Gibson ES-175
Wikipedia
Gibson ES-175 on yksi maailman kuuluisimmista jazz-kitaroista. Kitarassa on 629 mm (24.75") mensuuri ja täysin ontto kaikukoppa. Kitara on varustettu trapez-tyylisellä tallalla, joka on kiinnitetty kitaran perään, sekä Tune-O-Matic -bridgellä. Kitaraa on valmistettu vuodesta 1949 tähän päivään asti.
Kitaravalmistaja Gibson toi ES-175:n markkinoille vuonna 1949 halvemmaksi vaihtoehdoksi L5-mallille. Se oli samalla ensimmäinen sähkökitara soololovella, jonka ansiosta soittaja ylettää otelaudan kaikkein ylimpiin sointuihin. Aluksi kitarassa oli vain yksi yksikelainen P-90 -kaulamikrofooni, mutta vuonna 1953 myyntiin tuli ES-175D kahdella mikrofonilla.
Helmikuussa 1957 esiteltiin ES-175s kahdella humbuckerilla. Monet uudet jazz-kitaristit käyttivät sitä jäljitellessään pääasiassa Gibson L5 -kitaralla soittaneen Wes Montgomeryn soundia. Humbuckereilla varustetun ES-175 ääntä pidetään pehmeänä ja täyteläisenä.
ES-175 ei ole suosittu ainoastaan jazz-kitaristien keskuudessa, vaan monet eri musiikkityylien soittajat ovat käyttäneet kitaraa. Esimerkkiksi Elvis Presleyn yhtyeessä soittanut Scotty Moore käytti Gibson ES-295 -kitaraa, joka oli kuten ES-175, mutta varustettu kahdella P-90 -mikrofonilla ja kullan värisillä metalliosilla. Rocklegenda ja Yes-yhtyeen kitaristi Stewe Howe nosti soittotaidollaan kitaran suurempaan julkisuuteen. Gibson on julkaissut myös Herb Ellis Gibson ES-165 signature-mallin, joka on kopio Herb Ellisin alkuperäisestä vuoden 1957 ES-175 -mallista.
[muokkaa] Kuuluisia ES-175:n käyttäjiä
Herb Ellis, Tal Farlow, Grant Green, Jim Hall, Steve Howe, Pat Martino, Pat Metheny, Joe Pass
[muokkaa] Lähteet
- Bacon, Tony. Electric Guitars - The Illustrated Encyclopedia
- Marshall, Wolf. Best of Jazz Guitar, pp. 4-5
