Uusheräys

Wikipedia

Kristinusko: luterilaisuus Osa artikkelisarjasta Lestadiolaisuus

Henkilöitä Lapin Maria Lars Levi Laestadius Juhani Raattamaa

Suunnat Esikoislestadiolaisuus Rauhansanalaisuus Uusheräys Vanhoillislestadiolaisuus Muut suunnat

Suuret seurat Suviseurat (vl) Opistoseurat (vl) Juhannusseurat (el, rs ja vl) Suvijuhlat (rs) Kesäseurat (uh)

Lehtiä Päivämies (vl) Rauhan sana (rs) Rauhan Side (el) Lähettäjä (uh)

Laulukirjat Hengelliset laulut (el) Siionin laulut (vl) Siionin matkalaulut (rs ja uh)

Uusheräys on lestadiolaisuuden suunta, joka syntyi 1900-luvun vaihteen hajaannuksessa.

Sisällysluettelo 1 Synty 2 Toiminta ja levinneisyys 3 Aiheesta muualla 4 Lähteet

[muokkaa] Synty

Uusheräys sai alkunsa 1800-luvun lopussa Kittilässä. Uudenheräyksen kirkkoherra K.A. Heikel kirjoittaa liikkeen alusta: "Tämä nk. uusi heräys on saanut alkunsa Jumalan sanan ja rukouksen kautta Kittilän seurakunnassa talvella 1894-1895. Sieltä se on maallikkosaarnaajain kautta levinnyt Ouluun, Helsinkiin ja moniin maaseutuihin". Muita tunnettuja uudenheräyksen saarnamiehiä olivat K. A. Heikel, sekä Pietari Hanhivaara. Myös Väinö Havas toimi uudessaheräyksessä, kunnes siirtyi vanhoillislestadiolaisuuteen.^[1]

Uusheräyksen oppi erosi muista lestadiolaisuuden suunnista erityisesti käytäntöön otetulla opilla lain kolmannesta käytöstä. Etenkin Kittilän saarnaajat katsoivat tällöin liiallisen evankelisuuden pilanneen kristillisyyden. Uudestiheränneet korostivat lakia herättämään kristillisyyttä. Lain kolmas käyttö otettiin käytäntöön. Koko lestadiolaisuutta vaadittiin heräämään uudesti. Vanhoillinen suuntaus ei hyväksynyt uuttaheräystä, koska heidän mukaansa heränneen ei tarvitse herätä. Uusheräyksellä oli myös väljempi seurakuntaoppi muihin pääsuuntauksiin verrattuna. Uudestaheräyksestä on erkaantui Kolkuttaja-suunta 1950-luvulla, joka hajosi 1960-luvulla kontiolaisuuteen ja peuralaisuuteen.^[2]

[muokkaa] Toiminta ja levinneisyys

Uusheräyksellä arvioidaan olevan kannattajia noin 3000. Liike toimittaa Lähettäjä-lehteä, jonka levikki on 2000. Sen edeltäjän, Kolkuttajan levikki oli 1920-luvulla yli 7000 lehteä.^lähde? Liikkeen laulukirja on Siionin matkalaulut. Samaa kirjaa käyttää myös rauhan sana ja se on toteutettu yhteistyössä näiden kahden liikkeen välillä. Uusheräykseen kuuluu noin 40 pappia ja teologia, sekä noin 30 maallikkosaarnaajaa. Uusheräys järjestää vuosittain kesäseurat. Liikkeellä on kansanopisto Kalajoella, sekä leirikeskus Kangasalalla. Uusheräys rekisteröityi aluksi nimellä: Lestadiolaisten Lähetysyhdistysten Keskusliitto. Vuonna 2000 nimi vaihdettiin Lestadiolainen Uusheräys ry:ksi. Uusheräyksellä on oma Paljaat jalat -niminen nuortenkuoro.^lähde?

Suomessa uusheräyksen vaikutusalueita ovat: Eno, Haapavesi, Hamina, Heinäkallio, Helsinki, Iisalmi, Ilmajoki, Jalasjärvi, Joensuu, Kajaani, Kangasala, Kemi, Kemijärvi, Kittilä, Kuopio, Kurikka, Kärsämäki, Lahti, Leväsjoki, Nurmes, Oulainen, Oulu, Raahe, Seinäjoki, Sodankylä, Teuva, Tornio, Turku ja Ylivieska.^[3] Uusheräyksen toimisto sijaitsee Kurikassa.

Ulkomailla uusheräys toimii yhteistyössä Suomen lähetysseuran kanssa. Sillä on lähettejä Angolassa, Etiopiassa, Senegalissa, Tansaniassa ja Taiwanissa.^[4] Se tekee myös lähetystyötä Venäjälle.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Uusheräys
• Uusheräys on...
• Uusheräyksen seurapuheita
• (englanniksi) The Laestadian New Revival

[muokkaa] Lähteet

• Kalevi Silvola, Uusheräys on... 3.7.2005. Lestadiolainen uusheräys. Luettu 14. maaliskuuta 2007.
• Uusheräys lestadiolaisuus.info. Luettu 14. maaliskuuta 2007.

1. ↑ Paavo Viljanen, Wäinö Havas - Hengen ja miekan mies, Werner Söderström Oy, Porvoo, 1943, sivut 107-111
2. ↑ Iustitia 14, STI-aikakauskirja, Lestadiolaisuuden monet kasvot. STI. ISBN 952-9857-11-X., Lestadiolaisuuden hajaannukset, Jouko Talonen, sivu 17
3. ↑ Uskonnot Suomessa, Lestadiolainen Uusheräys ry Kirkon tutkimuskeskus. Luettu 16. helmikuuta 2007.
4. ↑ Lähetystyö Uusheräys. Luettu 14. maaliskuuta 2007.