Esikoislestadiolaisuus

Wikipedia

Kristinusko: luterilaisuus Osa artikkelisarjasta Lestadiolaisuus

Henkilöitä Lapin Maria Lars Levi Laestadius Juhani Raattamaa

Suunnat Esikoislestadiolaisuus Rauhansanalaisuus Uusheräys Vanhoillislestadiolaisuus Muut suunnat

Suuret seurat Suviseurat (vl) Opistoseurat (vl) Juhannusseurat (el, rs ja vl) Suvijuhlat (rs) Kesäseurat (uh)

Lehtiä Päivämies (vl) Rauhan sana (rs) Rauhan Side (el) Lähettäjä (uh)

Laulukirjat Hengelliset laulut (el) Siionin laulut (vl) Siionin matkalaulut (rs ja uh)

Esikoislestadiolaisuus on yksi lestadiolaisuuden suurissa hajaannuksissa 1900-luvun vaihteessa syntynyt suuntaus. Se on lestadiolaisuuden suunnista toiseksi suurin. Pohjoismaissa ja Pohjois-Amerikassa esikoislestadiolaisia on noin 25 000^[1]. Esikoislestadiolaisuuden erottaa muista lestadiolaisuuden suunnista painotus esikoisten seurakuntaan, Lapin vanhimmat, kriittinen suhtautuminen kirkkoon ja papistoon sekä yksinkertaisen elämän korostus. Suomessa esikoislestadiolaisuuden kannatus painottuu Etelä-Suomen kaupunkeihin.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Erot muihin lestadiolaisuuden suuntiin 2.1 Esikoisten seurakunta ja Lapin vanhimmat 2.2 Asketismi 2.3 Esikoislestadiolaisuus ja kirkko 3 Oppi 3.1 Synninpäästö 3.2 Kaste 4 Käytännön usko 5 Levinneisyys 6 Seurat 7 Muu toiminta 8 Julkaisut 9 Katso myös 10 Kirjallisuutta 11 Aiheesta muualla 12 Lähteet

[muokkaa] Historia

Hajaannus OALC:n ja FALC:n välillä tapahtui Yhdysvalloissa 1890-luvun vaihteessa. Hajaannukseen vaikuttivat opilliset syyt ja saarnaaja Johan Takkisen syrjäyttäminen papin vaalissa. Ruotsin Lapin johtava maallikkosaarnaaja Juhani Raattamaa ja muut Lapin vanhimmat tukivat kiistassa johdonmukaisesti Takkista. Syntyneitä erimielisyyksiä pyrittiin korjaamaan Amerikan suuressa sovintokokouksessa. Kokoukseen osallistuivat esikoisten lisäksi Finnish Apostolic-Lutheran Congregation ja hallilaiset. Sovintokokouksesta Eurooppaan lähetetyn kirjeen allekirjoittivat 53 seurakunnan edustajat. Sovinto ei kuitenkaan ollut pysyvä.

Euroopassa hajaannus esikoisuuden ja vanhoillisuuden välillä tapahtui 1900-luvun alussa Juhani Raattamaan kuoltua. Esikoiset katsoivat edustavansa alkuperäistä esikoisten seurakuntaa, jota kaikkien kristittyjen piti kuulla. Esikoislestadiolaisuuteen jäi hajaannuksissa vain muutama prosentti lestadiolaisista, mutta se on ajan kuluessa kasvanut toiseksi suurimmaksi lestadiolaisuuden suunnaksi. Ruotsin Lapin saarnaajat Samuel Vettasjärvi ja Viktor Appelqvist tekivät vuonna 1902 pitkän lähetysmatkan Etelä-Suomeen. Seuraavana vuonna lähetysmiehinä olivat Isak Niku ja Isak Kuoksu. Näiden saarnamatkojen aikana syntyi pysyvä raja esikois- ja vanhoillislestadiolaisuuden välille. Vuoden 1911 sovintokokous ei auttanut, ja ero on jäänyt pysyväksi. 1900-luvun alkupuolella esikoislestadiolaiset perustivat Vanha-lestadiolaiskristillisen yhdistyksen (VLKY). Vuonna 1990 nimi vaihdettiin Esikoislestadiolaiset ry:ksi. Vuonna 1965 esikoisuudesta erosi leeviläisyys, ja vuonna 1977 tästä ryhmästä lohkesi steeniläisyys.

[muokkaa] Erot muihin lestadiolaisuuden suuntiin

Esikoislestadiolaisuuden erottaa muista lestadiolaisuuden suunnista painotus esikoisten seurakuntaan, Lapin vanhimmat, kriittinen suhtautuminen kirkkoon ja papistoon sekä yksinkertaisen elämän korostus.

