Juhani Raattamaa
Wikipedia
| Kristinusko: luterilaisuus Osa artikkelisarjasta |
|
 |
|
|
Henkilöitä |
|
|
Suunnat |
|
|
Suuret seurat |
|
|
Lehtiä |
|
|
Laulukirjat |
|
Juhani Raattamaa (Johan) (12. syyskuuta 1811 Kaaresuvanto - 7. maaliskuuta 1899 Saivomuotka) oli lestadiolaisuuden ensimmäisiä maallikkosaarnaajia ja Lars Levi Laestadiuksen läheinen työtoveri.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus
Juhani Raattamaa syntyi Ruotsissa Kaaresuvannon pitäjässä 12.9.1811. Vanhemmat olivat pienviljelijöitä. Heidän perheeseensä syntyi kuusi lasta. Veljeksistä Pekasta, Juhanista ja Erkistä tuli myöhemmin lestadiolaissaarnaajia.
Hän asui samalla paikkakunnalla, jolla Lars Levi Laestadius toimi pappina ja tutustui tähän ollessaan 18-vuotias. Hän kävi Laestadiuksen pitämillä ehtoollisilla. Laestadius valitsi Raattamaan kateekaksi vuonna 1830 pitämään uskontotuokioita lapsille. Laestadius kirjoittaa uudesta kateekastaan näin: "Jollei tuota kirottua viinaa olisi ollut saatavissa, niin olisi Raattamaa jo siihen aikaan ollut koko Lapinmaan etevin kateekka. Mutta mainittu myrkky pilasi kokonaan miehen".[1] Raattamaa kirjoittaakin myöhemmin ikävuosien 24:stä 30:neen olleen "häpeällisten töiden sumentamaa aikaa".[2]
[muokkaa] Omantunnon herätys ja parannuksen armo
Raattamaan omatunto koki uuden herätyksen jouluna 1844 samaan aikaan Laestadiuksen uudestisyntymisen aikoihin. Hän löysi maantieltä lompakon, jonka palautti omistajalleen. Hän kuitenkin vaati kolmasosaa löydetyn rahamäärän arvosta, mihin lompakon omistaja ei suostunut. Lompakon omistaja väitti osan rahoista kadonneen. Raattamaa kertoi tapauksesta Laestadiukselle, joka läksytti tätä ahneudesta ja itserakkaudesta.
Parannuksen armon Raattamaa sai talvella 1846 kirkossa kuunnellessaan Laestadiuksen saarnaa. Hän kirjoittaa omaelämäkerrassaan tapauksesta seuraavaa: "Mutta kun sain uskossa ja hengessä katsella veripunaista, orjantappuroilla kruunattua kuningasta, silloin voima läksi Hänestä ja Kristuksen kärsiminen vaikutti sielussani elävän voiman. Minä uskoin synnit anteeksi vuotaneessa ja priiskuvaisessa veressä, josta myös seurasi ylösnousseen ja elävän Herran Jeesuksen tunteminen. Se, jota etsin kaukaa, se olikin läsnä ja vaikutti ilon ja rauhan sielussani. Olin ennenkin mielestäni uskonut, että Jeesus on kuollut ja kuolleista ylösnoussut, mutta nyt häpesin epäuskoani ja havaitsin, etten olekaan ennen sydämestäni uskonut."
[muokkaa] Opettajaksi ja saarnamieheksi
Tuolloin oli voimassa konventikkeliplakaatti, joka kielsi maallikkojen pitämän seurat. Raattamaa ei aluksi uskaltanutkaan saarnata aikuisille. Lasten uskontotuokioihin kerääntyi kuitenkin myös aikuisia, jotka satuttivat omattuntonsa ja saivat synnit anteeksi. Näin lestadiolaisuus lähti leviämään laajemmalle.
