Herakleides

Wikipedia

Herakleides (kreik. Ἡρακλείδης, n. 387-312 eaa.) oli antiikin kreikkalainen peripateettiseen koulukuntaan kuulunut filosofi.

[muokkaa] Elämä

Herakleides oli kotoisin Pontoksesta (Heraklea Pontika), nykyisen Turkin Ereglistä. Hänen isänsä oli Euthyfron, varakas aatelismies, joka lähetti hänet Ateenaan opiskelemaan Platonin Akatemiaan sen perustajan Platonin ja hänen seuraajansa Speusippoksen alaisuuteen. Hän oli kuitenkin myös Aristoteleen oppilaana. Sudan mukaan Platon jätti koulunsa ja oppilaansa Herakleideen johtoon toisen ja kolmannen Sisilian-matkansa ajaksi. Speusippos oli määrännyt Ksenokrateen Akatemian johtoon kuolemansa jälkeen, mutta äänestyksessä Ksenokrates voitti Herakleideen ja Menedemoksen vain hiuksenhienosti.

Diogenes Laertios, joka on Herakleideen elämäkertatietojen päälähde, lukee Herakleideen ennen kaikkea peripateettisen koulukunnan edustajaksi. Taustansa vuoksi hänet voidaan kuitenkin laskea myös akatemialaiseksi. Akatemian ja Aristoteleen lisäksi hän sai vaikutteita myös pythagoralaisilta. Näiden vaikutteiden seurauksena hänen filosofiansa sisälsi mystisiä piirteitä ja opin sielunvaelluksesta.

Herakleideen nimestä tehtiin usein sanaleikkejä, joissa häntä kutsuttiin Herakliden "Pompikokseksi". Tämä saattaa viitata siihen, että hän on saattanut olla turhamainen ja mahtipontinen ja siksi pilkanteon kohde. Hän vaikuttaa kuitenkin olleen monipuolinen ja tuottelias filosofinen kirjailija.

[muokkaa] Filosofia

Herakleides kirjoitti etiikasta, matematiikasta, fysiikasta, historiasta, grammatiikasta, retoriikasta, runoudesta ja musiikista. Osan teoksistaan hän kirjoitti komedian tyylilajissa, osa oli puolestaan tragedioita. Hän kirjoitti myös dialogeja.

Herakleides harrasti myös tähtitiedettä. Hän selitti Auringon ja planeettojen liikkeet ensimmäisenä sillä, että maapallo pyörii akselinsa ympäri kerran vuorokaudessa. Hänen merkittävin yksittäinen havaintonsa on huomio, että Venus ja Merkurius kiertävät auringon ympäri. Jotkut ovat katsoneet tämän vuoksi, että hän olisi kannattanut aurinkokeskistä maailmankuvaa jo ennen Aristarkhos Samoslaista ja Nikolai Kopernikusta. Nykyisin katsotaan kuitenkin, että hänen mallinsa oli oleellisilta osiltaan maakeskinen sekamalli, jossa Merkurius ja Venus kiersivät kyllä aurinkoa, mutta aurinko puolestaan maata kuun tavoin. Myöhemmin tämän teorian herätti uudelleen henkiin Tyko Brahe.

Historiantutkimuksen kannalta erityisen mielenkiintoinen on hänen lausuntonsa, jonka mukaan 300-luvun eaa. Rooma oli kreikkalainen kaupunki.