[muokkaa] Esikoisten seurakunta ja Lapin vanhimmat

Käsite esikoisten seurakunta löytyy Raamatusta Heprealaiskirjeen 12. luvusta. Juhani Raattamaa puhui kirjeissään paljon esikoisten seurakunnasta. Ensimmäisen kerran esikoisten seurakunta esiintyi Juhani Raattamaan kirjeessä keväällä 1872.^[2] Hänen kuoltuaan esikoislestadiolaisuuden saarnaajat puhuivat edelleen esikoisten seurakunnasta ja katsoivat muiden lestadiolaisten jääneen tämän seurakunnan ulkopuolelle. Esikoisten seurakunnan vanhimman tehtävän katsottiin siirtyneen Juhani Raattamaalta Joonas Purnulle.

Ruotsin Lapin seurakunta toimii edelleen äitiseurakuntana, jonka puoleen muiden maiden esikoislestadiolaiset kääntyvät ongelmissaan. Pohjois-Ruotsissa asuvat myös liikkeen johtavat saarnaajat, Lapin vanhimmat, joita seurakunta lähettää matkoille myös muihin maihin.

[muokkaa] Asketismi

Lestadiolaisuudessa ilmeni sen alusta saakka voimakasta asketismia.^[3] Taustalla on ajatus, jonka mukaan kristityn tulisi jäljitellä Jeesuksen alennuksen muotoa.^[4] Tämä asenne näkyi muun muassa asuntojen sisustuksessa ja ihmisten pukeutumisessa.^[5] Kun lestadiolaisuuteen alkoi liittyä parempiosaisia ja sivistyneistöä, aiheutti se herätysliikkeen sisälle luokkaeroja.^[6] Muun muassa Lapin vanhinten saarnat aiheuttivat heidän ja "herraskristittyjen" välille ristiriitoja.^[7] Erityisesti maaseudulla rikkaimmat lestadiolaiset menivät 1900-luvun hajaannuksessa uuteenheräykseen tai vanhoillislestadiolaisuuteen.^[8]

[muokkaa] Esikoislestadiolaisuus ja kirkko

Esikoislestadiolaisuuden alkuaikoina se arvosteli voimakkaasti kirkkoa ja papistoa. ^[9] Siihen ei suurissa hajaannuksissa liittynytkään yhtään lestadiolaista pappia, vaan ne menivät joko uusheräykseen tai vanhoillislestadiolaisuuteen.^[10] Esikoiset suhtautuivat kielteisesti jopa omiin lestadiolaispappeihin.^[11] He pelkäsivät, että lestadiolaispapit soluttautuvat herätysliikkeeseen ja muuttavat sen kirkolliseksi.^[12] Liike on säilynyt maallikkojohtoisena,^[13] mutta kirkkoa pidetään kuitenkin hengellisenä esivaltana, ja se hoitaa sakramenttien jakamista.^[14]

Vuonna 1928 liikkeeseen liittyi yksi pappi, mutta vuoden 1932 jälkeen hän erosi liikkeestä kyllästyttyään jatkuvaan kirkkoon ja pappeihin kohdistuvaan kritiikkiin.^[15] 1940-luvulla esikoislestadiolaisuuteen liittyi jälleen pappi ja hän kuului liikkeeseen kiinteästi.^[16] Nykyisin esikoislestadiolaisuuteen kuuluu "muutama" pappi.^[17] Maallikkosaarnaajia on Suomessa noin 130.^[18]

Ruotsissa ja Norjassa esikoislestadiolaiset ovat alkaneet jakaa ehtoollista itse.^[19] Tähän ovat vaikuttaneet kirkon ehtoolliskaavoihin omaksutut katoliset vaikutteet ja naispappeuteen liittyvät ongelmat. Suomessa esikoislestadiolaiset nauttivat sakramentteja kirkon piirissä.^[20]

[muokkaa] Oppi

Esikoislestadiolaiset pitävät Martti Lutheria oppi-isänä ja Lars Levi Laestadiusta opetusisänä.^[21] Etenkin Laestadiuksen asema on vahvempi kuin muissa suurissa lestadiolaissuunnissa.

[muokkaa] Synninpäästö

Esikoislestadiolaisilla on käytössä synninpäästö. Se pitää ottaa vastaan henkilöltä, jolla on elävä usko. Uskovaiset ovat maan päällä Jeesuksen lähettiläitä. Uskoon ei voi tulla omin avuin.

