja se pysähtyy vain suurimmilla asemilla.
Suomen Pendolino perustuu Italian valtionrautateiden (FS) ETR 460 -junamalliin, joka on havaittu kotimaassaan luotettavaksi kulkuvälineeksi. Suomen ilmaston on havaittu aiheuttavan useita käyttöä hankaloittavia ongelmia mm. kallistuksessa ja jarruissa, ja niitä on pyritty poistamaan vaihtelevin tuloksin. Pendolinon huippunopeus on 220 km/h, mutta kullakin reitillä ajetaan kyseisen rataosan sallimien nopeusrajoitusten mukaisesti.
Suomessa Pendolino on useimmiten toiminut keskinkertaisesti ja etenkin talvella on tullut yllättäviä ongelmia. Pakkanen, lumi ja jää ovat aiheuttaneet vikoja kallistusyksikköön. Pendolinot olivatkin 1990-luvun puolivälissä ensimmäisinä vuosina usein rikki Turun reitillä. Nykyään vikoja on jo pystytty korjaamaan suurelta osin, vaikka vieläkin niitä esiintyy. Marraskuussa 2004 Pendolino pysähtyi Seinäjoen lähellä tunniksi ja lämpötila pimeissä vaunuissa laski niin paljon, että matkustajat alkoivat palella. Tamperelainen Kaj-Erik Fohlinin johtama lähetystö, joka oli menossa Pendolinolla valittamaan sen myöhästelyistä 2005 VR Henkilöliikenteen johtajalle Antti Jaatiselle asiasta myöhästyi tapaamisesta, koska Pendolino myöhästyi. Lahdessa puolestaan Oiko ry on kritisoinut lippujen hintoja. Pendolinon monimutkainen kallistustekniikka on perinteisiä junia herkempi vikaantumaan ja aiheuttaa korkeammat käyttökustannukset. Pendolinon suunniteltu käyttöikä on kolmekymmentä vuotta, mistä vanhimmat Suomessa olevat Pendolinot ovat jo saavuttaneet kolmasosan.
Toistaiseksi Pendolinoista ei ole ollut hyötyä niin paljon, kuin niitä tilattaessa ajateltiin. Rantaradalla Helsingin ja Turun välillä aikasäästö jää vähäiseksi, sillä vaikka rata on mutkainen, se on myös huonokuntoinen kattavasta peruskorjauksesta huolimatta. Ratojen huono kunto ja tasoristeyksien määrä estää suuret nopeudet myös useimmilla muilla reiteillä ja Pendolinot ajavat tällöin enintään InterCityjen vauhtia eli 140 km/h. Radan kunto on Pendolinolle riittävä lähinnä pääradalla Helsingistä Tampereelle ja Kerava–Lahti-oikoradalla. Toisaalta radat, joiden kunto on riittävä, on usein muutenkin modernisoitu ja oikaistu mutkia. Tällöin InterCity-junilla voidaan ajaa niillä 200 km/h nopeudella, joka on lähes sama kuin Pendolinon 220 km/h. Kuitenkin niissä tapauksissa, kun rata on mutkainen ja sen painokestävyys ei ole järin suuri, Pendolinon kallistustekniikka ja matala akselipaino mahdollistavat muita junia suuremman nopeuden. Pendolinon lempinimiä Suomessa ovat Pendo ja Sähkömato.
[muokkaa] Pendolino-reitit
VR ajaa Pendolino-junalla useita vuoroja päivässä pääreiteillä. Yhteyksien lukumäärät arkivuorokaudessa Helsingistä eri kaupunkeihin ovat 7.1.2007 alkaen:
- Iisalmeen (1 edestakainen)
- Joensuuhun (2 edestakaista)
- Jyväskylään (6 edestakaista, 1 Helsinkiin)
- Kajaaniin (1 edestakainen)
- Kuopioon (3 edestakaista)
- Lahteen (3 edestakaista)
- Lappeenrantaan (2 edestakaista)
- Kouvolaan (3 edestakaista)
- Mikkeliin (2 edestakaista)
- Seinäjoelle (3 edestakaista, 2 Helsinkiin)
- Turkuun (5 edestakaista)
- Tampereelle (9 edestakaista, 1 Helsinkiin)
- Ouluun (3 edestakaista)
[muokkaa] Pendolino muissa maissa
[muokkaa] Italia
Italiassa junavalmistaja Fiat Ferroviaria aloitti kokeilut kallistuvilla vaunuilla vuonna 1970. Kokeiluissa kallistettiin vaunun koria sillä tavalla, että voitiin ajaa kaarteissa normaalijunia nopeammin sen vaikuttamatta matkustajien mukavuuteen. Katsottiin, että kallistuvakoriset junat toisivat autoilta ja lentokoneilta uusia matkustajia junille keskipitkillä matkoilla.
Kehitetty juna oli valmis koekäyttöön vuonna 1975, jolloin yhtiö tarjosi sitä Italian valtionrautateille FS:lle (Ferrovie dello Stato). Pendolino ETR401 eli "pikku heiluri" varustettiin ainoastaan ensimmäisen luokan matkustamolla ja asetettiin liikenteeseen välille Rooma - Venetsia.
