Kolesteroli

Wikipedia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa parantamaan artikkelia lisäämällä asianmukaisia lähteitä.

Kolesteroli (C₂₇H₄₅OH) on steroideihin kuuluva tyydyttymätön, rengasrakenteinen, veteenliukenematon kiteinen alkoholi, jota on välttämättömänä ihmisen ja eläinten kaikissa kudoksissa, varsinkin rasvakudoksissa, hermoissa, maksassa ja munuaisissa. Maksa tuottaa kolesterolia, mutta sitä imeytyy myös jonkin verran ravinnosta, erityisesti kananmunasta, mädistä ja maksasta, jotka luontaisesti sisältävät runsaasti kolesterolia. Kolesteroli on keskeisesti eläinkunnan biokemiaan liittyvä aine, kasvikunnassa sille ei ole mitään käyttöä.

[muokkaa] Hyvä ja huono kolesteroli

Kolesteroli on ihmiselle elintärkeä aine. Sitä tarvitaan ainakin soluseinämän rakentamiseen ja sappiyhdisteiden valmistamiseen. Myös aivojen kuivapainosta merkittävä osa on kolesterolia. Lisäksi se on useiden hormonien kuten sukupuolihormonien esiaste. Toisaalta veren korkean kolesterolipitoisuuden väitetään aiheuttavan kolesterolin kertymistä verisuonten seinämiin ja siten ahtauttavan valtimoita ja sitä kautta aiheuttavan sydän- ja verisuonisairauksia. Tätä ei ole kuitenkaan todistettu. Ruokavaliossa kolesterolia lisäävät eräät tyydyttyneet rasvahapot, joita saadaan kovista, myös kasviperäisistä rasvoista. Tyydyttymättömillä rasvahapoilla ja kasvisteroleilla on käänteinen vaikutus. Omega-3-rasvahapot alentavat jonkin verran kolesterolia, mutta vielä enemmän triglyseridejä. Tyydyttyneet rasvahapot nostavat enemmän LDL-kolesterolia kuin muut ravintoaineet. Pelkkä kolesteroli ei aiheuta verisuonten kalkkiutumista (ateroskleroosia), vaan siihen vaaditaan aina LDL-kolesterolin hapettumista ja vasta hapettunut kolesteroli ja oksisterolit pystyvät käynnistämään verisuonten endoteelin eli pintakudoksen tulehduksellisen vaurion.

Kun kolesterolimolekyyli on sitoutunut kuljetusmolekyyliin, lipoproteiiniin, puhutaan HDL- ja LDL-kolesterolista. LDL eli ”paha” lipoproteiini kuljettaa kolesterolia kudoksiin ja verisuonten seinämiin. HDL eli ”hyvä” lipoproteiini kuljettaa kolesterolia pois kudoksista ja verisuonten seinämistä. Perimä ja elämäntavat säätelevät veren kolesterolipitoisuutta sekä triglyseridipitoisuutta.

Korkea veren kolesteroli lisää vaaraa sairastua sepelvaltimotautiin. Sepelvaltimotaudin syynä on yleensä ateroskleroosi eli verisuonten "kalkkiutuminen". Ateroskleroosi syntyy, kun kolesterolia kertyy valtimoiden seinämään. Ajan myötä nämä kertymät ahtauttavat valtimoita ja haittaavat veren virtausta. Ahtautuneeseen kohtaan voi tulla pieni repeämä sepelvaltimon sisäseinämään, jolloin verihiutaleet takertuvat siihen, ja seurauksena voi olla veritulppa ja sydäninfarkti. Pienentämällä veren kolesterolipitoisuutta voidaan vähentää kolesterolin kertymistä suoniin ja saada jo syntyneitä ahtaumia pienenemään. Kolesterolin kertyminen suoniin alkaa jo lapsuudessa.

Kolesterolin alentaminen alentaa sepelvaltimotaudin riskiä. Ruokavaliomuutoksilla päästään tyypillisesti 10–15 % laskuun, ja esimerkiksi statiinilääkkeillä jopa 40–60 % LDL-kolesterolia vähennettyä. Näin suuri lasku alentaa huomattavasti sepelvaltimotaudin riskiä.

Nykyisin tavoitearvoina pidetään: Kokonaiskolesteroli alle 5,0 mmol/l, LDL-kolesteroli alle 3,0 mmol/l, HDL-kolesteroli yli 1,0 mmol/l ja triglyseridit alle 2,0 mmol/l. Diabeetikoilla ja sepelvaltimotautiin sairastuneilla LDL-kolesterolin tavoite on vielä matalampi, alle 2,5 mmol/l. On näyttöä siitä, että jos LDL-kolesteroli saadaan laskettua alle 2,0 mmol/l:n, voidaan verisuoniin jo syntyneet ahtaumia aiheuttavat kolesterolikertymät jopa saada pienemään.

