Flying Finn

Wikipedia

Flying Finn oli Suomen ensimmäinen halpalentoyhtiö, jonka kotipaikka oli Helsinki-Vantaan lentokenttä. Se jätti ansiolentolupahakemuksen 4. marraskuuta 2002. Yhtiön alkupääoma oli 1,7 miljoonaa euroa ja yhtiön liikeidea tuli ravintolatoimintaa harjoittavalta Pekka Rantakarilta.

Lentoyhtiön kuuluisin sijoittaja oli Juha Kankkunen, joka omisti 8 prosentin osuuden yhtiöstä. Halvat lentoliput perustuivat tarkkaan rahankäyttöön, eli lippuja myytiin vain netissä ja puhelimitse. Lennoilla ei myöskään tarjottu ilmaisia ruokia ja peruutusehdot olivat rajoittavat. Lentoyhtiön alku oli lupaava, sillä aikaisemmin linja-autoja ja junia käyttäneet matkustajat ostivat nyt halpoja lentolippuja.

Flying Finn'in ensilento lähti sunnuntaina 16. maaliskuuta 2003 aikataulussa klo 17:15 kohti Rovaniemeä, jonne se saapui viisi minuuttia etuajassa. Rovaniemellä kaikki matkustajat toivotettiin tervetulleiksi ruusuilla, elävän musiikin säestämänä.

Yhtiön johtaja oli Peter Sevelius. Lentokapteenit ovat eläkkeelle jääneita Finnairilta palkattuja. Sen kilpailijoita olivat Finnair, Ryanair ja Söder Airlines. Yhtiö pakotti muun muassa Finnairin laskemaan hintojaan vähän kysytyillä reiteillä jopa yli 50%, kun Flying Finn tarjosi jopa 19 euron hintaisia lentoja Suomen sisällä.

Flying Finn operoi kahdella vuokratulla MD-83-koneella (OH-LMR ja OH-LMS) jotka oli vuokrattu caymansaarelaiselta yhtiöltä. Yhtiöllä oli lentoyhteydet Helsingistä Ouluun, Kuopioon, Rovaniemelle, Vaasaan, Joensuuhun, Kuusamoon, Ivaloon, Kittilään ja Lontooseen.

Tammikuussa 2004 yhtiö kohtasi lentokoneiden vuokraussopimuksen päättymisen uhan, joka johtui marraskuusta lähtien maksamattomista vuokrista. Pahoissa talousvaikeuksissa (velkaa noin 8 miljoonaa euroa) ollut yhtiö perui lentonsa Lontooseen ja aloitti velkasaneerauksen. 27. tammikuuta 2004 yhtiö lopetti kaikki lentonsa ja valmistautui konkurssiin. Konkurssihakemus Vantaan käräjäoikeuteen jätettiin 11. helmikuuta.

Yhtiön rahoitusrakenteen parantaminen olisi edellyttänyt merkittävää ulkopuolista lisärahoitusta yhtiön omistajatahojen sijoittaman 3,2 miljoonan euron lisäksi.

Yhtiö oli löytänyt sijoittajan, joka saamalla yhtiöstä osake-enemmistön olisi 8,0 miljoonan euron lainarahoituksen turvin vakauttanut yhtiön rahoitustilanteen. Viranomaisen mukaan tämä ratkaisu ei soveltunut yhtiön tilanteeseen vaan yhtiön olisi pitänyt nostaa merkittävästi osakepääomaansa. Aiemmin yhtiö oli neuvotellut rahoituksesta vuonna 2003 toistuvasti suomalaisten yritysten ja yksityishenkilöiden kanssa, mutta neuvottelut päättyivät joka kerta siihen, että sijoittajat eivät saaneet määräysvaltaa yrityksessä.

Konkurssissa ilman matkalippua jäi 20 000 ihmistä. Rantakarien perheenjäseniä epäillään taloussotkuista, koska yhtiön kassasta oli kadonnut selittämättömällä tavalla toiminnan jatkamiseksi tarvittua rahaa.

Flying Finnin tietä halvoissa kotimaan lennoissa on seurannut Blue1, joka aloitti toimintansa Suomen sisäisillä lennoilla Ouluun kaksi kuukautta Flying Finnin konkurssihakemuksen jälkeen.