Entente cordiale
Wikipedia
Entente cordiale (ranskaa: sydämellinen yhteisymmärrys) oli Britannian ja Ranskan välinen liitto, joka muodostui 1904. Koska Britannia ei virallisesti tehnyt liittosopimuksia, Ranskan ja Britannian välistä kumppanuutta kutsuttiin ranskaksi sydämelliseksi yhteisymmärrykseksi, L'Entente cordiale.
Muodoltaan entente on pelkkä julistus, missä on myös salaiset osuudet, ja mikä käsitti Pohjois-Afrikan jaon Britannian ja Ranskan kesken. Entente lopetti Ranskan ja Britannian välisen kilpailun ja sai maat toimimaan yhdessä johdonmukaisesti kilpailussaan Saksan, Itävalta-Unkarin ja Italian muodostaman kolmiliiton kanssa sekä Venäjän tukemisessa Itävalta-Unkaria vastaan.
Virallisesti 8. huhtikuuta 1904 Britannian ulkoasiainministeri Lansdownen ja Ranskan Lontoon suurlähettilään Paul Cambonin allekirjoittama sopimus ei sisältänyt muuta kuin Britannian ja Ranskan Marokkoa, Egyptiä, Siamia (Thaimaata), Madagaskaria, Uusia Hebridejä, Länsi- ja Keski-Afrikkaa sekä Newfoundlandia koskevien erimielisyyksien sopimisen, mutta yhteisymmärrys ja imperialistisen kilpailun lopettaminen Ranskan ja Britannian kesken loi kuitenkin edellytyksen ententeä pidemmälle menevälle yhteistyölle.
Pitkälle meneväksi liittoyhteistyöksi kolmisopimukseksi Entente laajeni Pietarissa 31. elokuuta 1907 kun Venäjä liittyi liittyi Britannian ja Ranskan yhteistyöhön. Ranskan kanssa Venäjä oli liittoutunut jo 1891. Ranskalaiset rahoittivat mittavasti Venäjän rautatieverkoston rakentamista, mutta myös varustelua. Britannian kanssa sovittiin etupiirit Persiassa, Afganistanissa, Tiibetissä. Venäjä sai pohjoiset alueet Persiasta ja Britannia Persianlahden alueen etelässä. Tavoitteena oli estää Saksan vallan kasvu alueella.
Tämän vuoksi ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän väliaikaisen hallituksen oli vaikea luopua Saksan ja Itävalta-Unkarin vastaisesta taistelusta, koska se oli Ranskalle tapa keventää saksalaisten painetta Saksan kahden rintaman sodassa itärintamalla.
Entente oli poliittisesti ja sotilaallisesti laajimmillaan liittolaistensa kanssa Neuvosto-Venäjän vastaisessa interventiossa 1918-1920, missä brittiläiset ja ranskalaiset hyökkäsivät Neuvosto-Venäjää vastaan Murmanskista ja Arkangelista, ranskalaiset Puolasta ja Ukrainasta sekä Krimiltä, japanilaiset ja yhdysvaltalaiset Kaukoidästä jne.
Entente jakoi keskenään Kansainliiton mandaattihallintona ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan siirtomaat sekä Ottomaanien valtakunnan jäänteet Lähi-idässä.
Entente muodosti Britannian ja Ranskan välisen poliittisen yhteistyön ennen toista maailmansotaa.