20 vuotta sitten normaalin kolesterolin raja-arvo oli 7 mmol/l. Nyt se on 5 mmol/l. Dosentti Timo Strandberg (sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri, HYKS) arvelee, että nykyinen viiden tavoitekin on luultavasti liian korkea. Luonnonkansojen kolesterolitasot ovat 3-4 mmol/l.^[1]

Verisuonet voivat ahtautua myös muualla kuin sydämen sepelvaltimoissa, esimerkiksi aivoverisuonissa. Tämä saattaa aiheuttaa aivoverenkiertohäiriöitä. Ahtautumia voi olla myös alaraajoihin vievissä verisuonissa, jolloin seurauksena saattaa olla mm. katkokävelyä aiheuttava alaraajojen verenkiertohäiriö.

70-luvun alusta suomalaisten kolesteroliarvot ovat laskeneet 15-20 % ja työikäisten sepelvaltimotautikuolleisuus on pienentynyt 75 %. Samanaikaisesti kulutusmaidon käyttö on laskenut ja vihannesten kulutus lisääntynyt. Luvut osoittavat, että elämäntapojen valinnoilla saadaan tilastollisesti merkittäviä tuloksia. Kovan rasvan saanti ylittää kuitenkin edelleen 30 – 40 %:lla asetetut tavoitteet. Kovaa rasvaa saadaan eniten rasvaisista maitovalmisteista, voista, juustoista, rasvaisista makkaroista ja lihasta. Näiden käyttöä rajoittamalla sekä tyydyttyneen rasvan että kolesterolin saanti vähenee. Sepelvaltimotauti ei ole hävinnyt, vaan siirtynyt vanhempaan ikään. Luonnonkansojen kokonaiskolesterolipitoisuus 3 – 3,5 mmol/l on luonnollinen ja solujen toiminnan kannalta riittävä määrä. Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan 80 %:lla suomalaisista kokonaiskolesterolipitoisuus oli kuitenkin yli 5.0 mmol/l. ”Paha” LDL-kolesterolipitoisuus oli yli 3 mmol/l 85 %:lla miehistä ja 81 %:lla naisista. Käypähoitosuositusten mukaan suositusten mukaisilla elämäntavoilla valtaosa saavuttaisi suosituskolesteroliarvot.^[2]

Tärkein sepelvaltimotaudin ehkäisykeino on kasvirasvojen valinta tyydyttyneen rasvan tilalle. Tyydyttyneet rasvahapot nostavat ”pahan” LDL-kolesterolin määrää. Kerta- ja monityydyttymättömillä rasvahapoilla ei ole tätä ominaisuutta. ”Hyvän” HDL-kolesterolin määrää voi lisätä myös säännöllisellä liikunnalla ja tupakoinnin lopettamisella.^[3]

Sepelvaltimotautiriskiä lisäävää diabetesta voi torjua olemalla liikkeessä kuin silakkaparvi ja syömällä vain sellaisia rasvoja, joita ilman elimistö ei pärjää, kuten rypsiöljy ja kalaa. Painonpudotus, ruokavalioremontti ja liikunta laskevat diabetesriskiä 58 %.^[4]

”Stop smoking and increase walking” Liikunnalla saadaan sydämen ja jalkojen verenkiertoon hyviä tuloksia.^[5] Lapsille suositellaan edelleen enintään tunti päivässä tietokonetta ja TV:tä, koska niiden kanssa vietetty aika on pois sydämen kannalta tärkeistä liikuntaharrastuksista.^[6]

[muokkaa] Lipoproteiineista

HDL (engl. 'high density lipoprotein') ja LDL (low density lipoprotein) ovat proteiineja, jotka kuljettavat kolesterolia elimistössä. Tämän lisäksi LDL ja HDL jaetaan edelleen alaryhmiin, kuten Apo A-1, Apo B48, Apo B100, IDL, HDL1, HDL2, HDL3 ja niin edelleen. Tietyt LDL-hiukkaset (ns. paha kolesteroli) kuljettavat kolesterolia kudoksiin, soluihin ja valtimon seinämiin, mikä on terveyden kannalta epäedullista.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Kolesteroli kuntoon, Kauneus ja terveys 2 (2003) 8-13
2. ↑ Dyslipidemiat Käypä hoito 2.8.2004, Duodecim
3. ↑ Mitä kolesterolissa on kysymys, Professori Petri Kovanen, Teoksessa: Sydänterveyden perusopas, Espoon Sydänyhdistys 2005, s. 19-21.
4. ↑ Aikuistyypin diabetes: piilevä paholainen, Erikoislääkäri Katriina Nikkilä, Teoksessa: Sydänterveyden perusopas, Espoon Sydänyhdistys 2005, s. 26-28.
5. ↑ Ylilääkäri Mikael Railo, Sydämestä syvälle jalkoihin, Espoon sydänmessut esitelmä 30.3.2007. http://www.sydänmessut.fi
6. ↑ Professori Pekka Puska, Vyö pitkä, elämä lyhyt, Espoon sydänmessut esitelmä 30.3.2007. http://www.sydänmessut.fi