Indonesian kieli

Wikipedia

Indonesian kieli eli Bahasa Indonesia on Indonesian virallinen kieli. Sitä puhuu äidinkielenään 20–30 miljoonaa ihmistä, vieraana kielenä yli 140 miljoonaa ihmistä pääasiassa Indonesiassa. Indonesia kuuluu länsi-malaiji-polynesialaisiin kieliin, ja on erittäin läheistä sukua malaijille.

Indonesian kieli erosi malaijin kielestä virallisesti Bahasa Indonesia -konferenssissa Jakartassa 28. lokakuuta 1928, ja siitä tehtiin samalla Indonesian saariston virallinen kieli. Saaristossa puhuttu kieli poikkesi toki tätä ennenkin melko paljon mantereella puhuttavasta malaijista. Indonesia itsenäistyi 17. elokuuta 1945, ja indonesian kieli on tämän jälkeen muuttunut nopeaa tahtia, erityisesti sanastoltaan, joka on laajentunut lainasanoilla. Lainoja on otettu erityisesti jaavan, sanskritin, englannin ja hollannin kielistä, uskonnon ansiosta myös arabialaisperäisiä sanoja on melko paljon.

[muokkaa] Kirjoitus

Indonesiaa kirjoitetaan latinalaisella aakkostolla ja lausutaan yleisesti ottaen niin kuin kirjoitetaankin, ja melko pitkälle samalla tavalla kuin suomea. Merkittävimmät poikkeavuudet kirjoituksen ja lausumisen välillä ovat:

E-kirjain. Indonesian kielessä on kolme erilaista lausumistapaa kirjaimelle e: (1) kuten a englannnin sanassa make, (2) kuten suomen e ja (3) kuten e englannin sanassa open (eli schwa). Puhekielessä jälkimmäinen usein katoaa, kun se on sanan ensimmäisessä tavussa (kuten esim. ranskan kielessä), esim sekarang ('nyt') ääntyy [skarang]. Näitä kolmea e-kirjainta ei normaalisti erotella mitenkään painetussa tekstissä, osa oppikirjoista käytetään merkintöjä (1) é, (2) è (3) e. Indonesian eri murteissa é ja è poikkeavat usein huomattavasti näistä ohjeista.
Jotkut lainasanat lausutaan kuten kielessä josta ne on lainattu.
Indonesian kirjoitustapa uudistettiin vuonna 1972, uuden kirjoitustavan nimi on EYD: Ejaan Yang Disempurnakan (perfect spelling). Muutokset olivat: ch => kh, dj => j, j => y, nj => ny, sj => sy.
Ennen vuotta 1972 voimassa ollut kirjoitustapa käytti angka dua:a, yläindeksiä osoittamassa sanan kahdennusta, EYD:ssä sanat kirjoitetaan väliviivalla erotettuna, esim. buku² vs. buku-buku.
Useilla sanoilla, erityisesti puhekielessä, on useita kirjoitus- tai lausuntatapoja.

[muokkaa] Lausuminen

Indonesian vokaalit ovat i, edellä mainitut kolme e:tä, a, u ja o. Diftongeja ei ole, joskin tiettyjä vokaaliyhdistelmiä lausutaan hieman diftongin tapaan (esim au). Pitkiä vokaaleja ei ole myöskään, vaan samanlaisia peräkkäisiä vokaaleja lausutaan erikseen, esim. maaf ('anteeksi) ääntyy ma-af.

Konsonanteista suomen ääntämyksestä poikkeavat:

c lausutaan kevyehkönä tš-tapaisena äänteenä
j lausutaan dž-tapaisena äänteenä
y lausutaan kuten suomen j
ngg on äng-äänne (ng), jota seuraa g-äänne

Sanan paino indonesiassa on periaatteessa sanan toiseksi viimeisellä tavulla, mutta se vaihtelee eri murteissa. Paino ei ole kuitenkaan kovin merkittävä tekijä indonesian kielessä.