Geneven sopimukset
Wikipedia
Geneven sopimukset ovat joukko sodassa haavoittuneiden, sotavankien ja siviiliväestön kohtelua sääteleviä kansainvälisiä sopimuksia. Vuonna 1864 solmittiin Punaisen Ristin perustajan Henri Dunantin aloitteesta Genevessä sopimus, joka koski haavoittuneiden ja sairaiden sotilaiden huoltoa. Sitä on täydennetty ja laajennettu uusilla sopimuksilla (1906, 1929 ja 1949). Toisen maailmansodan jälkeen sopimukset koottiin neljäksi yleissopimukseksi.
Nykyisin voimassa olevat Geneven sopimukset ovat vuodelta 1949 ja niihin on sitoutunut noin 190 valtiota eli lähes kaikki maailman maat. Geneven sopimukset sisältävät määräyksiä siitä, miten haavoittuneita kohdellaan niin maalla kuin merellä, mitkä ovat sotavankien oikeudet sekä määräyksiä siviiliväestön suojelusta sodan aikana. Vuonna 1977 allekirjoitettiin vielä kaksi ns. lisäpöytäkirjaa, jotka koskevat mm. väestönsuojelua ja valtioiden sisäisiä aseellisia konflikteja. Geneven sopimuksissa määritellään myös Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun tunnukset, jotka ovat kansainvälisiä suojamerkkejä.
Geneven sopimusten yleiset periaatteet ovat seuraavat:
- Tarpeetonta kärsimystä on vältettävä.
- Sodankäyntimenetelmiä on rajoitettu.
- Tehdään ero taistelijoiden ja ei-taistelijoiden välillä.
- Lääkintä- ja avustustoiminta on puolueetonta ja sitä pitää suojella (mm. suojamerkin kunnioitus).
- Kansainvälisellä yhteisöllä on oikeus valvoa periaatteiden toteutumista.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualta
