Imre Kertész
Wikipedia
Imre Kertész (s. 9. marraskuuta, 1929) on unkarilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 2002.
Juutalaissyntyinen Kertész vietti nuoruutensa Auschwitzin, Buchenwaldin ja Zeitzin keskitysleireillä, mistä hän vapautui 1945. Unkariin palattuaan hän toimi lehtimiehenä ja kääntäjänä. Hän käänsi saksasta Nietzschen, Hofmannsthalin, Schnitzlerin, Freudin, Rothin, Wittgensteinin ja Canettin teoksia, jotka kaikki ovat vaikuttaneet hänen omaan kirjoitustyyliinsä.
Kertészin useimmat kirjat käsittelevät elämää keskitysleireillä. Tunnetuin niistä, Kohtalottomuuus (Sorstalanság), kertoo 15-vuotiaan pojan leirikokemuksista. Siitä on tehty Unkarissa elokuva vuonna 2005. Yhdessä kirjojen Kaddish syntymättömälle lapselle, Tappio ja Lopetus kanssa se muodostaa hänen pääteoksenaan pidetyn romaanisarjan.
[muokkaa] Suomennettuja teoksia
- Kohtalottomuus (Sorstalanság) 1975, suom. Outi Hassi. Otava 2003.
- Kieli maanpaossa, suom. Outi Hassi. Otava 2003.
- Kaddish syntymättömälle lapselle (Kaddis a meg nem született gyermekért) 1990, suom. Outi Hassi. Otava 2004.
- Tappio (A Kudarc) 1988, suom. Outi Hassi. Otava 2005.
- Lopetus (Felszámolás) 2003, suom. Outi Hassi. Otava 2006.