[muokkaa] Kaste

Kaste ei esikoislestadiolaisten mukaan pelasta tehtynä tekona ilman henkilökohtaista uskoa. Lapsella on autuaaksitekevä usko jo ennen kastetta.

[muokkaa] Käytännön usko

Esikoislestadiolaisuudessa vieroksutaan kulttuurista erityisesti populaarimusiikkia, teatteria, ja elokuvia.^[22] Esikoislestadiolaiset naiset eivät käytä koruja eivätkä meikkiä.^[23] Miehet taas eivät käytä kravattia eivätkä yleensä myöskään vihkisormusta.^[24][25] Naisilla on seuroissa huivi päässä.^[26]

Televisioon suhtaudutaan kielteisesti ja sen ohjelmien vaarallisuudesta varoitetaan.^[27] Syntyvyyden säännöstelyä ei hyväksytä, koska esikoislestadiolaiset "haluavat ottaa vastaan ne lapset, jotka Luoja antaa".^[28] Alkoholin suhteen opetetaan täysraittiutta.^[29]

[muokkaa] Levinneisyys

Suomessa esikoislestadiolaisia on noin 10 000-20 000.^[30] Suomessa kannatus painottuu Etelä-Suomen kaupunkeihin. Esikoislestadiolaisten rukoushuoneita on seuraavilla paikkakunnilla: Eno, Heinola, Helsinki, Hämeenlinna, Imatra, Joensuu, Jämsä, Keitele, Kotka, Lahti, Lammi, Lappeenranta, Lieksa, Mikkeli, Oulainen, Oulu, Padasjoki, Pihtipudas, Pori, Pöytyä (Heikinsuo), Tampere, Teuva ja Turku.^[31] Lisäksi säännöllistä toimintaa on muun muassa Eurassa, Huittisissa, Kuopiossa, Laitilassa, Nousiaisissa, Utsjoella ja Vammalassa. Seuroja järjestetään näillä ja muilla paikkakunnilla myös kirkon tiloissa ja kodeissa.

Pohjois-Amerikassa esikoislestadiolaisuus on suurin lestadiolaisryhmä.^[32] Siellä esikoislestadiolaisia on arviolta 10 000.^[33] Amerikassa esikoislestadiolaisten kirkon nimi on Old Apostolic Lutheran Church. Amerikassa suurin kannatus on Washingtonin osavaltiossa. Suuria seurakuntia on myös Delawaressa, Etelä-Dakotassa, Michiganissa ja Minnesotassa.^[34]

Esikoislestadiolaisuus on merkittävä herätysliike myös Norjassa ja Ruotsissa. Näissä maissa kannatus painottuu pohjoiseen. Liikkeellä on jossain määrin toimintaa Belgiassa, Iso-Britanniassa^[35], Latviassa^lähde?, Saksassa^[36], Tanskassa, Venäjällä ja Virossa.^[37]

[muokkaa] Seurat

Esikoislestadiolaisten seurat alkavat virren veisuulla ja rukouksella. Sen jälkeen luetaan yleensä Laestadiuksen saarna. Joskus sen sijasta voidaan lukea Lutherin saarna tai lähetyskirjeitä. Jälleen veisataan virsi, jonka jälkeen kuullaan saarna. Saarnoja ei ole tapana kirjoittaa eikä valmistella vaan saarnaaja puhuu vapaasti senhetkisten ilmoitusten mukaan jonkin Raamatun tekstin johdosta. Saarna päättyy julistukseen syntien anteeksiantamisesta, jolloin kuulijoita nousee saarnaajien ja toistensa luokse pyytämään henkilökohtaista synninpäästöä. Seurat kestävät yleensä puolestatoista kahteen tuntiin.

Seuroissa veisataan virsiä omasta kirjasta, jonka nimi on Virsikirja ja Hengellisiä lauluja. Seuroissa ei ole säestystä. Naiset peittävät Raamatun mukaisesti päänsä seuroissa. Pää peitetään usein huivilla.

Suomessa esikoislestadiolaisilla on vuodessa kolme valtakunnallista seuratapahtumaa. Ne ovat loppiaisena, juhannuksena ja mikkelinpäivänä. Suurin niistä on Lahdessa järjestettävät juhannusseurat. Loppiais- ja mikkelinpäivän seurojen pitopaikka vaihtelee vuosittain. Ruotsin Jällivaarassa järjestetään vuosittain monipäiväiset joulu- ja Kiirunassa helluntaikokoukset, joihin tulee saarnaajia ja sanankuulijoita eri maista. Jällivaaran joulukokouksissa päätetään ulkomaille tehtävistä lähetysmatkoista.

