Eroica-sinfonia
Wikipedia
Eroica-sinfonia (op. 55) on Ludwig van Beethovenin kolmas sinfonia, joka edustaa tyylillisesti klassismin ja romantiikan ajan siirtymävaihetta.
Beethovenin kolmannen sinfonian vakiintunut kutsumanimi merkitsee "sankarillista". Säveltäjä omisti teoksen alun perin Napoléon Bonapartelle, mutta veti omistuksensa pois Napoléonin myöhempiin toimiin pettyneenä.
Eroica sävellettiin suurimmilta osin loppuvuodesta 1803. Teos on viimeistelty 1804 ja sen yksityinen kantaesitys oli tämän vuoden kesällä. Ensimmäinen julkinen esitys oli Wienissä 7. huhtikuuta 1805 säveltäjän itsensä johtamana.
[muokkaa] Osat
- Allegro con brio
- Marcia funebre: Adagio assai
- Scherzo: Allegro vivace
- Finale: Allegro molto
[muokkaa] Kokoonpano
- 2 huilua
- 2 oboetta
- 2 klarinettia
- 2 fagottia
- 3 käyrätorvea
- 2 trumpettia
- patarummut
- viulut
- alttoviulut
- sellot
- kontrabassot
