Happamoituminen

Wikipedia

Happamoituminen tarkoittaa elinympäristön kuten järven tai metsämaan pH:n pysyvää alenemista. Sen aiheuttavaa hapanta laskeumaa tulee myös luonnosta, mutta ihmistoiminnan seurauksena happamoitumisesta on monin paikoin muodostunut vakava ympäristöongelma. Happamoitavia yhdisteitä ovat typen oksidit, rikkidioksidi ja ammoniakki. Näitä oksideja vapautuu energiantuotannon, teollisuuden ja liikenteen polttoaineista sekä tulivuoren purkauksista. Ammoniakkia vapautuu pääasiassa maanviljelystä. Ilmavirtaukset saattaavat viedä happamat yhdisteet jopa tuhansien kilometrien päähän, jolloin saasteen tuottaja ei ole välitön kärsijä.

Sisällysluettelo

1 Hapan laskeuma
- 1.1 Kuivalaskeuma
- 1.2 Happosade
2 Aiheuttajat
3 Vahingot
4 Ehkäiseminen ja hoito
5 Happamoituminen Euroopan niemimaalla
6 Katso myös
7 Aiheesta muualla
8 Lähteet

[muokkaa] Hapan laskeuma

Hapan laskeuma tarkoittaa fossiilisia polttoaineitta poltettaessa syntyvien rikkioksidien ja typen oksidien laskeutumista. Hapan laskeuma voi olla joko kuivalaskeumaa tai märkälaskeumaa eli happosadetta.

Suurin osa Suomeen tulevista happamoittavista laskeumista tulee muualta Euroopasta (n. 39%), kun taas Suomen omien päästöjen osuus on noin 17%.

[muokkaa] Kuivalaskeuma

Kuivalaskeumassa happamoittavat yhdisteet laskeutuvat maahan pölyn mukana tai kaasuna. Kuivalaskeuma on painovoiman aiheuttamaa laskeutumista^[1]. Happomaittovat aineet voivat kulkea myös ilmavirtojen mukana ja takertua erilaisiin pintoihin.

Ihmisen toiminnan lisäksi ilmakehään pääsee ajoittain suuria määriä rikkiä ja typpeä tulivuorenpurkausten yhteydessä ja kuumista lähteistä ja muusta vulkaanisesta toiminnasta.

[muokkaa] Happosade

Happosade tai hapan sade on määritelmän mukaan sadetta jonka pH on alle 5,6. Tavallisestikin sadeveden pH on hiukan hapan, vähän 6:n alapuolella, koska ilmakehän hiilidioksidi liukenee sadeveteen ja muodostaa heikkoa hiilihappoa. Happosateen aiheuttavat ilmansaasteet, etenkin rikki- ja typpipäästöt joita tulee ennen kaikkea fossiilisten polttoaineiden polton yhteydessä polttoaineen epäpuhtaudesta. Polttamisen yhteydessä ne muodostavat hapen kanssa rikkidioksidia ja typpidioksidia, joka muodostaa veden kanssa rikkihappoa ja typpihappoa.

Teollisuuden aiheuttamat happosateet ovat edelleen suuri ongelma Kiinassa, Koreassa, Venäjällä ja Itä-Euroopassa. Englannin ja Ruhrin alueen tilanne on paranemaan päin. Vuodesta 1980 vuoteen 1995 Euroopan rikkidioksidipäästöt vähenivät puoleen. Pohjois-Amerikassa maksimi oli jo 1970-luvulla, sen jälkeen päästöt ovat vähentyneet noin 40 prosenttia.

[muokkaa] Aiheuttajat

Rikkidioksidipäästöjen merkittävä lähde on kivihiili käyttöiset voimalaitokset. Näistä kuitenkin oksidit voidaan suodattimilla pääosin poistaa savukaasuista, jopa yli 90-prosenttisesti. Liikenteen polttoaineista rikkiä voidaan poistaa jo valmistusvaiheessa.

Typpidioksidin merkittävä lähde on liikenne. Katalysaattoreilla liikenteen päästöjä voidaan pienentää.

[muokkaa] Vahingot

Happamoitumisella on monia haittavaikutuksia: maaperä happamoituu jolloin ravinteet huuhtoutuvat, raskasmetallit vapautuvat ja mikrobitoiminta hidastuu, kasvillisuus vaurioituu, ihmiset sairastuvat, vesistöt happamoituvat, jolloin kalakannat heikkenevät, pohjavedet happamoituvat ja rakennukset ja patsaat syöpyvät.

[muokkaa] Ehkäiseminen ja hoito

Happamoitumista voidaan torjua mm. energiaa säästämällä, vähärikkisiä polttoaineita käyttämällä, rikin poistamisella savukaasuista, katalysaattoreita käyttämällä, palamislämpötilojen alentamisella, kaukolämmön ja joukkoliikenteen suosimisella, metsien, viljelymaiden ja vesistöjen kalkituksella kuin myös maatalouden ja teollisuuden ammoniakkipäästöjen rajoittamisella. Koska happamoituminen koskettaa koko maailmaa, on kansainvälinen yhteistyö tälläkin saralla välttämätöntä.

[muokkaa] Happamoituminen Euroopan niemimaalla

Suurimmat päästöt 1980-luvulla Euroopassa olivat entisen Neuvostoliiton ja Itä-Saksan alueilla, Iso-Britanniassa, Tšekin alueella ja Espanjassa. Happamimmat sateet eivät välttämättä ole pahimpien päästölähteiden alueilla, vaan päästöt leviävät märkälaskeumana ympäri Eurooppaa. Happamimpia sateita on ollut lähinnä Länsi-Euroopassa, vähiten happamia Pohjolassa, Keski-Euroopassa happamuusasteet ovat olleet siltä väliltä. Mitä vähemmän päästöjä valtiolla on, sitä suurempi osa rikkilaskeumasta tulee muualta kuin omasta maasta.