Koeajoissa huomattiin nopeasti, että Pendolino pystyi vanhoilla rataosuuksilla jopa 40% vanhoja junia lyhyempiin matka-aikoihin mukavuuden kärsimättä. FS tilasikin vuonna 1988 peräti 15 junaa ETR450-tyyppisiä Pendolinoja nopeaan liikenteeseen.
[muokkaa] Espanja
Samoihin aikoihin aloitettiin Espanjassa vastaavia testejä omalla Electrotren Basculante Type 443 -junalla, jota kutsuttiin nimellä "Platanito" eli pikku banaani, sillä se oli keltainen ja kiemurteli mutkaisilla radoilla.
Espanjan Renfen (Red Nacional de los Ferrocarriles Españoles) Alaris-junassa on kolme vaunua. Näistä yksi on kokonaan ensimmäistä luokkaa, yksi toista luokkaa, keskivaunussa on ravintola ja puolet toista luokkaa. Ensimmäinen luokka muistuttaa lentokoneen business-luokkaa palvelultaan. Junat ovat melko lyhyitä huomioon ottaen Espanjan väkiluku, vaikkakin niitä liitetään useampia yhteen.
[muokkaa] Slovenia
Sloveniassa rautatieyhtiö SZ (Slovenske železnice) käyttää ICS ETR310 -Pendolinoja, joissa oli alun perin vain kolme vaunua, mutta slovenialaisten käytyä Suomessa tutustumassa VR:n kalustoon he ovat neuvotelleet nykyisen Alstomin kanssa mahdollisuuksista lisätä väliin kolme vaunua.
[muokkaa] Portugali
Portugalin CP (Caminhos de Ferro Portugueses) käyttää CPA4000 ETR490 Alfa Pendular -junia, jotka muistuttavat suomalaisia junia. Niissä on kuusi vaunua ja korin ulkomuodotkin ovat suomalaisen sisarensa kaltaisia.
[muokkaa] Tšekki
CD eli České Dráhy käyttää seitsemän vaunun ETR 680 -mallisia Pendolinoja. Seitsemästä vaunusta moottoroituja on neljä. Tšekit liikennöivät junillaan myös naapurimaihin, joten junissa on peräti kolme virtajärjestelmää. Niitä ovat Etelä-Tšekissä ja Etelä-Slovakiassa käytettävä 25 kV 50 Hz vaihtovirta, Pohjois-Tšekissä ja Pohjois-Slovakiassa käytettävä 3 kV tasavirta ja Saksan sekä Itävallan 15 kV 16 2/3 Hz vaihtovirta.
[muokkaa] Sveitsi
Sveitsin rautateiden (SBB CFF FFS) Cisalpino ETR 470 -junassa on kolme yksikköä, joista jokaisessa on kolme vaunua eli yhteensä junassa on yhdeksän vaunua kuten Italian valtionrautateiden ETR 450- ja ETR 460 -junissakin. Cisalpinot käyttävät kaksoisvirtajärjestelmää ja kulkevat Zürichiin, Baseliin, Berniin, Lausanneen, Genéveen, Stuttgartiin, Milanoon, Venetsiaan ja Firenzeen.
[muokkaa] Yhdistynyt kuningaskunta
Viimeisin Pendolino-tilaus on tullut saarivaltiosta. Siellä on suuri projekti mutkaisella WCML:n (West Coast Main Line) länsirannikon linjalla, jota operoi Virgin Trains Class 390 -Pendolinoilla. Reitit kulkevat Lontoosta Skotlannin Glasgow'hun palvellen myös Birminghamia, Liverpoolia ja Manchesteria. Virgin Trains on ostanut Alstomilta peräti 53 junaa.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- VR:n Pendolino-esittelysivu
- Faktasivu Pendolino-junista
- Suomen rautatieuutiset: [1]
- Mechanical Enginering: Tilting trains shorten transit time, Michael Valenti, June 1998 [2]
[muokkaa] Tekniset ongelmat
- Kuningaskuluttaja: [3] Miksi VR ei korvaa pendolinojen kaikkia myöhästymisiä?, Annukka Roininen & Maarit Åström-Kupsanen, 9. maaliskuuta 2006
[muokkaa] Venäjä
- Turun Sanomat:[4] VR testaa Pendolinoa Venäjän raiteilla, 2. kesäkuuta 2006
- Suomen Rautatieuutiset: [5] Siemens vie suurnopeusjunia Venäjälle (Velaro), 20. toukokuuta 2006
|
|
|---|
| Dieselveturit ja -moottorijunat: Dm12 – Dv12 – Dv16 – Dr14 – Dr16 |
| Sähköveturit ja -moottorijunat: Sr1 – Sr2 – Sm1 – Sm2 – Sm3 Pendolino – Sm4 |
| Ratatyökoneet ja pienveturit: Tve4 – Tve5 – Tka6 – Tka7 – Tka8 – Ttm1 |
| Museokalusto: Hr1 – Tk3 – Dm7 – Dm9 – Dv15 – Dr12 – Dr13 |
| Koeveturit ja -kiskobussit: Dr15 – Sv1 – Dm10 – Dm11 |
| Suurnopeusjunat | |
|---|---|
 |
Acela Express | AVE | Eurostar | Eurostar Italia | InterCityExpress | JR-Maglev MLX01 | Korea Train Express | Levitoiva juna | Pendolino | Shinkansen | TGV | Thalys | Transrapid | Treno Alta Velocità | X2000 |