Myöhemmin Raattamaa vapautettiin koulunopettajan toimesta ja hän alkoi saarnata ympäri Lappia. Hän saarnasi yhteistyössä Laestadiuksen kanssa ja kävi tämän luona noin kahdesti vuodessa kertomassa toiminnastaan. Raattamaa vietti lähetysmatkoilla viikoista kuukausiin. Hänestä tulikin varsin tunnettu saarnamies lestadiolaisten keskuudessa. Juhani Raattamaata on kutsuttu Perä-Pohjolan Paavaliksi ja Pohjolan suurimmaksi maallikkosaarnaajaksi.
Hän myös kirjoitti paljon kirjeitä syntyneisiin seurakuntiin ja häneltä kysyttiin neuvoja erilaisiin asioihin. Hän osasi Raamattua hyvin. Kirjeitä häneltä on säilynyt runsaat 300.
[muokkaa] Lestadiolaisuuden hajaantumista estämässä
Raattamaa yritti estää viimeisinä elinvuosinaan jo alkanutta hajaantumiskehitystä. Erkki Antti Juhonpieti varoittaa kirjeessään Norjaan ottamasta vastaan saarnaajia, jotka eivät ole yhteistyössä Juhani Raattamaan ja muiden lestadiolaissaarnaajien kanssa: "Älkää ottako muukalaisia ääniä vastaan, vaikkapa kuinka kauniilta kuulostaisit, sillä te tiedätte, että Juhani Raattamaa on jälkeen Laestadiuksen säilyttäny puhtaan opin hänen työkumppaneittensa kanssa." Näitä lestadiolaisuudessa yleisesti hyväksyttyjä seurakuntavanhimpia olivat Raattamaan lisäksi Erkki Antti Juhonpieti, Antin-Pieti, Ies-Pieti, Isak Poromaa, Henrik Parkajoki (Parka-Heikki), Pekka Raattamaa, Iisakki Huhtasaari ja Joonas Purnu.
[muokkaa] Viimeiset hetket
Juhani Raattamaa kuoli Saivomuotkassa 7. maaliskuuta 1899. Hänen vaimonsa Karoliina Raattamaa kuvasi viimeisiä hetkiä ennen kuolemaa seuraavasti: "Hän oli sängyssä yli viikon. Viimeisenä yönä kysyin häneltä: "minne sinua sattuu?" Hän vastasi: "Minulla ei ole kipuja missään, voin hyvin." Hänen viimeisinä tunteinaan luin hänelle kirjeitä ja terveisiä kristityiltä ja hän sanoi kuulevansa ne ja pyysi vastaamaan heille: "Herra siunatkoon heitä kaikkia". Sitten hän nukahti ihanaan uneen".[3] Raattamaan hautajaissaattueen kerrotaan olleen noin kahden kilometrin pituinen. Raattamaan hautakiveen kirjoitettiin: "Ensimäinen saarnaja hengelisestä liikestä".
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Aulis Zidbeck: Ole vapaa, vapaaksi ostettu lauma. Juhani Raattamaa - opettaja ja sielunhoitaja. SRK 1985, ISBN 951-9422-62-5.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Juhani Raattamaan tarina
- Juhani Raattamaa ja Luther
- Juhani Raattamaa - Perä-Pohjolan Paavali
- Juhani Raattamaa (englanniksi)
- Juhani Raattamaa (1811-1899) (hollanniksi)
[muokkaa] Lähteet
- Aulis Zidbeck: Ole vapaa, vapaaksi ostettu lauma. Juhani Raattamaa - opettaja ja sielunhoitaja. SRK 1985, ISBN 951-9422-62-5
- ↑ Aulis Zidbeck: Ole vapaa, vapaaksi ostettu lauma. Juhani Raattamaa - opettaja ja sielunhoitaja. SRK 1985, ISBN 951-9422-62-5, Sivu 16
- ↑ Aulis Zidbeck: Ole vapaa, vapaaksi ostettu lauma. Juhani Raattamaa - opettaja ja sielunhoitaja. SRK 1985, ISBN 951-9422-62-5, Sivu 16
- ↑ The Last Moments of Juhani Raattamaa, May 15, 1899, Karoliina Raattamaa [1]
