Erich Honecker
Wikipedia
Erich Honecker (25. elokuuta 1912–29. toukokuuta 1994) oli Saksan demokraattisen tasavallan kommunistijohtaja, joka hallitsi maata 1971–1989. Saksojen yhdistyttyä häntä syytettiin maanpetturuudesta, mutta hänet vapautettiin heikon terveydentilan vuoksi.
Honecker syntyi Neunkirchenissä, Saarlandissa. Hän oli poliittisesti aktiivisen hiilikaivoksen työläisen poika. Honecker liittyi Saksan kommunistipuolueen nuorisojärjestöön (Jugendverband) vuonna 1926 ja puolueeseen (Kommunistische Partei Deutschlands, KPD) 1929 mennen samana vuonna Moskovaan opiskelemaan kansainvälisessä Lenin koulussa. Hän palasi Saksaan 1931, mutta natsien noustessa valtaan (Machtübernahme) Honecker pidätettiin 1935. Vuonna 1937 hänet tuomittiin kommunistisesta aktiivisuudesta kymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön ja pidettiin vangittuna sodan loppuun saakka.
Sodan jälkeen Honecker liittyi Walter Ulbrichtin johtamiin kommunistiaktivisteihin. Vuonna 1946 hän oli yksi Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen (Sozialistische Einheitspartei Deutschlands, SED) ensimmäisiä jäseniä. Suuren vaalivoiton jälkeen lokakuussa 1946 hän liittyi lyhytaikaiseen parlamenttiin. Saksan demokraattisen tasavallan perustaminen 7. lokakuuta 1949 antoi hänelle varasijan keskuskomiteassa 1950 ja täysjäsenyyden 1958.
Vuonna 1961 Honecker oli yksi merkittävimmistä vastuullisista henkilöistä Berliinin muurin pystyttämisessä. 1971 hän aloitti kamppailun poliittisesta vallasta, joka johti Neuvostoliiton tuella hänen valtaannousuunsa ja Walter Ulbrichtin syrjäyttämiseen. Tuolloin hänestä tuli SED:n keskuskomitean ensimmäinen sihteeri, vuodesta 1976 alkaen hän oli SED:n pääsihteeri. Vuodesta 1975 alkaen hän oli myös DDR:n valtioneuvoston puheenjohtaja.
Honecker itse kuvasi politiikkaansa "talous- ja sosiaalipolitiikan yhtenäisyyden politiikaksi", Ulbricht puolestaan oli pitänyt talouspolitiikkaa keskeisenä. Sisäpoliittisesti Honeckerin alkukautta leimasi liberalisoituminen erityisesti kulttuurin ja taiteen alalla.
Honeckerin kaudella DDR:n ja Saksan liittotasavallan suhteet järjestettiin sopimuksin. Lisäksi DDR osallistui Helsingin ETYK-kokoukseen ja otettiin jäseneksi Yhdistyneisiin kansakuntiin (YK). Näitä pidetään Honeckerin merkittävimpinä ulkopoliittisina saavutuksina.
Vuonna 1981 Honecker selvisi täpärästi murhayrityksestä.
Mihail Gorbatšovin aloittaessa uudistuksiaan 1980-luvulla Honecker pysyi kovan linjan kommunistina. Kansannousu johti hänen eroonsa 18. lokakuuta 1989, ja hänet korvasi lyhytaikainen johtaja Egon Krenz.
Vuodet 1989–1993 Honecker vältti syytteet kylmän sodan aikaisista rikoksista, etenkin 192 kuolemasta Berliinin muurilla. Hän vietti sen ajan neuvostojoukkojen sairaalassa Berliinin lähellä ennen siirtymistään Moskovaan. Neuvostoliiton romahdettua Honecker palautettiin 1992 Saksaan.
Hänet tuotiin oikeuteen 1993, mutta vapautettiin terveydentilan vuoksi, jolloin hän muutti Chileen, jossa hän kuoli maksasyöpään 29. toukokuuta 1994.