Lähes kaikki esikoislestadiolaisten saarnaajat ovat maallikoita. Saarnaajia lähetetään "kaksin ja kaksin" eli pareittain pitämään seuroja myös muilla paikkakunnilla kotimaassa ja ulkomailla. Ruotsin Lapin vanhimmat tekevät lähetysmatkoja muutaman vuoden välein Suomeen, Norjaan, Tanskaan ja Pohjois-Amerikkaan.

Seuroihin liittyy yleensä yhteinen kahvitilaisuus, isompiin seuroihin myös yhteinen ruokailu. Kahvista ja ruuasta ei peritä maksua.

[muokkaa] Muu toiminta

Seuroissakäynnin lisäksi esikoislestadiolaiset lapset käyvät esikoislestadiolaisten pyhäkouluissa ja lasten kesäleireillä.^[38] Nuorille järjestetään nuorteniltoja arki-iltoina ja isojen seurojen yhteydessä, ja toisinaan pidetään myös valtakunnallisia nuorteniltoja.^[39]

Esikoislestadiolaiset järjestävät isojen seurojen aikana ja arkisin kanssapuheita, joissa tutkitaan Raamattua ja kristillisyyttä yhdessä keskustellen. Kanssapuheiden juuret ulottuvat lestadiolaisuuden alkuaikoihin.^[40]

[muokkaa] Julkaisut

Esikoislestadiolaiset julkaisevat neljästi vuodessa ilmestyvää Rauhan Side -lehteä. Esikoiset julkaisevat myös Laestadiuksen saarnoja ja muuta hartauskirjallisuutta.

[muokkaa] Katso myös

• Old Apostolic Lutheran Church, sisarjärjestö Pohjois-Amerikassa
• Juhannusseurat, suuret seurat
• Jällivaara, liikkeen keskuspaikka
• Virsikirja ja Hengellisiä lauluja, liikkeen laulukirja
• Gunnar Jönsson ja Erik Larsson, ruotsalaisia saarnaajia

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Jouko Talonen: Esikoislestadiolaisuus ja suomalainen yhteiskunta 1900-1944, 1993, SKHST, ISBN 951-9021-93-0
• Pekka Raittila: Esikoislestadiolaisuus Suomessa, 1984, SKHSV
• Isänmaan puolesta Jumalaan turvaten. Osa 1: Vapaussodasta asemasotavaiheeseen, 1999, Helsinki, Esikoislestadiolaiset ry, ISBN 951-97455-4-8
• Isänmaan puolesta Jumalaan turvaten. Osa 2: Jatkosodan loppuvaiheista sodanjälkeisiin tapahtumiin, 1999, Helsinki, Esikoislestadiolaiset ry, ISBN 951-97455-5-6
• Risto Blom, Jumalan lapseksi - Käsitys uudestisyntymisestä esikoislestadiolaisessa julistuksessa, Kirkon tutkimuskeskus, 2001
• Aikakautemme vanhinten kirjoituksia = Vanhinten kirja I
• Vanhinten kirja II
• Julkaisukokoelma
• Isän ääni 1960-69
• Isän ääni 1970-79
• Isän ääni 1980-89

[muokkaa] Aiheesta muualla

• lestadiolaisuus.info: Esikoislestadiolaisuuden synty ja tämänhetkinen tilanne
• lestadiolaisuus.info Lehtiartikkeleita esikoislestadiolaisuudesta
• Tapani Ihalainen: Esikoislestadiolaisten lähetyskirjeitä Jellivaarasta ja kirjoituksia sakramenteista
• Fridtjof Apelthun, 1992: Uskosta uskoon
• Kirkon tutkimuskeskus: Uskonnot Suomessa: Esikoislestadiolaiset ry

[muokkaa] Lähteet

• Iustitia 14, STI-aikakauskirja, Lestadiolaisuuden monet kasvot, 2001, ISBN 952-9857-11-X

• Risto Blom, Uudestisyntymisen hetki armonjärjestyksessä esikoislestadiolaisen julistuksen mukaan, sivut 122-132
• Markku Ihonen, Esimodernista myöhäismoderniin. Esikoislestadiolaisuus kohtaa nykymaailman, sivut 154-178

• Aulis Zidbäck, Juhani Raattamaa - Pohjolan suurin maallikkosaarnaaja, Otava, 1941
• Jouko Talonen, Esikoislestadiolaisuus ja Suomalainen yhteiskunta 1900-1944, SKS, 1993, ISBN 951-9021-93-0

Synninpäästö & Kaste

• Fridtjof Apelthun, 1992, Uskosta uskoon

Viitteet